HMS Trumpeter (D09)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Trumpeter
HMS Trumpeter.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporation, Seattle
Kölinlasku 25. elokuuta 1942
Laskettu vesille 15. joulukuuta 1942
Palveluskäyttöön 4. elokuuta 1943
Palveluskäytöstä 10. helmikuuta 1946
Loppuvaihe romutettu 1. toukokuuta 1971
Tekniset tiedot
Uppouma 8 333 t
Pituus 151,1 m
Leveys 21,18 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 846
Aseistus
Aseistus 2 × 5" (127 mm) tykkiä
16 × kaksiputkista Bofors 40 mm
35 × Oerlikon 20 mm
18-24 lentokonetta

HMS Trumpeter (viirinumerot D09 ja R318) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ruler-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruler-luokka

Kauppa-alus tilattiin Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporation Seattlesta, missä köli laskettiin 25. elokuuta 1942. Se laskettiin vesille 15. joulukuuta Yhdysvaltain laivaston saattuetukialuksena USS Bastian (runkonumero CVE-37). Aluksen runko siirrettiin Commercial Ironworksille muutettavaksi saattuetukialukseksi, mikä saatiin päätökseen 4. elokuuta 1943. Alus luovutettiin vielä samana päivänä Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka otti sen palvelukseen Portlandissa nimellä HMS Trumpeter.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseenoton jälkeen alus lähti 26. elokuuta 1943 Norfolkiin Virginiaan, jonne se saapui 6. lokakuuta läpäistyään Panaman kanavan viikkoa aiemmin. Norfolkin laivastontelakalla olleelle alukselle siirrettiin 848 (Avenger), 1831 (Corsair) ja 1833 (Corsair) Naval Air Squadron kalustoineen ja henkilöstöineen kuljetettavaksi Britteinsaarille.[1]

Alus lähti 23. lokakuuta Norfolkista New Yorkiin, mistä se jatkoi edelleen Britteinsaarille. Aluksen lentolaivueet siirrettiin 1. marraskuuta Belfastissa maihin, kun alus liitettiin Läntisen reitin alaisuuteen (engl. Western Approaches Command) lentokoneiden kuljetusaluksena. Alus teki kaksi matkaa kuljettaen lentokoneita New Yorkista Clydeen. Se saapui 4. helmikuuta 1944 Dundeehen, missä alus siirrettiin telakalle huoltoon.[1]

Vapauduttuaan telakalta alus lähti 21. toukokuuta Rosythiin muutettavaksi kuninkaallisen laivaston mukaiseksi. Se liitettiin 4. kesäkuuta Kotilaivastoon ja aloitti alukselle siirretyn 846 Naval Air Squadronin henkilöstön koulutuksen lentotukialustoimintaa. Lentolaivueen kalustona olivat Avengerit ja Wildcatit. Koulutuksen aikana havaitut viat korjattiin 18. heinäkuuta Clydessä.[1]

Operaatio Goodwood. Taustalla HMS Trumpeter

Alus osallistui 10. elokuuta HMS Indefatigablen ja HMS Nabobin kanssa operaatio Offspringiin, jossa lentokoneista laskettiin miinoja Haarhamsfjordiin ja Lepsoreviin. Samalla alusten lentokoneet tekivät iskun Gossenin lentotukikohtaan ja muihin valittuihin kohteisiin. Alus osallistui 22. elokuuta Indefatigalen, HMS Formidablen, HMS Furiousin ja Nabobin kanssa operaatio Goodwoodiin, jossa iskettiin Kåfjordissa piileskelevään Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziin. Isku toteutettiin siten, että lentotukialusosasto kykeni samalla suojaamaan Kuolan niemimaalle matkaavaa saattuetta JW59. Hyökkäyksessä iskettiin myös läheisiin Hammerfestin ja Banakin lentotukikohtiin. Hyökänneet lentokoneet eivät havainneet maalia tiheän sumun vuoksi vaikka hyökkäsivät matalalla.[2]

Operaatio Begoniassa aluksella olleet 846 ja 852 Naval Air Squadronin Grumman Avengerit laskivat 12. syyskuuta 17 miinaa Vorkson edustalle ja hyökkäsivät alueen meriliikennettä vastaan. Operaation aikana Furiousin Supermarine Seafiret upottivat miinanraivaajan sekä kaksi pientä rannikkoalusta. Lokakuussa alus torjui Force 9:n kanssa sukellusveneitä Jäämeren saattueiden reitiltä erityisesti Kuolasta saapuvaa RA60:tä suojatakseen. Operaatio Lycidaksessa Trumpeterin ja HMS Fencerin lentokoneet laskivat 14. lokakuuta miinoja Haarhamsfjordin, Lepsorevin ja Ramsoysundin edustalle sekä iskivät meriliikennettä vastaan Frohavetilla. Operaatio Hardyssa Trumpeterin ja HMS Campanian lentokoneet miinoittivat 24. lokakuuta Lepsorevia ja Haarhamsfjordia. Vigrassa ollut saksalainen tutka-asema havaitsi alukset 25 merimailin päässä. Operaatioon liitetty meriliikenteen häirintä peruutettiin huonon sään vuoksi. Lentokoneet iskivät kuitenkin Gossenin lentotukikohtaan, jolloin Saksan ilmavoimien varikko kärsi vahinkoja.[3]

Alukselle siirrettiin 856 (Avenger) ja 881 Naval Air Squadron (Wildcat), kun se lähti 7. joulukuuta HMS Premierin kanssa operaatio Urbaneen. Operaatiossa laskettiin 10 miinaa Salhusstrommeniin sekä iskettiin maakohteisiin. Hyökkäyksissä ammuttiin alas kaksi iskuihin osallistunutta hävittäjää. Seuraavana päivänä Trumpeter kohtasi HMS Implacablen, minkä jälkeen alusten koneet lensivät tiedustelulentoja rannikolla. Lentokoneet iskivät lennoilla meriliikenteeseen sytyttäen tuleen muutaman rannikkoaluksen sekä upottivat Saksan laivaston R-luokan raivaajan Bommelnfjordissa.[3]

Operaatio Laceratessa aluksen lentokoneet Premierin koneiden kanssa laskivat 14. joulukuuta Ramsoysundiin 12 miinaa. Viisi Saksan ilmavoimien Junkers Ju-88 hyökkäsivät saattuetukialuksia vastaan, jolloin ilmatorjunta ampui alas yhden hyökkääjistä. Sään heiketessä Trumpeterilla putosi yksi Avenger yli laidan ja Premier vaurioitui paluumatkalla myrskyn yltyessä.[4]

Alus lähti 21. joulukuuta operaatio Fretsaw'hin, jossa oli tarkoitus iskeä Stadtlandetin edustan meriliikenteeseen. Aluksen lentokoneet eivät kuitenkaan havainneet yhtään alusta, joten tulos jäi olemattomaksi. Operaatio Spellbinderissa aluksen ja Premierin lentokoneet etsivät sukellusveneitä ja suojasivat Egersundin edustalla havaitun saksalaisten saattueen kimppuun hyökänneitä pinta-aluksia. Aluksen lentokoneet ampuivat alas hyökkäysosastoa varjostaneen Junkers Ju-88:n sekä upottivat havaitsemansa miinanraivaajan. Lisäksi hyökkäyksessä vaurioitettiin 3 000 tonnin alusta.[5]

Haugesundin aluetta aluksen lentokoneet miinoittivat 13. tammikuuta 1945 operaatio Gratiksessa. Hävittäjät rynnäköivät Utsiran tutka-asemalle aluksen vetäytyessä. Matkalla alukselta toimitetuilla varaosilla kunnostettiin Premierin käyttökunnottomat Wildcatit. Alus siirrettiin 5. helmikuuta Clydessä huoltoon.[5]

Telakalta vapauduttuaan alus lähti 6. huhtikuuta operaatio Newmarketiin HMS Puncherin, HMS Queenin ja HMS Searcherin kanssa. Operaatiossa oli tarkoitus iskeä Kilbotnissa sukellusveneiden emälaivoja vastaan, mutta vaikka osasto odotti alueella useita päiviä sää ei parantunut lentokoneiden ilmaan saamiseksi. Lopulta operaatio peruutettiin tuloksettomana. Operaatio uusittiin 4. toukokuuta operaatio Judgementina, johon Trumpeterin lisäksi osallistuivat Searcher ja Queen. Sää oli täydellinen ja aluksilta nousseet lentokoneet upottivat Saksan laivaston 5 000 tonnin sukellusveneiden emälaivan Black Watchin. Samalla tuhoutuivat emälaivan kyljessä olleet norjalainen Senja ja sukellusvene U-711. Hävittäjät ampuivat alas kolme saksalaista lentokonetta. Operaatio oli viimeinen Kotilaivaston tekemä hyökkäys enenn Euroopan sotatoimien päättymistä.[5]

Scapa Flow'hun saapunut hyökkäysosasto sai 6. toukokuuta käskyn operaatio Cleveristä, jossa ne saattoivat Kööpenhaminaan miehitysjoukot. Aluksen lentokoneet lensivät ilmasuoja- ja sukellusveneidentorjuntalentoja. Euroopan sotatoimet päättyivät 8. toukokuuta, jolloin suojausosasto aloitti paluumatkan Kööpenhaminasta Scapa Flow'hun.[6]

Alus siirrettiin 15. toukokuuta Clydessä telakalle huollettavaksi. Se siirrettiin 7. heinäkuuta Itäiseen laivastoon, minkä jälkeen alus lähti Colomboon. Alus saapui 30. heinäkuuta Colomboon, jossa se oli lentäjien koulutusaluksena. Alus siirrettiin 4. syyskuuta joukkojenkuljetusalukseksi siirtämään joukkoja Itäisen laivaston toiminta-alueella.[6]

Alus lähti 5. tammikuuta 1946 Colombosta Bombayn, Suezin, Maltan ja Toulonin kautta Britteinsaarille. Se saapui 14. helmikuuta Clydeen, jossa alus poistettiin palveluksesta ja varastot tyhjennettiin. Alus palautettiin 6. huhtikuuta Norfolkissa Yhdysvaltain laivastolle, joka myi sen kauppalaivaksi nimellä Alblasserdijk. Alus nimettiin 1966 uudelleen Irene Valmasiksi ja romutettiin 1. toukokuuta 1971 Castellonissa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)
  • Hobbs, David: Royal Navy Escort Carriers. Liskeard, Cornwall: Maritime Books, 2003. ISBN 090777199-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hobbs s. 170
  2. Hobbs s. 170-171
  3. a b Hobbs s. 171
  4. Hobbs s. 171-173
  5. a b c Hobbs s. 173
  6. a b c Hobbs s. 174