Hakon Westermarck
Hakon Walter Westermarck (10. kesäkuuta 1912 Helsinki – 27. marraskuuta 1995 Helsinki)[1] oli suomalainen professori,[2] joka toimi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1981–1985.
Ruotsissa koulutuksensa saanut Westermarck kuului sotien jälkeen perustetun Eläinlääketieteellisen korkeakoulun ensimmäisiin opettajiin. Eläinläketieteen tohtoriksi hän väitteli vuonna 1952. Westermarck nimitettiin farmakologian ja toksikologian ensimmäiseksi professoriksi 1955, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1976. Hän toimi myös Eläinlääketieteellisen korkeakoulun rehtorina 1973–1976.[2]
Westermarck toimi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen hallituksessa jäsenenä vuodesta 1974, varapuheenjohtajana 1978–1981 ja puheenjohtajana neljän vuoden ajan 1981–1985. Hänen mielestään eläinsuojelu ja alan järjestöissä toimiminen kuuluivat tärkeänä osana eläinlääkärin ammattikuvaan. Hän toimi myös Pohjoismaiden Eläinsuojeluneuvoston puheenjohtajana sekä Maailman eläinsuojeluyhdistyksen WSPA:n neuvoa-antavana johtokunnan jäsenenä.
Ruotsissa olon aikana Westermarck avioitui Alma Ingridin (o.s. Lindholm; 1914–2011) kanssa. Heidän lapsensa ovat Tuomas, Jan Mikael, Eva Marina sekä Joel.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Westermarck, Hakon uppslagsverket.fi. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 24.7.2013.
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 1077. Viitattu 3.9.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hannu Nieminen: Sata vuotta eläinten puolesta (Ekenäs 2001)
| ||||||||||||||
