Hachikō

Hachikō (jap. ハチ公, 10. marraskuuta 1923 – 8. maaliskuuta 1935) oli akita-koira, joka tuli tunnetuksi omistajalleen osoittamastaan uskollisuudesta. Koiran nimi oli alkujaan Hachi, ja Hachikō on tästä johdettu hellittelymuoto. Sana hachi (jap. 八) tarkoittaa ”kahdeksan”, ja koiran omistajan Hidesaburō Uenon mukaan koirapennun etujalkojen asento muistutti kyseistä kirjoitusmerkkiä, joten hän nimesi koiran Hachiksi. Lemmikkinimen loppuosan kō tarkoittaa prinssiä tai ruhtinasta.

Hachikō syntyi 10. marraskuuta 1923 maatilalla lähellä Ōdaten kaupunkia Japanissa. Hachi tuli aamuisin mukaan Shibuyan rautatieasemalle, kun sen isäntä, Tokion keisarillisen yliopiston professori Hidesaburō Ueno lähti töihin, ja tuli asemalle odottamaan Uenon paluuta töistä kotiin. Vain 16 kuukauden yhdessäelon jälkeen Ueno kuoli yllättäen aivoverenvuotoon työpaikallaan 21. toukokuussa 1925. Hachi palasi siitä huolimatta Shibuyan rautatieasemalle myös seuraavana päivänä ja yli yhdeksän vuoden ajan odottamaan isäntänsä paluuta.

Uenon kuoltua hänen vaimonsa Yae joutui muuttamaan pienempään asuntoon. Tokion Nihonbashin kaupunginosassa kimonomyymälää pitänyt vaimon ystävä otti Hachin hoitaakseen. Muuton jälkeen Hachi karkasi välillä etsimään isäntäänsä 8 kilometrin päässä sijaitsevalta juna-asemalta. Myöhemmin koira eli Yaen sukulaisten luona Asakusassa, sitten Yaen luona Setagayassa. Koira ei kuitenkaan lakannut yrittämästä päästä Shibuyaan. Kun Uenon aiempi puutarhuri Kobayashi Kikuzaburō, joka asui lähellä Uenon aiempaa kotia Shibuyassa, kuuli Hachin ahdingosta, hän otti koiran hoidettavakseen. Tämän jälkeen Hachi palasi aseman ulkopuolelle joka aamu ja ilta, satoi tai paistoi. Se vaikutti uskovan loputtomasti, että sen isäntä lopulta palaisi.

Aluksi ohikulkijat eivät erityisemmin kiinnittäneet huomiota koiraan. Japanin koirien suojeluyhdistyksen perustaja Saitō Hirokichi kuitenkin liikuttui Hachin uskollisuudesta. Vuonna 1932 hän kirjoitti artikkelin koiran tarinasta nykyisen Asahi Shimbun -sanomalehden edeltäjään.

Hachin vanhetessa ihmiset läheltä ja kaukaa huolestuivat koiran tilasta. Myös rautatieaseman väki huolehti koirasta. Sen tarina levisi sanomalehtiin ja radio-ohjelmiin, ja paikalliset ehdottivat patsaan pystyttämistä koiran kunniaksi. Vuonna 1934 aloitettiin rahankeruu, ja 21. huhtikuuta koiralle pystytettiin Shibuyan rautatieaseman eteen pronssipatsas. Siinä 162 senttimetriä korkea pronssinen koirahahmo istuu 180 senttimetriä korkealla jalustalla paikassa, jossa Hachi istui isäntäänsä odottamassa. Hachi oli läsnä, kun patsas vihittiin.

Hachi kuoli 8. maaliskuuta 1935, ja se löydettiin Shibuyan kadulta. Se oli kuollut loismatojen heikennyttämänä. Koiran hautajaiset järjestettiin neljä päivää myöhemmin. Hachin muistokivi löytyy Aoyaman hautausmaalta Hidesaburō Uenon haudan vierestä.

Hachikōn täytetty turkki säilytettiin ja on esillä Japanin luonnontieteellisessä museossa Uenossa Tokiossa.

Hachin patsas poistettiin sotaponnistelujen käyttöön lokakuussa 1944, mutta kolme vuotta toisen maailmansodan jälkeen tilalle tehtiin uusi patsas. Kaikkiaan Hachikōsta on tehty kolme patsasta, jotka on sijoitettu Japaniin.

• 
  Hachi Hidesaburō Uenon perheen kanssa.
• 
  Hachi Shibuyan rautatieasemalla (1933).
• 
  Restauroitu kuva menehtyneestä Hachista (8.3.1935).
• 
  Hachin täytetty toisinto.
• 
  Ihmisiä ensimmäisen Hachikō-patsaan (1934–1944) äärellä koiran kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä maaliskuussa 1936.

Katso myös

• Hachikō (patsas)
• Hachiko – tarina uskollisuudesta

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hachikō Wikimedia Commonsissa