Haamilainen teoria
Haamilainen teoria oli siirtomaakautena suosittu teoria, jonka mukaan Afrikan mustalla väestöllä ei ollut itsenäistä omaksumiskykyä ja siksi kaikki sivistykseen viittaavat piirteet tässä kulttuurissa olivat haamilaisten valloittajien ansiota. Haamilaiset "rodullisesti" ylivertaisina valloittajina olivat tuoneet teknologiset, yhteiskunnalliset ja sivistykselliset innovaatiot Afrikkaan. Teorian mukaan vietyjen ideoiden hyväksikäyttö oli passiivista verrattuna aktiiviseen lainaamiseen.[1]
John Hanning Speken vuonna 1863 julkaistussa matkakirjassa Journal of the Discovery of the Source of the Nile esitettiin, että Ruandan väestöstä tutsit olivat haamilainen heimo, kun taas hutut kuuluvat mustan Afrikan alempiin banturotuihin. Speken käsitystä eivät tukeneet kielitieteellisetkään seikat, sillä Ruandassa sekä tutsit että hutut puhuvat samaa bantukieliin kuuluvaa ruandan (kinyarwandan) kieltä[2]. Kuitenkin hänen näkemyksestään tuli nopeasti yleisesti hyväksytty totuus, joka muovasi tulevien siirtomaaisäntien hallintoa ja politiikkaa.[3][4] Tämä toimi myöhemmin osavaikuttimena Ruandan kansanmurhaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gourevitch, Philip: Huomenna meidät ja perheemme tapetaan. Kertomuksia Ruandasta. Helsinki: Nemo, 2001. ISBN 952-5180-35-2.
- Johansson, Peik: Kuolema Ruandassa. Helsinki: Like, 1994. ISBN 951-578-210-4.
- Mari Lyytikäinen: Tuntematon Musta Afrikka -´neekerit´ kansakoulun maantiedon oppikirjoissa 1920-luvulla. Suomen historian Pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos, 2003. verkkoversio (viitattu 3.5.2010).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyytikäinen, ss. 47, 56
- ↑ Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, Gaudeamus 2005, s. 129-130, 255, ISBN 951-662-734-X
- ↑ Johansson 1994, ss. 16−19.
- ↑ Gourevitch 1998, ss. 47−62.