HMAS Murchison
| HMAS Murchison | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Evans Deakin and Company, Brisbane |
| Kölinlasku | 3. kesäkuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 31. lokakuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön | 17. joulukuuta 1945 |
| Poistui palveluskäytöstä | 31. tammikuuta 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 340 t (standardi) 1 923 t (kuormattu) |
| Pituus | 91,85 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 11,18 m |
| Syväys | 3,66 m |
| Koneteho | 5 500 ihp (4,1 MW) |
| Nopeus | 20 solmua |
| Miehistöä | 140 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4"/L40 Mk XIX -tykkiä yksiputkisina CP Mk XXIII -asennuksina 3 × Bofors 40 mm 4 × Oerlikon 20 mm 1 × Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin 150 syvyyspommia |
HMAS Murchison (viirinumero K442) oli Australian kuninkaallisen laivaston vuonna 1945 palvelukseenotettu River-luokan fregatti.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: River-luokka (fregatti)
Alus tilattiin 2. kesäkuuta 1942 Evans Deakin and Companyltä Brisbanesta, missä köli laskettiin 3. kesäkuuta 1943. Alus laskettiin vesille 31. lokakuuta 1944 kumminaan senaattori B. Courticen puoliso[1] ja otettiin palvelukseen 17. joulukuuta 1945 Brisbanessa ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni John McL. Adams[1].[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseenoton jälkeen alus lähti Morotaille ja sieltä edelleen Ternatelle ja Celebesille valvontatehtäviin ja avustamaan kaatuneiden etsintää. Helmikuussa 1946 alus siirtyi Japaniin osaksi miehitysjoukkoja ja palasi Australiaan toukokuussa. Alus oli koululaivana syyskuuhun 1948 ollen pääosan ajasta Sydneyssä. Lokakuussa alus teki koulutuspurjehduksen Uusille-Hebrideille, mistä palattuaan aluksen koulutusjakso päättyi.[1]
HMAS Tarakanilla 25. tammikuuta 1950 tapahtuneen räjähdyksen jälkeen Murchison avusti loukkaantuneiden evakuoinnissa. Toukokuussa 1951 alus lähti Japaniin osallistuakseen Korean sotaan. Alus aloitti kesäkuussa sotatoimet kahdella partiomatkalla Korean niemimaan länsirannikolla. Heinäkuussa alus liittyi TE 95.12:een, joka oli koottu partioaluksista, ja se partioi Jalujoen suulla ja Chinnampon edustalla. Tämä jakso päättyi 24. heinäkuuta Pohjois-Korean panssarivaunujen ja muiden ajoneuvojen ampumiseen Chodan eteläpuolella.[1]
Murchison, HMS Cardigan Bay ja Korean laivaston fregatti PF62 tutkivat Hanjoen sopivuutta aluksille esittäen samalla liittoutuneiden hallintaa alueella. Partiointi alkoi 25.-26. heinäkuuta peruutetulla yrityksellä kartoittaa mahdolliset merikartoista puuttuvat karit. Peruuttamisen jälkeen alukset palasivat ankkuripaikalle, missä osastoon liittyi HMS Morecambe Bay ja kuusi pientä alusta Etelä-Korean laivastosta.[1]
Illalla 26. heinäkuuta koko osasto, joka oli nimetty TU 95.12.2:ksi, siirtyi määritettyyn paikkaan, mistä alukset kykenivät ampumaan Han-joen etelärannalle johdettua tulta. Alus kuului tulituessa olevaan osastoon ampuen rannikkokohteita, joukkojen keskityksiä, tykkiasemia ja varastoja aina 4. elokkuuta asti. Alusten tulta johdettiin päivin ja öin Korean niemimaan länsipuolella olevien lentotukialusten (TE 95.11) lentokoneista. Kahdeksan vuorokauden aikana alus käytti 1 100 neljän tuuman kranaattia.[1]
Operaatiosta vapauduttuaan alus oli levossa Sasebossa, minkä jälkeen se suojasi Inchoniin matkanneen saattueen palatessaan Hanjoen suulle. Alus liittyi 10. elokuuta TU 95.12.2:een, johon kuuluivat nyt aluksen lisäksi Cardigan Bay, Etelä-Korean PC62. Alus viipyi Hanjoen alueella pitäen yllä häirintätulta ja tutkien veneillään aluetta aina 15. elokuuta saakka, jolloin se lähti Mackaun saariryhmään liittyäkseen HMS Ceylonin ja HMS Kenyan osastoon.[1]
Seuraavat seitsemän päivää alus vietti väistellen pyörremyrsky Margea. Alus saapui 24. elokuuta Kureen ja se palasi Hanjoen suulle 31. elokuuta. Seuraavana päivänä alus jatkoi kahtena edellisenä alueella olo kertana olleita käytäntöjä. Alus ampui 10. syyskuuta 50 laukausta neljän tuuman tykeillä, minkä jälkeen se lähti Saseboon.[1]
Alus aloitti 17. syyskuuta neljän partiointinsa Hanjoen suulla. Aluksi toiminta jatkui ennallaan, mutta 28. syyskuuta alukselle nousi TF 95:n komentaja kontra-amiraali G. Dyer Hanjoen suiston tiedusteluun. Alus oli joella matkaten pohjoisrannan suuntaisesti, kun se joutui kello 16 yllättäen 75 millimetrin tykkien ja 50 millimetrin heittimien tuleen. Alus vastasi tuleen neljän tuuman tykeillään ja nopean lyhyen etäisyyden päässä toisistaan olevien tykkien laukausten vaihdon seurauksena aluksen tykit vaiensivat vastarinnan.[1]
Kaksi päivää myöhemmin alus palasi taistelupaikalle. Vihollinen, joka odotti aluksen palaavan, oli tuona aikana vahvistanut asemiaan. Alus ja tykistö kahakoivat toisen kerran. Etäisyys oli niin lyhyt, että aluksen tykkimiehet ampuivat putkea pitkin suunnaten kaksikymmentä laukausta minuutissa. Rohkaistuneena lisääntyneestä aseistuksestaan kommunistijoukot pitivät yllä keskitettyä tulta kyeten saamaan aluksen vesirajan yläpuolelle joitakin reikiä. Aluksen vastatuli aiheutti kuitenkin tappioita vastapuolelle ennen vetäytymistään tykistön ulottumattomiin.[1]
Muiden alusten saavuttua osaston tykkituli tuhosi vihollisaseman. Tulitoiminnassa käytettiin kaikkiaan 276 neljän tuuman ja viisisataa 40 millimetrin Boforsin laukausta. Alus ja HMNZS Rotoiti tulittivat pohjoisrannan asemia 1. lokakuuta samalla kuin USS Rendovan lentokoneet rynnäköivät alueelle. Kello 16 alus ampui viimeisen laukauksensa ennen lähtöään Kureen korjattavaksi.[1]
Alus palasi 17. lokakuuta telakalta Korean niemimaan länsirannikolle saattaen tankkeri HMAS Wave Chiefiä, joka oli tulossa tankkaamaan HMAS Sydneyä. Saattotehtävästä vapauduttuaan alus partioi Inchonin suulla. Alus kohtasi 21. lokakuuta HMNZS Hawean, minkä jälkeen ne partioivat seuraavan vuorokauden Jalunlahdella ja edelleen Chinnampon edustalla. Alus pelasti mereen laskeutuneen yhdysvaltalaisen lentäjän 22. lokakuuta matalasta miinoitetulta rannikolta.[1]
Marraskuussa 1951 alus palasi Hanjoelle. Aluksi alus saattoi 1. marraskuuta laivaston tankkeria, minkä jälkeen se vapautti HMS St. Brides Bayn Sokton saaren rannikolta. Alus tulitti tykein vihollisen tykistöasemia Amgakin niemimaalla, laski Soktolle tulenjohtopartioita. HMCS Athabaskan vapautti aluksen tehtävästä 5. marraskuuta. Seuraavasta päivästä alkaen alus oli Hanjoella yhdessä TE 95.13:n kanssa ampuen öisin häirintätulta oletettuihin tykistöasemiin ja päivisin alus ampui lentokoneista toimivien tulenjohtajien maalinosoitusten mukaan. Alus siirtyi 10. marraskuuta läntiselle alueelle tulittamaan Yonania. Partiomatkalta palanneen Murchisonin vapautti tehtävästä HMS Whitesand Bay 16. marraskuuta, minkä jälkeen tehtävästään vapautunut alus lähti Kureen lepoon.[1]
Sasebosta lähtenyt alus saapui 27. marraskuuta Paengyong Dohon matkalla estämään Taewha Don valtaaminen. Alus vapautui tehtävästä 30. marraskuuta, jolloin se palasi Sokto/Chodon alueelle. Alus lähti 3. joulukuuta Inchoniin lentotukialuksen saattuetehtäviin, mistä se jatkoi matkaansa edelleen Saseboon ja Hong Kongiin. Alus palsi Korean niemimaan länsirannikolle vasta 22. tammikuuta 1952, kun se kohtasi Techong Don edustalle ankkuroituneen HMS Belfastin ja vastaanotti TU 95.12.3:n johtoaluksen tehtävät Hanjoella.[1]
Alus palasi 24. tammikuuta tutulle ankkuripaikalleen Hanjoen pohjoisrannalla, missä se viipyi kolme vuorokautta tulittaen vihollisasemia. Varhain 28. tammikuuta alus lähti Hanjoen suistosta Techong Dohon vastaanottaakseen vihollisen maihinnousun uhkaaman Yuk Ton suojaamisen. Kahden päivän kuluttua alus palasi Hanjoelle.[1]
Tiedustelu luovutti aluueelle saapuneen aluksen päällikölle listan kolmestatoista kohteesta, joihin ammuttiin 150 neljän tuuman kranaattia. Aluksen X-tykin miehistö kykeni ampumaan 21 laukausta minuutista kummallakin putkella. Tulitoiminnan päätyttyä alus lähti Hanjoelta ja se saapui Saseboon 2. helmikuuta päättäen kahdeksan kuukautta kestäneen jakson Korean sodassa. Alus palasi Sydneyyn 19. helmikuuta.[1]
Huollon jälkeen alus aloitti palveluksensa koululaivana kesäkuussa 1952, mikä jatkui aina lokakuuhun 1953. Alus osallistui tuona aikana muun muassa aluevalvontaan Britannian ensimmäisen Monte Bellossa toteutetun ydinkokeen aikana.[1]
Vaikka Korean sota loppui heinäkuussa 1953 partiointi jatkui Korean aluevesillä. Lokakuussa alus palasi Kauko-Itään aloittaen aselevon jälkeisen alueen valvonnan, missä se oli aina Australiaan paluuseensa saakka heinäkuussa 1954. Alus jatkoi marraskuussa palvelustaan koululaivana, missä tehtävässä se oli reserviin siirtoonsa saakka 31. tammikuuta 1956. Alus oli palveluksensa alusta alkaen matkannut 175 712 merimailia.[1]
Alus myytiin 21. syyskuuta 1961 romutettavaksi Tolo Mining and Smelting Companylle Hong Kongiin. Alus kuitenkin myytiin edelleen japanilaiselle Amakasu Sangyo Kisen Companylle ja se viipyi laivaston ankkuripaikalla Sydneyn satamassa. Murchison ja saman yhtiön ostama Hawkesbury hinattiin 7. syyskuuta 1962 romutettaviksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lavery, Brian: River-class Frigates and the Battle of the Atlantic - A Technical and Social History. Lontoo, Englanti: National Maritime Museum, 2006. ISBN 0-948065-73-7. (englanniksi)
- Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates - The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)