HMCS St. Francis

HMCS St. Francis
HMCS St. Francis
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Bethlehem Shipbuilding Corporation, Fore River Shipyard, Quincy, Massachusetts
Kölinlasku	4. marraskuuta 1918
Laskettu vesille	21. maaliskuuta 1918
Palveluskäyttöön	24. syyskuuta 1940
Loppuvaihe	uponnut matkalla romutettavaksi heinäkuussa 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	1 216 t
Pituus	95,81 m
Leveys	9,65 m
Syväys	3 m
Koneteho	26 500 hv
Nopeus	35 solmua
Miehistöä	122
Aseistus
Aseistus	3 x 4"/L50 tykkiä 1 x 3" ilmatorjuntatykki 3 x .50" konekivääriä 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

HMCS St. Francis (viirinumero I93) oli Kanadan laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: Town-luokka (hävittäjä)

Yhdysvaltain laivasto tilasi Clemson-luokan (Burnham-luokan tyypin A) aluksen USS Bancroftin (Destroyer No. 256 ja runkonumero DD-256) Bethlehem Shipbuildin Corporationin Fore Riverin telakalta, Quincystä Massachusettsista, missä köli laskettiin 4. marraskuuta 1918. Alus laskettiin vesille 21. maaliskuuta 1919 kumminaan neiti Mary W. Bancroft ja liitettiin Yhdysvaltain laivastoon 30. kesäkuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni Harvey S. Haislip.

Palvelus

Koeajojen jälkeen alus liitettiin Yhdysvaltain Atlantin laivastoon, jossa se oli normaaleissa rauhanajan tehtävissä osallistuen koulutukseen ja harjoituksiin. Alus poistettiin palveluksesta alle viisi kuukautta palvelukseen oton jälkeen ja se sijoitettiin reserviin. Vain kunnossapidon edellyttämällä runkomiehityksellä varustettuna alus oli reservissä yli 30 kuukautta, kunnes se poistettiin palveluksesta 11. heinäkuuta 1922. Alus sijoitettiin laituriin osaksi Philadelphian reservilaivastoa, jossa se viipyi seuraavat seitsemäntoista vuotta.

Toisen maailmansodan alettua Euroopassa Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939 Yhdysvallat päätti nostaa 6. syyskuuta valmiuttaan aloittamalla puolueettomuuden valvonnan merialueillaan. Partiotehtävien vaatiessa lisää aluksia Bancroft palautettiin palvelukseen 18. joulukuuta päällikkönään luutnantti Ernest St. C. von Kleeck Jr. Alus liitettiin aluksi Läntisen Meksikonlahden partio-osastoon, jonka kotisatamana oli Galveston Texasissa.

Euroopan tilanteen muuttuessa Ranskan antauduttua, Italian liityttyä sotaan ja Britannian kuninkaallisen laivaston saattajiksi kelpaavien alusten kärsittyä merkittäviä tappioita Norjan rannikolla sekä Dunkerquen evakuoinnissa Britannian pääministeri Winston Churchill pyysi Yhdysvalloilta apua.

Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt tarjosi viittäkymmentä hävittäjää maksuna tukikohdista Karibianmerellä. Bancroft merkittiin luovutettavaksi. Alus saapui viiden sisaraluksensa kanssa 20. syyskuuta Halifaxiin Nova Scotiaan, jossa se poistettiin 24. syyskuuta Yhdysvaltain laivaston palveluksesta.

HMCS St. Francis

Alus liitettiin 24. syyskuuta 1940 Kanadan laivastoon mahdollisesti nimellä HMCS Bancroft ennen alusten virallista nimeämistä, jolloin sen nimeksi tuli HMCS St. Francis. Alus oli Halifaxissa paikallissaattajana. Se osallistui 5. marraskuuta itään matkanneen saattueen HX84 kimppuun hyökänneen Saksan laivaston taskutaistelulaivan Admiral Scheerin etsintöihin. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi paikallissaattajaksi Halifaxiin.

Joulukuussa alus määrättiin muutostöitä varten Britteinsaarille. Alus lähti 15. tammikuuta 1941 saattueen mukana Britteinsaarille, jonne saavuttuaan se siirrettiin Clydessä telakalle. Helmikuussa telakalta vapauduttuaan alus siirtyi Tobermoryyn, josse aloitettiin miehistön koulutus uusille laitteille. Alus liittyi maaliskuussa läntisen reitin alaiseen Greenockiin sijoitettun 4. saattajaryhmään.

Kesäkuussa alus määrättiin huollettavaksi St. Johnsiin, jonne se lähti heinäkuussa suojaten saattuetta. Alus siirrettiin saattueesta vapauduttuaan Pictoun telakalle, jossa taaempi kattila poistettiin polttoainekapasiteetin lisäämiseksi. Samoin aluksen siltarakennetta muutettiin. Alus palasi joulukuussa koeajojen päätyttyä palvelukseen Newfoundlandin saattajaosastoon (engl. Newfoundland Escort Force).

Syyskuussa 1942 alus siirrettiin telakalle Londonderryssä, missä asennettiin alukselle tyypin 286M tutka. Alus palasi saattuetehtäviin marraskuussa ja se siirrettiin 5. joulukuuta Halifaxissa telakalle. Alus sai määräyksen koeajojen päätyttyä liittyä kanadalaiseen saattajaosasto C2:een (engl. Canadian Escort Group C2). Se aloitti telakalta vapauduttuaan 16. huhtikuuta koeajot, joiden päättyessä alus liittyi osastoonsa suojaamaan Atlantin saattueita.

Heinäkuussa alus siirrettiin Halifaxissa telakalle, jona aikana se määrättiin 9. tukiryhmään (engl. 9th Support Group). Alus liittyi elokuussa uuteen osastoonsa, jonka mukana se osallistui sukellusveneiden uhkaamien saattueiden suojaamiseen. Osaston muut alukset olivat HMS Itchen, HMCS St. Croix, HMCS Chambly, HMCS Sackville ja HMCS Morden.

Alus suojasi 19. syyskuuta saattueita ONS18 ja ON202, jotka oli yhdistetty niiden jouduttua sukellusveneryhmä Leuthenin uhkaamiksi. Taistelu saattueen suojaamiseksi jatkui useita päiviä ja sen kuluessa upposi useita tukiryhmän aluksia. Alus siirtyi Shelburneen telakalle, missä se poistettiin tammikuussa 1944 tutkimusten jälkeen operatiivisista tehtävistä.

St. Francis siirrettiin helmikuussa koulutustehtäviin Halifaxiin osaksi koulutuskeskus HMCS Cornwallista. Alus poistettiin palveluksesta 8. kesäkuuta 1945 ja sen aseistus riisuttiin Sydneyssä. Alus myytiin Boston Iron and Metal Companylle Baltimoreen. Foundation Security hinasi St. Francisin ja HMCS Hamiltonin heinäkuussa Baltimoreen, mutta 14. heinäkuuta hinattavana ollut alus törmäsi yhdysvaltalaiseen rahtialus Winding Gulfiin kärsien pahoja vaurioita. Kolarin seurauksena hinausvaijeri irtosi. St. Francisin hylky ajautui myöhemmin rantaan Sakonnet Pointissa Rhode Islandilla.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Freeman, David J.: Canadian Warship Names, s. 261. St. Catharines, Ontario: Vanwell Publishing, 2000. ISBN 1-55125-048-9. (englanniksi)