HMS Ivanhoe (D16)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Ivanhoe
HMS Ivanhoe
HMS Ivanhoe
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow Shipbuilders, Scotstoun, Skotlanti
Kölinlasku 6. helmikuuta 1936
Laskettu vesille 11. helmikuuta 1937
Palveluskäyttöön 24. elokuuta 1937
Palveluskäytöstä uponnut osuttuaan miinaan 1. syyskuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 391 t (standardi)
1 918 t (max)
Pituus 98 m
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 35,6 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 × QF 4,7″ Mk IX -tykkiä CP Mk XVII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50″ Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
10 × 21″ (533 mm) torpedoputkea
60 × miinaa
1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia

HMS Ivanhoe (viirinumerot D16 ja I16) oli Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 30. lokakuuta 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa Yarrowin telakalta Scotstounista, missä köli laskettiin 12. helmikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 11. helmikuuta 1937 ja valmistui 24. elokuuta, minkä syynä olivat lähinnä tykkitornien toimituksessa olleet viiveet. Aluksen valmistamisesta tehty tarjous oli 259 371 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Välimeren-laivaston 3. hävittäjälaivueeseen, joka siirrettiin 3. syyskuuta 1939 Aleksandriasta Maltalle ja edelleen kotimaahan 10. syyskuuta. Alus saapui 14. syyskuuta Plymouthiin, jossa se liitettiin läntisen reitin (engl. Western Approaches Command) alaisuuteen suojaamaan saattueita. Alus jahtasi 18. syyskuuta tuloksetta torpedohyökkäyksen tehnyttä Saksan laivaston sukellusvene U-29:ää. Alus upotti 4. lokakuuta HMS Inglefieldin ja HMS Intrepidin kanssa sukellusvene U-45:n Irlannin rannikolla (50°35′N, 12°40′W ).[1]

Marraskuussa alus siirrettiin Kotilaivaston 5. hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin 14. marraskuuta huollettavaksi Sheernessin telakalle, jolloin se myös määrättiin 20. hävittäjälaivueeseen miinanlaskutehtäviin. Alus palasi palvelukseen 12. joulukuuta. Se osallistui 18. joulukuuta Intrepidin kanssa ensimmäiseen miinanlaskutehtäväänsä Helgolandin matalikolla (operaatio IB). Ne laskivat 30. joulukuuta miinoja itärannikonsulkuun Famensaaren edustalla (operaatio LA). Tammikuussa 1940 ne laskivat miinoja Helgolandin matalikolla operaatioissa EW, ID1 ja ID2, kunnes alus palasi 14. tammikuuta sukellusveneidentorjuntatehtäviin. Torpedoputket ja tykkitornit vaihdettiin 27. tammikuuta Portlandissa, josta palattuaan alus siirtyi 3. helmikuuta Kotilaivastoon Scapa Flowhun.[1]

Ivanhoe ja HMS Gallant saattoivat 18. maaliskuuta kalastustroolari Ocean driftin kanssa törmätessään vaurioituneen Intrepidin Invergordoniin. Alus määrättiin 27. maaliskuuta miinanlaskuoperaatioihin Norjan rannikolla Force WV:ssä. Alus siirtyi Chathamin telakalle valmisteltavaksi miinanlaskua varten ja liittyi 3. huhtikuuta Force WV:hen Scapa Flowssa. Alus lähti 6. huhtikuuta HMS Eskin, HMS Impulsiven ja HMS Icaruksen kanssa miinoittamaan Norjan rannikolle Vestfjordiin operaatio Wilfredissa.Se aloitti 10. huhtikuuta sukellusveneentorjuntapartioinnin Narvikin edustalla, jolloin sen miehistö pelasti ensimmäisessä Narvikin taistelussa uponneen HMS Hardyn eloonjääneet.[1]

Alus palasi 15. huhtikuuta Scapa Flowhun. Se määrättiin johtoalukseksi Trondheimin edustan miinanlaskuun, johon operaatiossa ZMA osallistuivat Icarus ja Impulsive. Alus oli 7. toukokuuta kattiloiden puhdistuksessa, jolloin viirinumero vaihdettiin I16:ksi. Se palasi 15. toukokuuta palvelukseen 20. hävittäjälaivueeseen. Alus miinoitti 16. toukokuuta Hollannin rannikolla HMS Expressin ja Eskin kanssa operaatiossa CBX3. Se suojasi 18. toukokuuta laivueen mukana apumiinalaiva HMS Princess Victoriaa itärannikonsulun miinanlaskussa, kun apumiinalaiva ajoi miinaan Humberin edustalla. Alus osallistui miinanlaskuoperaatioihin BS6-9) Eskin, Expressin, Intrepidin, Icaruksen ja Impulsiven kanssa viimeisteltäessä itärannikonsulkua, johon laskettiin yhteensä 38 000 miinaa.

Alus irrotettiin 28. toukokuuta evakuoimaan joukkoja Dunkerquesta. Alus kuljetti 29. toukokuuta 930 liittoutuneiden sotilasta Dunkerquesta Doveriin sekä suojasi muita aluksia ilmahyökkäyksiltä. Aluksen miehistö pelasti uppoavan HMS Graftonilta eloonjääneet. Alus kuljetti 31. toukokuuta rannalta 1 290 sotilasta. Se nouti 1. kesäkuuta lisää joukkoja rannalta, jolloin se joutui paluumatkalla ilmahyökkäykseen. Alukseen osui pommi, joka surmasi 21 miehistön jäsentä sekä viisi evakuoitua sotilasta. Aluksen kaksi kattilahuonetta täyttyivät vedellä pysäyttäen aluksen. Vikapartioiden korjausten jälkeen se kykeni kolmannen kattilahuoneen turvin nilkuttamaan Doveriin. Aluksella olleet sotilaat siirrettiin HMS Havantille. Alus siirrettiin 2. kesäkuuta korjattavaksi Sheernessiin telakalle.[1]

Alus palasi palvelukseen 28. heinäkuuta laivueeseensa Imminghamissa, missä se valmistautui seuraavana päivänä miinanlaskuoperaatioihin. Alus lähti 31. elokuuta laivueen mukana miinoittamaan Hollannin rannikkoa operaatiossa QBX5. Miinoittajien suojana olivat HMS Kelvin, HMS Jupiter ja HMS Vortigern. Osasto muutti reittinsä lännemmäksi saatujen vihollistietojen perusteella. Ennen Noresta saatua käskyä hylätä miinat ja hyökätä vihollisen kimppuun, osasto joutui saksalaisten 7. elokuuta laskemaan miinakenttään.[1]

Express osui miinaan, jolloin Ivanhoe laski veneensä pelastamaan eloonjääneitä. Aluksen lähetessä vaurioitunutta alusta se itse osui miinaan menettäen tehonsa. Vikapartiot saivat aluksen höyrynpaineen nostettua kaksi tuntia myöhemmin, jolloin alus kykeni liikkumaan seitsemän solmun nopeudella. Lisätutkimuksissa todettiin aluksen kölin murtuneen, jolloin se päätettiin jättää. Aluksen pohjaventtiilit avattiin ja miehistö evakuoitiin moottoritorpedovene HMS MTB15:een. Edelleen pinnalla olevan hylyn löysi HMS Garth, minkä jälkeen Kelvin upotti aluksen torpedoimalla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe – British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy’s Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]