Hamniganit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hamniganit
Merkittävät asuinalueet
Mongolian lippu Mongolia 15 000
Venäjän lippu Venäjä 2 000
Kiina 1 500
Kielet hamnigani, evenki
Sukulaiskansat mongolit, evenkit

Hamniganit ovat mongolilaista hamniganin kieltä puhuva etninen ryhmä Mongoliassa, Venäjällä ja Kiinassa. Mongolian ja Kiinan hamniganeista suurin osa puhuu myös evenkin kielen hamniganin murretta.[1] Ryhmän nimityksen uskotaan perustuvan tunguusikielten ”vuoristolaisia” tarkoittavaan sanaan.[2] Burjaatin kielessä sana hamnigan tarkoittaa evenkejä.[3]

Asuinalue ja määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongoliassa hamniganit asuvat Hentiin ja Dornodin aimakeissa, Venäjällä Onon-joen varrella Taka-Baikalian aluepiirin Kyran, Akšan, Karymskojen, Šilkan ja Ononin piireissä sekä Agan Burjatiassa, Kiinassa Sisä-Mongolian autonomisen piirin Hulunbuirin alueella. Mongoliassa heitä arvioidaan olevan 15 000, Venäjällä 2 000 ja Kiinassa 1 500 henkeä.[1] Venäjällä hamniganeja pidetään burjaatteina ja Mongoliassa mongoleina.[2] Kiinan puolella hamniganit lasketaan virallisesti osaksi evenkkejä.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamniganien esi-isiä ovat evenkit. Viimeistään 1600-luvulla he alkoivat muuttaa pieninä ryhminä Taka-Baikalian pohjoisosista Selengan ja Ononin jokilaaksoihin, missä he osittain sulautuivat burjaateihin ja muihin mongoliheimoihin. 1600–1700-luvuilla hamniganit viettivät naapureidensa kanssa nomadielämää Mongolian sisäosien sekä Šilka ja Argun -jokien välillä.[2] Vuonna 1654 venäläiset perustivat Nertšinskin linnoituksen, josta tuli alueen hallinnollinen keskus. Venäläiset tunsivat alueen alunperin Dauriana tai daguurien maana. Hamniganeja he kutsuivat alunperin Nertšinskin tunguuseiksi. Hamniganit päätyivät Venäjän vallan alaisuuteen heidän tuolloisen johtajansa Gantimurin (Gantumur) kautta. Gantimurin sittemmin venäläistyneet jälkeläiset toimivat hamniganien pääliköinä aina Neuvostoliiton aikoihin saakka. 1600- ja 1900-luvun alun välillä hamniganit elivät Venäjän etupiirissä ja heillä oli kiinteät yhteydet Taka-Baikalian kasakoihin ja burjaatteihin. Tuntematon määrä hamniganeja asui myös Mongolian puolella rajaa nykyisen Hentiin aimagin alueella. Venäjän sisällissodan jälkeen huomattava osa hamniganeista ylitti Argunjoen yhdessä joidenkin kasakoiden ja burjaattien kanssa. He asettuivat niinsanotulle kolmen joen alueelle nykyisen Hulunbuirin alueelle Kiinassa, jossa heidän jälkeläisiään on edelleen.[4]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä elinkeinoja ovat karjanhoito, erityisesti hevosten kasvatus, maanviljely ja metsästys. Elinkeinonsa perusteella hamniganeja on nimitetty myös ”hevostunguuseiksi”.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 293. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  2. a b c d Narody Rossii: entsiklopedija, s. 380. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  3. Entsiklopedija Zabaikalja: Hamnegane Viitattu 26.3.2010. (venäjäksi)
  4. a b Juha Janhunen: The Mongolic Languages, s. 83. Routledge, 2003. ISBN 0-7007-1133-3. (englanniksi)