Haaremihylkeet

Haaremihylkeet
Tyynenmerenhylje (Zalophus californianus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Alalahko:	Caniformia
Heimo:	Haaremihylkeet Otariidae Gray, 1825
Suvut ja lajit
Katso teksti
Katso myös
Haaremihylkeet Wikispeciesissä   Haaremihylkeet Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Afrikanhylje (Arctocephalus pusillus)

Stellerinmerileijona (Eumetopias jubatus)

Haaremihylkeet eli korvahylkeet (Otariidae) on petoeläimiin kuuluva nisäkäsheimo. Sen lajeja on perinteisesti kutsuttu merileijoniksi ja merikarhuiksi, joita on yhteensä noin 15 lajia. Haaremihylkeet ovat eväjalkaisia merinisäkkäitä, mutta eivät ole sopeutuneet vesielämään yhtä hyvin kuin varsinaiset hylkeet (Phocidae).

Haaremihylkeet eroavat varsinaisista hylkeistä siinä, että ne käyttävät uidessaan ennen kaikkea rintaeviään. Takajalat ovat säilyneet rakenteeltaan melko käyttökelpoisina maalla liikkumiseen. Haaremihylkeillä on pienet mutta kuitenkin ulospäin näkyvät korvat, toisin kuin varsinaisilla hylkeillä. Haaremihylkeet ovat sekä rakenteeltaan että käyttäytymiseltään muita hylkeitä yhtenäisempi ryhmä. Kaikkien lajien urokset ovat naaraita huomattavasti kookkaampia, mikä liittyy urosten moniavioisuuteen. Suurimmat haaremihylkeet, stellerinmerileijonat, voivat painaa jopa yli 1 000 kiloa ja saavuttaa 3,5 metrin pituuden.

Luokittelu

Nykyiset haaremihylkeet luokitellaan seitsemään eri sukuun. Suvut on perinteisesti jaettu kahteen alaheimoon, merikarhut eli turkishylkeet (Arctocephalinae) ja merileijonat (Otariinae). Merikarhuihin luettiin kaksi sukua, Arctocephalus ja Callorhinus, merileijoniin loput viisi. Tärkein ryhmiä erottava piirre on merikarhuille tyypillinen tiivis pohjaturkki. Merikarhut ei kuitenkaan ole fylogeneettisesti yhtenäinen ryhmä, ja alaheimojaosta on siksi luovuttu.

Suvut ja lajit

• Arctocephalus
  • Kergueleninhylje (Arctocephalus gazella)
  • Afrikanhylje (Arctocephalus pusillus)
    • Arctocephalus pusillus doriferus
  • Guadalupenhylje (Arctocephalus townsendi)
  • Juanfernandesinhylje (Arctocephalus philippii)
  • Galapagosinhylje (Arctocephalus galapagoensis)
  • Eteläamerikanhylje (Arctocephalus australis)
  • Uudenamsterdaminhylje (Arctocephalus tropicalis)
  • Uudenseelanninhylje (Arctocephalus forsteri)
• Callorhinus
  • Beringinhylje (Callorhinus ursinus)
• Eumetopias
  • Stellerinmerileijona (Eumetopias jubatus)
• Neophoca
  • Australianmerileijona eli tasmanianmerileijona (Neophoca cinerea)
• Otaria
  • Patagonianmerileijona (Otaria flavescens)
• Phocarctos
  • Uudenseelanninmerileijona (Phocarctos hookeri)
• Zalophus
  • Kalifornianmerileijona (Zalophus californianus)
  • Galapagosinmerileijona (Zalophus wollebaeki)
  • Japaninmerileijona (Zalophus japonicus) †

Lähteet

• Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Otariidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 18.6.2011. (englanniksi)
• Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 244–255. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
• Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
• WSOY: Suuri eläinkirja