Halikarnassoksen mausoleumi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mausoleion
Halikarnassoksen mausoleumi

Μαυσωλεῖον τῆς Ἁλικαρνασσοῦ
Ennallistuspiirros Halikarnassoksen mausoleumista. Ferdinand Knab, 1886.
Ennallistuspiirros Halikarnassoksen mausoleumista. Ferdinand Knab, 1886.
Sijainti Halikarnassos, Kaaria (nyk. Bodrum, Turkki)
Koordinaatit 37°02′16″N, 27°25′27″E
Rakennustyyppi mausoleumi
Valmistumisvuosi 353–351/350 eaa.
Suunnittelija Pytheos
Tyylisuunta joonialainen
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Halikarnassoksen mausoleumi (m.kreik. Μαυσωλεῖον τῆς Ἁλικαρνασσοῦ, Mausōleion tēs Halikarnassū) eli Mausoleion[1] tai Mausolleion[2] (m.kreik. Μαυσωλεῖον, Mausōleion;[1] lat. Mausolaeum) oli antiikin aikainen mausoleumi Halikarnassoksessa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Sen rakennutti Kaarian kuninkaan Mausolloksen haudaksi hänen leskensä ja seuraajansa Artemisia II noin vuonna 353 eaa. Mausoleumi oli yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä, ja se on kuuluisuutensa vuoksi antanut nimensä kaikille ”mausoleumeille”.[3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleion rakennettiin Kaarian satraappina toimineen Mausolloksen haudaksi noin vuosina 353–351/350 eaa. Mausollos oli hallinnut Kaariaa puoli-itsenäisenä Persian alaisuudessa noin vuodesta 377 eaa., ja Halikarnassos oli toiminut hänen pääkaupunkinaan noin vuodesta 370 eaa. lähtien.[4]

Artemisia suunnittelee mausoleumia. Simon Vouetin maalaus, 1640-luku.

Mausollos suunnitteli rakennusta haudakseen vuodesta 367 eaa. lähtien, mutta on epäselvää, milloin sen rakentaminen tarkkaan ottaen alkoi. Se on saattanut olla osaksi jo valmis hänen kuollessaan vuonna 353 eaa., tai sen rakentaminen on aloitettu viimeistään tuolloin. Mausoleumin saattoi valmiiksi Mausolloksen leski ja sisar Artemisia. Sen arkkitehtina toimi Pytheos (tai Pythios), joka suunnitteli myös muun muassa Athene Poliaan temppelin Prienessä. Toisena suunnittelijana mainitaan kuvanveistäjä Satyros, joka kirjoitti yhdessä Pytheoksen kanssa teoksen rakennuksen arkkitehtuurista.[4]

Artemisia kuoli itse vuonna 351/350 eaa. Myös hänet haudattiin mausoleumiin, samoin kuin hallitsijasuvun myöhemmät sukupolvet.[4] Mausoleumi vaikuttaa olleen tuossa vaiheessa vielä jossakin määrin kesken, mutta Plinius vanhemman mukaan sitä työstäneet kuvanveistäjät sattoivat sen silti loppuun, katso katsoivat ikuistavansa siinä samalla itsensä ja oman taiteensa.[5] Alkuperäinen suunnitelma ei kuitenkaan ilmeisesti toteutunut aivan kokonaisuudessaan, sillä ainakin rakennukseen liittynyt peribolos ja lisärakennukset vaikuttavat jääneen keskeneräisiksi.[6]

Mausoleumista tuli yksi antiikin maailman ylellisimmistä yksityisistä rakennushankkeista. Siitä tuli hyvin kuuluisa suuren kokonsa ja rikkaan veistoskoristelunsa ansiosta, ja sitä matkustettiin katsomaan kaukaa. Myöhemmän antiikin aikana se luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä.[4] Kuuluisuutensa vuoksi se antoi nimensä kaikille mausoleumeille eli suurikokoisille hautarakennuksille. Pausaniaan mukaan sanaa alkoivat käyttää laajemmassa merkityksessä ensimmäisenä roomalaiset.[4][7]

Mausoleumin rauniot nykyään.

Rakennus säilyi melko hyvässä kunnossa läpi myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan. Maanjäristykset vaurioittivat rakennusta 1000–1400-lukujen välisenä aikana, ja se romahti arviolta 1200-luvulla. Sen kiviä käytettiin myös uudelleen paikallisissa rakennuksissa.[4][8] Vuonna 1404 rakennuksesta tiedetään olleen tunnistettavissa enää perustuksen. Johanniittain ritarikunta käytti mausoleumin rauniosta ja perustuksesta otettuja kiviä Bodrumin linnan rakentamiseen mahdollisesti jo 1400-luvulla, tai viimeistään linnan vahvistamiseen osmanien uhan alla vuonna 1522. Linnan muureissa voi edelleen nähdä kiillotettuja marmorilaattoja, jotka ovat peräisin mausoleumista.[4][5]

Charles Newton löysi Halikarnassoksen mausoleumin paikan ja tutki sen jäänteitä vuosina 1856–1857.[9] Samalla löydettiin siihen kuuluneita veistoksia. Myöhemmin paikka hautautui uudelleen.[6] Nykyaikaiset arkeologiset kaivaukset, joissa jäänteet saatettiin jälleen esiin, alkoivat vuonna 1966 tanskalaisten arkeologien suorittamana.[9] Alkuperäisellä paikalla on nykyisin vain joitakin rakennuksen perustusten jäänteitä ja muita osia, kuten pylväsrumpuja. Osa mausoleumin löydetyistä veistoskoristeluista vietiin 1800-luvulla British Museumiin Lontooseen.[4]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleion sijaitsi kukkulalla Halikarnassoksen keskustassa lähellä kaupungin agoraa, johon se oli yhdistetty suuren monumentaaliportaikon välityksellä. Portaikkoa reunustivat kiviset leijonat. Kukkulan huippu oli rakennettu noin 2,5 hehtaarin kokoiseksi tasanteeksi, jonka keskellä varsinainen mausoleumi oli. Se oli ympäröity veistoksilla, jotka esittivät jumalia ja jumalattaria. Kulmissa oli ratsastavia sotilaita esittäneet veistokset, jotka vartioivat hautaa. Tasannetta reunusti kahden metrin korkuinen muuri.[4][5]

Varsinainen mausoleumi oli aikansa mahtavin hautarakennus.[3] Sen arkkitehtuuri yhdisteli aikansa kaarialaiseen tyyliin kreikkalaisia, itämaisia ja egyptiläisiä vaikutteita.[4] Rakennuksen alaosan muodosti korkea podium eli jalusta, jonka koko oli noin 38 × 32 metriä. Tämä tekee rakennuksen pohjan pinta-alaksi noin 1 216 neliömetriä. Hautakammio itsessään sijaitsi jalustassa. Jalustan yläpuolella mausoleumia kiersi joonialaista tyyliä edustanut, 36 pylväästä koostunut pylväikkö. Tällä korkeudella rakennuksen mitat olivat noin 32 × 26 metriä. Rakennuksen katon muodosti pyramidi, jossa oli 24 askelmaa. Pyramidin huipulla oli veistos, joka esitti Mausollosta Herakleen hahmossa ohjastamassa nelivaljakkoa eli neljän hevosen vetämiä vaunuja.[4][10]

Pliniuksen mukaan koko hautarakennuksen korkeus oli noin 45 metriä. Siitä jalustan korkeus oli noin 20 metriä, joonialaisen pylväikön korkeus 12 metriä, yläosan pyramidin korkeus 6,8 metriä ja valjakkoryhmän korkeus 6 metriä. Esimerkiksi vaunujen pyörän halkaisija oli noin kaksi metriä. Mausoleumin seinät oli päällystetty sinisellä kalkkikivellä ja valkoisella Pentelikon-vuoren marmorilla, ja sen sisäpuoli oli vihreää vulkaanista kiveä. Rakennukseen kuului myös viemäriverkosto ja maanalaisia käytäviä.[3][10]

Ennallistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleumista on tehty useita erilaisia ennallistuksia, jotka poikkevat toisistaan eri yksityiskohdissa. Eräitä ennallistuksia ovat:

Veistoskoristelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleumin veistoskoristelujen tekemiseen osallistui neljä tai viisi aikansa tunnetuinta kuvanveistäjää: Skopas, Bryaksis, Leokhares ja Timotheos, joista kukin koristeli yhden sivun rakennuksesta; sekä viidentenä mainittu Praksiteles.[4][3][8] Rakennusta kiersi kaksi friisiä, joista yksi kuvasi kentauromakhiaa eli lapiittien ja kentaurien taistelua ja toinen amatsonomakhiaa eli kreikkalaisten ja amatsonien taistelua. Veistoksiin kuului myös ihmishahmoja ja leijonia.[3][4]

Friiseissä arvioidaan olleen ainakin 100 eri veistosta/hahmoa, joista ainakin 66 osia on löydetty. British Museumissa on miestä ja naista esittävät, mausoleumista peräisin olevat veistokset, joita on perinteisesti kutsuttu nimillä ”Mausollos” ja ”Artemisia”, vaikka tälle ei ole erityisiä perusteita.[4] Siellä on myös muun muassa amatsonomakhia-friisin osia sekä muita veistososia.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikarnassoksen mausoleumin muotokieleen perustuvat nykyarkkitehtuurissa muun muassa 14 Wall Street -pilvenpiirtäjän huippu New Yorkissa, vapaamuurarien temppeli House of the Temple Washingtonissa sekä sotamuistomerkki Shrine of Remembrance Melbournessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Liddell, Henry George & Scott, Robert: Μαυσωλεῖον An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. mausoleumi Tieteen termipankki. Viitattu 25.11.2020.
  3. a b c d e Scarre, Chris (toim.): Maailman seitsemänkymmentä ihmettä: suuret muistomerkit ja niiden rakentaminen, s. 37–41. Otava, 1999. ISBN 951-1-16713-8.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o Cartwright, Mark: Mausoleum at Halicarnassus Ancient History Encyclopedia. Viitattu 2.11.2020.
  5. a b c The Mausoleum at Halicarnassus The Museum of Unnatural Mystery. Viitattu 2.11.2020.
  6. a b Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”HALIKARNASSOS (Bodrum) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  7. Pausanias: Kreikan kuvaus 8.16.4.
  8. a b Mausoleum of Halicarnassus Encyclopaedia Britannica. Viitattu 2.11.2020.
  9. a b Halikarnassos (Site) Perseus. Viitattu 2.11.2020.
  10. a b Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cook, Brian & Ashmole, Bernard & Strong, Donald Emrys: Relief Sculpture of the Mausoleum at Halicarnassus. Oxford Monographs on Classical Archaeology. OUP Oxford, 2005. ISBN 9780198132127.
  • Dinsmoor, William: The Mausoleum at Halicarnassus. Analecta Gorgiana Series, nide 289. Gorgias Press, LLC, 2009. ISBN 9781607245186.
  • Stevenson, John James: A Restoration of the Mausoleum at Halicarnassus. Creative Media Partners, LLC, 2018. ISBN 9780344575433.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]