Halavasepikkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Halavasepikkä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Elateriformia
Heimo: Sepikät Eucnemidae
Suku: Hylochares
Laji: cruentatus
Kaksiosainen nimi

Hylochares cruentatus
(Gyllenhal, 1808)

Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) on sepiköiden heimoon kuuluva harvinainen kovakuoriaislaji, jota esiintyy vain Suomessa ja siellä vain muutamalla paikkakunnalla. Se on haapasepikän (Hylochares populi) sisarlaji, joka on melko vasta eriytynyt. Halavasepikän kuvasi tieteelle uutena Lena Brüstle väitöstyönsä yhteydessä vuonna 2009.[1]

Halavasepikkä on 5–10 mm pitkä, muodoltaan pitkänomainen kovakuoriainen. Peitinsiipien ja etuselän reunat, tuntosarvet ja raajat ovat punaruskeat, mutta muuten kuoriainen on mustansävyinen. Peitinsiivissä on voimakkaat pitkittäisviirut, keskiruumiin selkäpuolella pitkittäisuurre ja reunoilla vinoja poikittaisuurteita.[2] Halavasepikkä muistuttaa hyvin paljon haapasepikkää, jollaisena sitä aluksi pidettiinkin. Tarkemmin tutkittaessa lajit erottuvat selvästi toisistaan, sillä paitsi koiraan genitaaleissa, erottavia tuntomerkkejä löytyy myös tuntosarvista sekä etuselästä. Lisäksi lajien elintavoissa ja ravintokasvivalikoimassa on huomattava ero.[3]

Vähäisten ulkonäköerojen ja erittäin suppean esiintymisalueensa vuoksi halavasepikän arvellaan erottuneen omaksi lajikseen vasta viimeisen jääkauden päätyttyä Suomen alueella eli alle 8000 vuoden aikana.[4][3]

Halavasepikkä on sopeutunut lisääntymään tulvivien pienvesien rannoilla kasvavissa puumaisissa pajuissa, kuten halavissa ja mustuvapajuissa.[1] Halavasepikkä on Suomen kotoperäinen laji, joka esiintyy vain Vantaan Mätäojalla, Pikkujärvellä ja Pitkäjärven Vantaan puoleisessa osassa. Aikaisemmin lajia on tavattu Paimiossa 1800-luvulla sekä Mynämäellä 1900-luvun alussa.[2] Halavasepikän esiintyminen nimenomaan Vantaalla perustuu siihen, että alueen luontoa ei ole raivattu esimerkiksi siirtämällä kaatuneita puita ja tulvia ei ole estetty alueella.[5]

Mätäojan esiintymisalueelta kaadettiin talvella 2010–2011 puustoa, jossa lajia esiintyi. Nousseen hälyn vuoksi asiaa tutkittiin, ja vahinkoa korjattiin palauttamalla runkoja maastoon. Lajin levinneisyydestä tehdään uusi tutkimus.[6] Tammikuussa 2012 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus rajasi Mätäojalta lajin turvaamiseksi 23,2 hehtaarin suuruisen suojelualueen, jonka hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.[7]

Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halavasepikkä oli myös vuoden 2018 IHME-nykytaidefestivaalin keskiössä, sillä vuoden 2018 tilausteoksen aihe, Henrik Håkanssonin elokuva THE BEETLE käsittelee lajia. Teos käsittelee kuoriaisen kautta ympäristökysymyksiä sekä ihmisen ja muiden lajien suhdetta.[8]

Halavasepikkä on Vantaalla Mätäojan läheisyydessä vuosittain järjestettävän Louhela Jam -musiikkitapahtuman maskotti[9]. Vuoden 2018 tapahtumaa varten perustivat paikalliset toimijat lastenmusiikkiin suuntautuneen yhtyeen Zepikät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]