HMS Lion (C34)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Tiger-luokan risteilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Lion
HMS Lion
HMS Lion
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Swan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend
Kölinlasku 6. kesäkuuta 1942
Laskettu vesille 2. syyskuuta 1944
Palveluskäyttöön 20. heinäkuuta 1960
Poistui palveluskäytöstä joulukuu 1972
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 12. helmikuuta 1975
Tekniset tiedot
Uppouma suunniteltu:
9 330 t (standardi) 11 900 t (kuormattu)
Pituus 169,3 m
Leveys 20 m
Syväys 6,4 m
Koneteho 80 000 hv
Nopeus 31,5 solmua
Miehistöä 73 upseeria
215 aliupseeria
593 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 2 × kaksiputkista 6" Mk XXVI -tykkitornia
3 × kaksiputkista 3" ilmatorjuntatykkiä

HMS Lion (viirinumero C34) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tiger-luokan risteilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä Greenockista, missä köli laskettiin 24. kesäkuuta 1942 nimellä HMS Defence. Alus laskettiin vesille 2. syyskuuta 1944 kumminaan kontra-amiraali John Edelstonin puoliso.[1]

Työt keskeytettiin heinäkuussa 1946, minkä jälkeen keskeneräinen risteilijä makasi ankkurissa. Vuonna 1951 suunnittelutyö aloitettiin uudelleen ja Amiraalineuvosto hyväksyi 14. lokakuuta 1954 uusitut piirustukset, joiden mukaan alusten pääaseiksi valittiin kaksi kaksiputkista eikä kolmea kolmiputkista kuudentuuman tykkitornia ja apuaseet vaihdettiin viidestä kaksiputkisesta nelituumaisesta kolmeen kaksiputkiseen kolmituumaiseen. Samoin aluksille alun perin suunnitellut torpedoputket jätettiin pois.[2] HMS Defencen tilaus siirrettiin samalla Swan Hunterille. Hinaajat siirsivät heinäkuussa 1955 keskeneräisen aluksen Clydestä Tyne-joelle töiden jatkamiseksi. Alus ankkuroitui 7. heinäkuuta Tyne-joelle. Aluksen nimi vaihdettiin lokakuussa 1957 HMS Lioniksi.[3]

Aluksella syttyi 22. toukokuuta 1958 tulipalo, jonka syyksi paljastui hitsauspuikko. Palo saatiin nopeasti sammumaan eikä suuria vahinkoa päässyt tapahtumaan.[4] Alus irtosi 22. helmikuuta 1960 ensimmäisen kerran omin konein laiturista aloittaessaan valmistajan koeajot.[5] Alus saapui 21. helmikuuta 1962 Plymouthinlahdelle. Tullitarkastuksen jälkeen alus kiinnittyi laituriin 7, missä perheenjäsenet ja ystävät odottivat. Alus siirrettiin 5. maaliskuuta telakalle ja kolme päivää myöhemmin aluksen miehistö siirtyi maihin.[6]

Palvelus 1962-1964[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni I. L. M. McGeogh vastaanotti 25. huhtikuuta aluksen päällikkyyden ja tarkasti aluksen. Alus palautettiin 2. elokuuta 1962 palvelukseen.[7] Se saapui 19. maaliskuuta Devonportiin kiinnittyen laituriin 8. Pian tämän jälkeen alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin North Lockiin, missä Devonportin telakka vastaanotti aluksen.[8]

Palvelus 1964-1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni E. F. Hamilton-Mielke vastaanotti 6. huhtikuuta 1964 aluksen päällikön tehtävät. Alus otettiin 17. huhtikuuta kolmannen ja viimeisen kerran palvelukseen.[9]

Alus poistettiin 17. joulukuuta 1965 palveluksesta, jolloin vielä laivalla olleet miehistönjäsenet poistuivat alukselta ja siirtyivät laivaston kasarmeille. Miehistö odotti helkopteriristeilijäksi muutostöiden alkamista, mutta 1970 tehtiin päätös, että alusta ei muutettaisi.[10]

Alus oli varaosina huollettaessa kahta muuta Tiger-luokan risteilijää. Alus myytiin 1975 romutettavaksi ja hinattiin 24. helmikuuta Rosythista T. W. Wardille Inverkeithingiin.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McCart, Neil: Tiger, Lion & Blake 1942-1986 - The Royal Navy's Last Cruisers. Lontoo: Fan Publications, 1999. ISBN 1-901225-03-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McCart, Neil s. 10
  2. McCart, Neil s. 10-11
  3. McCart, Neil s. 12-14
  4. McCart, Neil s. 14
  5. McCart, Neil s. 82
  6. McCart, Neil s. 94
  7. McCart, Neil s. 95-96
  8. McCart, Neil s. 103
  9. McCart, Neil s. 104
  10. a b McCart, Neil s. 111