HMS Hermione (1782)
| HMS Hermione | |
|---|---|
 HMS Hermione |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Sydenham Teast, Tombes & Blaming, Bristol |
| Kölinlasku | kesäkuu 1780 |
| Laskettu vesille | 9. syyskuuta 1782 |
| Palveluskäyttöön |
tammikuu 1783 (telakka) 7. huhtikuuta-28. kesäkuuta 1783 (laivasto, Sheerness) |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi kesäkuu 1805 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 710-711 t |
| Pituus | 39,32 m |
| Leveys | 10,81 m |
| Syväys | 3,86 m |
| Koneteho | purjeet |
| Miehistöä | 220 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
yläkansi: 26 × 12 naulan tykkiä puolikansi: 4 × 6 naulan tykkiä 4 × 18naulan karronadia etukansi: 2 × 6 naulan tykkiä 2 × 18 naulan karronadia |
HMS Hermione oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hermione-luokan 32-tykkinen viidennen luokan alus (fregatti). Alus tuli tunnetuksi vuoden 1797 kapinasta.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin 20. maaliskuuta 1780 Sydenham Teast, Tombes & Blamingilta Bristolista ja sen köli laskettiin vielä saman vuoden kesäkuussa. Alus laskettiin vesille 9. syyskuuta 1782 ja se valmistui telakalta tammikuussa 1783, minkä jälkeen se siirrettiin Sheernessiin varustettavaksi. Alus oli varustettavana huhtikuusta kesäkuun loppuun. Aluksesta maksettiin telakalle 11 350 puntaa 14 šillinkiä ja 4 pennyä. Aluksen siirtokustannukset sekä muita kuluja oli 4 570 puntaa 2 šillinkiä ja 2 pennyä sekä varustamiskustannuksia 723 puntaa 16 šillinkiä ja 9 pennyä.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hermione otettiin palvelukseen elokuussa 1782 päällikkönään Thomas Lloyd. Alus poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1783, mutta se palasi palvelukseen vielä huhtikuussa päällikkönään John Stone. Alus purjehti 17. lokakuuta Nova Scotian asemalle. Se poistettiin palveluksesta vuonna 1785. Alus palasi mahdollisesti palvelukseen vuonna 1790 päällikkönään William Ricketts, mutta se on todisteiden puuttuessa epäselvää. Alus oli uudelleen rakennettavana lokakuusta 1790 kesäkuuhun 1792 Toddilla Northfleetissä. Työstä maksettiin 14 702 puntaa. Alus oli työn valmistuttua varustettavana syyskuusta 1792 tammikuuhun 1793 Chathamissa 5 625 punnalla.[1]
Alus palasi palvelukseen joulukuussa 1792 päällikkönään John Hills. Se purjehti 10. maaliskuuta 1793 Jamaikalle. Aluksen päälliköksi määrättiin vuonna 1794 Philip Wilkinson, joka vaihtui helmikuussa 1797 Hugh Pigotiin. Alus tuhosi 22. maaliskuuta kolme kaapparia Puerto Ricon satamaan. Se valtasi 6. syyskuuta yhdessä HMS Renomneen ja HMS Diligencen kanssa 6-tykkisen espanjalaisen kaapparin.[1]
Kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pigot määräsi 21. syyskuuta 1797 aluksen huippupurjeet säädettäviksi uudelleen. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen työn edistymiseen ja määräsi viimeisenä raakapuulta poistuvan merimiehen ruoskittavaksi. Paniikissa mastosta poistuvista merimiehistä kolme putosi ja sai surmansa. Kun toiset merimiehet ilmaisivat tyytymättömyytensä, Pigot ruoskitutti heidät.
Seuraavana yönä laivan miehistö nousi kapinaan Pigotia ja upseereita vastaan. Pigot ja kahdeksan upseeria saivat surmansa yhdessä kuninkaallisen laivaston väkivaltaisimmista kapinoista.
Kapinalliset purjehtivat La Guairan satamaan Venezuelaan, jossa he luovuttivat aluksensa espanjalaisille 27. syyskuuta. Aluksi kapinalliset väittivät laskeneensa upseerit avomerelle pieneen veneeseen (kuten Bountyn kapinalliset kahdeksan vuotta aiemmin), mutta totuus paljastui pian. Sir Hyde Parker, Länsi-Intian tukikohdan komentaja, määräsi kapinalliset tuotavaksi oikeuden eteen. Kaiken kaikkiaan 33 kapinallista saatiin kiinni ja tuomittiin sotaoikeudessa, ja heistä 24 hirtettiin.
Loppupalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalaiset nimesivät aluksen uudelleen Santa Ceciliaksi, ja alus pysytteli Puerto Caballossa 25. lokakuuta 1799 saakka, kunnes sata miestä HMS Surpriselta valtasi aluksen surmaten 119 espanjalaista merisotilasta. Alus nimettiin uudelleen HMS Retaliationiksi, ja 31. tammikuuta 1800 nimeksi vaihdettiin HMS Retribution.[2]
Alus palasi palvelukseen syyskuussa 1800 Jamaikalla päällikkönään Samuel Forster. Alus oli huollettavana lokakuussa 1803 Woolwichissa siirrettäväksi Trinity Houselle. Huollon kustannukset olivat 484 puntaa.
Alus myytiin romutettavaksi kesäkuussa vuonna 1805 Deptfordissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)