HMAS Parramatta (D55)
| HMAS Parramatta | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Fairfield Shipbuilding and Engineering Company |
| Kölinlasku | 17. maaliskuuta 1909 |
| Laskettu vesille | 9. helmikuuta 1910 |
| Palveluskäyttöön | 10. syyskuuta 1910 |
| Poistui palveluskäytöstä | 20. huhtikuuta 1928 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 750 t |
| Pituus | 75 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 7,41 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Koneteho | 10 000 hv |
| Nopeus | 26 solmua |
| Miehistöä | 66-73 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × BL 4″ Mk VIII -tykkiä 3 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykkiä P Mk I -asennuksina 3 × 18″ (450 mm) torpedoputkea |
HMAS Parramatta oli Australian laivaston vuonna 1910 palvelukseenotettu River-luokan torpedovenehävittäjä.
Ensimmäisessä maailmansodassa alus partio 1914-1917 Tyynellämerellä ja Kaakkois-Aasiassa. Se siirrettiin sisaraluksineen Välimerelle sukellusveneiden torjuntaan, mistä se palasi 1919 Australiaan. Alus siirrettiin reserviin, missä se oli lyhyttä palvelusjaksoa lukuun ottamatta.
Alus poistettiin palveluksesta 1928, jolloin sen varusteet poistettiin. Alus myytiin vankien majoitusalukseksi Hawkewbury joelle. Lukuisten omistajanvaihdosten jälkeen alus ajautui 1933 voimakkaan aallon vaikutuksesta karille, minne se jätettiin ruostumaan. Vuonna 1973 aluksen keula ja perä nostettiin ja niistä tehtiin muistomerkki.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: River-luokka (torpedovenehävittäjä)
Alus tilattiin 6. helmikuuta 1909 Brittiläisen kansainyhteisön laivastolle Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista, missä köli laskettiin 17. maaliskuuta 1909. Alus laskettiin vesille 9. helmikuuta 1910 kumminaan Britannian pääministeri H. H. Asquithin puoliso Margot Asquith ja valmistui elokuussa. Britannian kuninkaallinen laivasto otti 10. syyskuuta Australiaan siirron ajaksi aluksen palvelukseen nimellä HMS Parramatta. Alus lähti 19. syyskuuta sisaraluksensa HMS Yarran kanssa Portsmouthista. Broomessa alukset luovutettiin Kansainliiton merivoimille.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanoton jälkeen alukset siirrettiin Melbourneen, missä järjestettiin varsinaiset vastaanotto juhlallisuudet. Juhlien aikana aluksen insinööriupseeri putosi mereen ja hukkui.
Alus otettiin palvelukseen vasta perustetussa Australian laivastossa 1. maaliskuuta 1911. HMAS etuliite sai virallisen hyväksynnän vasta 10. heinäkuuta, kun Britannian kuningas vahvisti Kansainliiton merivoimien muuttamisen Australian kuninkaalliseksi laivastoksi. Alus osallistui 4. lokakuuta 1913 HMAS Australian vastaanottoseremoniaan Sydneyn satamassa.
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa alus osallistui Australian laivaston mukana Saksan keisarikunnan laivaston Itä-Aasian laivueen etsintään ja takaa-ajoon. Tehtävästä vapauduttuaan alus osallistui Saksan eteläisen Tyynenmeren siirtomaiden haltuunottoon, mihin sisältyi Saksan Uusi-Guinea.
Parramatta, Yarra ja HMAS Warrego lähtivät 5. helmikuuta 1915 Australiaan, missä ne aloittivat saattuepalveluksen mantereen itärannikolla. Marraskuussa alus oli huollettavana Sydneyssä, minkä jälkeen se lähti sisaralustensa kanssa Malakan, Itä-Intian ja Filippiinien alueelle. Alus palasi Australiaan 17. heinäkuuta 1916, jonka jälkeen se jatkoi partiointiin aluevesillä. Alus määrättiin 17. toukokuuta 1917 Maltalle.
Saavuttuaan Maltalle aluksen miehistön piti aloittaa sukellusveneidentorjuntakoulutus, mutta sen sijaan alus lähetettiin heti suojaamaan saattuetta Port Saidista Maltalle. Aluksen vahtimiehistö havaitsi periskoopin aiheuttaman aallon 16. elokuuta. Alus siirtyi havaintoalueelle pudottaen syvyyspommeja. Saattueesta vapauduttuaan aluksen miehistö aloitti koulutuksen, jonka päätyttyä se liitettiin Adrianmerelle sijoitettuun laivasto-osastoon.
Italialainen kuljetusalus Orione menetti 16. marraskuuta 1917 keulansa torpedon osuttua, jolloin Parramatta ja Yarra osallistuivat pelastustoimiin Warregon ja Huonin pelastaessa vaurioituneen aluksen eloonjääneet. Parramatta otti aluksen hinaukseen. Sukellusvene hyökkäsi uudelleen, jolloin Yarra keskittyi sukellusveneentorjuntaan. Vaurioitunut alus luovutettiin myöhemmin kohdatulle hinaajalle satamaan toimitettavaksi.[2]
Aluksen palvelus Adrianmerellä päättyi, kun se siirrettiin 28. syyskuuta 1918 Pireukseen huollettavaksi. Alus vapautui 21. lokakuuta telakalta ja partioi jonkin aikaa Suvlanlahdella Gallipolin edustalla ja Imbrosissa, kunnes se siirrettiin Dardanellien läpi Ismidiin Marmaramerelle.[2]
Marraskuussa alus liittyi Kontantinopolissa ympärysvaltojen laivasto-osastoon ja läpäisi 25. marraskuuta Bosporinsalmen matkalla Sevastopoliin, missä vallattiin Venäjän Mustanmeren laivaston aluksia. Vallatut alukset luovutettiin bolsevikkeja vastaan taisteleville valkoisille joukoille. Tämän jälkeen alus oli yhteysaluksena Sevastopolin ja Konstantinopolin välillä. Joulukuun lopulla 1918 alus vapautui tehtävästään Mustallamerellä ja Marmaramerellä.[2]
Alus lähti Maltan ja Gibraltarin kautta Devonportiin, jonne se saapui 14. tammikuuta 1919. Matkalla alus vaurioitui Cape Finisterren edustan kovassa merenkäynnissä, jolloin se käväisi korjattavana Ferrolissa.[2]
Alus lähti 6. maaliskuuta 1919 Australian laivaston osaston mukana kotimaahan. Osasto saapui 25. maaliskuuta Adeniin, 2. huhtikuuta Colomboon, 15. huhtikuuta Singaporeen ja lopulta 26. huhtikuuta Darwiniin. Viimeisenä matkapäivänä Parramattalta ja Yarralta loppui polttoaine, joten Warrego hinasi ne satamaan.[2]
Alus oli Australian vesillä, kunnes se poistettiin 22. heinäkuuta palveluksesta Sydneyssä. Se palautettiin palvelukseen 17. toukokuuta 1920 Walesin prinssin vierailun ajaksi, mutta poistettiin uudelleen palveluksesta 13. kesäkuuta. Alus oli Sydneyssä reserviin sijoitettuna, kunnes se siirrettiin lokakuussa 1924 Westernportiin koululaivaksi. Alus palasi 16. marraskuuta 1925 Sydneyyn, mistä se siirrettiin toukokuussa 1926 Adelaideen. Alus palasi huhtikuussa 1928 Sydneyyn, missä se poistettiin 20. huhtikuuta lopullisesti palveluksesta.[2]
Alus luovutettiin 17. lokakuuta 1929 Cockatoon telakalle romutettavaksi. Aluksen runko oli vankeinhoidon majoitusaluksena Hawkesbury joella, kunnes se myytiin George Rhodesille romutettavaksi. Alus karkasi myrskyssä ankkurista ja ajautui maihin Milson Islandille.[2]
Hylyn keula ja perä irrotettiin 7. heinäkuuta 1973 ja siirrettiin Parramatta joen pohjoisrannalle Silverwater sillan taakse. Aluksen perä on Queens Wharf Reserven muistomerkkinä ja keula Garden Islandin pohjoispäässä Naval Cultural and Heritage Centressä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cassells, Vic: Australia’s Naval Heritage: The Destroyers Their Battles and Their Badges. Sydney: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0893-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMAS Parramatta - HMAS Yarra - HMAS Warrego - HMAS Huon - HMAS Swan - HMAS Torrens |
| Edeltäjä: EI – Seuraaja: HMAS Anzac |