HMS Royal George (1788)
| HMS Royal George (ex-HMS Umpire) | |
|---|---|
.png) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Chathamin telakka |
| Kölinlasku | kesäkuu 1784 |
| Laskettu vesille | 16. syyskuuta 1788 |
| Palveluskäyttöön | toukokuu 1790 |
| Poistui palveluskäytöstä | heinäkuu 1814 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi helmikuussa 1822 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2286 t |
| Pituus | 57,91 m |
| Leveys | 15,99 m |
| Syväys | 5,92 m |
| Koneteho | purjeet |
| Miehistöä |
850 (sodan aikana) 650 (rauhan aikana) |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alakansi: 30 × 32 naulan tykkiä keskikansi: 28 × 24 naulan tykkiä yläkansi: 30 × 12 naulan tykkiä puolikansi: 10 × 12 naulan tykkiä etukansi: 2 × 12 naulan tykkiä |
HMS Royal George oli Britannian kuninkaallisen laivaston 100-tykkinen Royal George -luokan ensimmäisen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Royal George -luokka
Alus tilattiin 25. maaliskuuta 1782 Chathamin telakalta nimellä HMS Umpire, mutta sen nimi vaihdettiin 11. syyskuuta 1783 HMS Royal Georgeksi ennen rakennustyön aloittamista[1]. Aluksen rakennusmestarina toimi heinäkuuhun 1790 asti Nicholas Phillips ja sen viimeisteli John Nelson.[2][3]
Köli laskettiin kesäkuussa 1784. Alus laskettiin vesille 16. syyskuuta 1788 ja otettiin palvelukseen toukokuussa 1790, jolloin valmistuskustannukset olivat 51 799 puntaa 5 shillinkiä ja 7 penniä, johon lisättiin varustelukustannukset Chathamissa 6 503 puntaa 8 shillinkiä ja 5 penniä sekä Plymouthissa 10 089 puntaa 12 shillinkiä. Plymouthissa se varustettiin kesäkuusta heinäkuuhun 1790 palvelukseen Englannin kanaalissa.[2][3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1790 ensimmäisenä päällikkönään Thomas Pringle. Alus siirrettiin kuitenkin nopeasti takaisin telakalle, josta se otettiin uudelleen palvelukseen helmikuussa 1793 päällikkönään William Domett. Alus määrättiin vara-amiraali Sir Alexander Hoodin lippulaivaksi Howen laivasto-osastoon, jonka mukana se otti osaa 1. kesäkuuta 1794 Ushantin taisteluun. Taistelussa aluksen tappiot olivat 20 kaatunutta ja 72 haavoittunutta. Vara-amiraali Hood ylennettiin elokuussa 1794 amiraaliksi ja samalla hänet aateloitiin Bridportin varakreiviksi. Alus oli 23. kesäkuuta 1795 amiraali Hoodin lippulaivana Groixin taistelussa, jossa aluksen miehistöstä seitsemän haavoittui.[2][3]
Alus määrättiin 1796 amiraali jaarli Richard Howen lippulaivaksi. Aluksen miehistö nousi 1797 kapinaan Spitheadin kapinassa. Samana vuonna alukselle nosti lippunsa amiraali Hood ja edelleen kontra-amiraali Charles Pole. Alus otti osaa 2. heinäkuuta 1799 hyökkäykseen Espanjan laivastoa vastaan.[2][3]
Aluksen päälliköksi määrättiin syyskuussa 1800 Robert Otway ja samalla se siirtyi kontra-amiraali Sir Hyde Parkerin lippulaivaksi. Seuraavana vuonna aluksen päälliköksi siirtyi John Child Purvis ja se liitettiin Kanaalin laivastoon. Alus poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1802.[2][3]
Royal George siirrettiin heinäkuussa 1805 Chathamin telakalle uudelleen rakennettavaksi, mistä se palasi palvelukseen kesäkuussa 1806 Kanaalin laivastoon päällikkönään Charles Gill. Alus poistui telakalta kuitenkin vasta heinäkuussa. Vielä samana vuonna aluksen päälliköksi määrättiin Richard Dunn (k. 1808) ja se siirtyi vara-amiraali Sir John Duckworthin lippulaivaksi. Alus partioi tammikuusta 1807 Cadizin edustalla, kunnes se siirrettiin tammikuussa 1811 Plymouthiin telakalle.[2][3]
Alus palasi välittömästi palvelukseen päällikkönään John Clavell, vaikka se viipyi telakalla huhtikuuhun. Alus siirrettiin palvelukseen otettaessa kontra-amiraali Sir Thomas Williamsin lippulaivaksi. Alus lähti Välimerelle 17. marraskuuta 1811. Aluksen päälliköksi vaihtui 1812 Andrew King ja se siirtyi kontra-amiraali Francis Pickmoren lippulaivaksi. Myöhemmin aluksen päälliköksi vaihtui Thomas Mainwaring.[2][3]
Aluksen viimeinen päällikkö William Cuming aloitti palveluksensa aluksella helmikuussa 1813. Alus poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1814 Plymouthissa ja myytiin romutettavaksi helmikuussa 1822 Plymouthissa.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714–1792 – Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793–1817 – Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
- Lyon, David & Winfield, Rif: Sail & Steam Navy List – All the Ships of the Royal Navy 1815–1889. Lontoo: Chatham Publishing/National Maritime Museum, 2004. ISBN 1-86176-032-9. (englanniksi)
- Winfield, Rif: First Rate – The Greatest Warships of the Age of Sail. Minnesota: Seaforth Publishing, 2010. ISBN 978-1-84832-071-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: HMS Royal Sovereign – Seuraaja: HMS Ville de Paris |