HMAS Culgoa
| HMAS Culgoa | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Williamstownin laivastontelakka, Melbourne |
| Kölinlasku | 15. heinäkuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 22. syyskuuta 1945 |
| Palveluskäyttöön | 1. huhtikuuta 1947 |
| Poistui palveluskäytöstä | 15. huhtikuuta 1954 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 340 t (standardi) 1 923 t (kuormattu) |
| Pituus | 91,85 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 11,18 m |
| Syväys | 3,66 m |
| Koneteho | 5 500 ihp (4,1 MW) |
| Nopeus | 20 solmua |
| Miehistöä | 140 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4"/L40 Mk XIX -tykkiä yksiputkisina CP Mk XXIII -asennuksina 3 × Bofors 40 mm ilmatorjuntatykki 4 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 1 × Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin 150 syvyyspommia |
HMS Culgoa (viirinumero K408) oli Australian kuninkaallisen laivaston vuonna 1947 palvelukseenotettu River-luokan fregatti.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: River-luokka (fregatti)
Alus tilattiin 2. kesäkuuta 1942 Williamstownin laivastontelakalta Melbournesta ja sen köli laskettiin 15. heinäkuuta 1943. Alus laskettiin vesille 22. syyskuuta 1945 kumminaan 2. laivastoesikunnan 2. jäsenen Showersin puoliso[1]. Valmistuttuaan alus siirrettiin heti reserviin ja se otettiin palvelukseen 1. huhtikuuta 1947 Melbournessa ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni Herbert L. Gunn[1].[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti 9. kesäkuuta Sydneystä Japanin aluevesille, mistä se palasi Australiaan joulukuussa. Huhtikuusta kesäkuuhun 1948 alus oli Uuden-Guinean, Solomonsaarten ja Uusien-Hebridien alueella. Tammikuussa 1949 alus oli jälleen Uudessa-Guineassa kuljettaen japanilaisia sotarikollisia Rabaulista Manukselle. Alus palasi 3. huhtikuuta Sydneyyn ja se aloitti 10. elokuuta toisen palveluskerran Japanissa, missä se oli helmikuuhun 1950.[1]
Syyskuusta marraskuuhun alus risteili Solomonsaaren ja Noumeaun alueilla ja elokuusta 1951 syyskuuhun 1952 alus oli reserviläisten koululaivana. Lokakuussa alus tuki Britannian ensimmäistä atomikoetta Monte Bellossa.[1]
ALus lähti 3. maaliskuuta 1953 Sydneystä Japaniin osallistuakseen Korean sotaan. Alus saapui Saseboon, missä sen päällikkö ilmoittautui kontra-amiraali Cliffordille 14. huhtikuuta. Alus vapautti sisaraluksena HMAS Condaminen kotimatkalle. Alus aloitti 19. huhtikuuta tehtävänsä, kun se saapui Paengyong Dohon vapauttaen HMS Whitesand Bayn Korean niemimaan länsirannikon valvonnasta. Alus oli alueella päivisin ankkurissa Paengyong Don edustalla ja öisin risteillen. HMNZS Kaniere vapautti Culgoan tehtävästä 28. huhtikuuta.[1]
Alus tuki 21. huhtikuuta sissijoukkoja, jotka olivat vaikeuksissa rannikolla. Yhdysvaltain laivaston kersantin johtaessa tulta alus ampui 102 laukausta pääaseillaan hajottaen hyökkäävät Pohjois-Korean joukot surmaten useita. Tulituessa olleet kranaatinheittimet vaiennettiin ja sissijoukot saivat mahdollisuuden vetäytyä rannikon saarille. Yritys uusia tulitoiminta 26. huhtikuuta, kun maihinlaskettu tiedustelupartio pyrki houkuttelemaan Pohjois-Korean joukot ansaan. Syöttiin ei kuitenkaan tartuttu.[1]
Alus siirtyi 28. huhtikuuta Chodo-Sokton alueelle, missä se liitettiin TU 95.1.4:een. Yksikön johtoaluksena oli HMCS Haida ja sen tehtävänä oli tukea maajoukkoja tykistöllä. Alus oli tehtävässä aina 3. toukokuuta asti. Alus aloitti toisen kerran partioaluksena 18. toukokuuta Chodon alueella ja se oli viisi vuorokautta päivittäin tulittamassa Pohjois-Korean asemia Amgakin niemimaalla. Alus siirtyi 20. toukokuuta Chodon eteläosiin avustamaan USS Cocopaa paikantamaan ja pelastamaan mereen pudonnut Hawker Sea Fury. HMS St. Brides Bay vapautti 23. toukokuuta Culgoan TU 95.1.4:stä.[1]
Seuraavana päivänä alus saapui Taengpyong Dohon, missä se vapautti HMS Sparrow'n TU 95.1.6:n johtoaluksen tehtävistä. Culgoa johti kuutta pientä Etelä-Korean laivaston alusta ja kahta miinanraivaajaa. Lisäksi aluksen johdossa oli kolme partioalusta, jotka suojasivat 700 kalastusaluksen parvea. Partiointi päättyi aluksen saapuessa Kureen 7. kesäkuuta.[1]
Kesäkuussa alus oli kaksi tapahtuma köyhää viikkoa Korean niemimaan länsirannikolla partioiden Haehun alueella. Alus suojasi Yhdysvaltain laivaston saattuetukialus USS Bairokoa lentokoneiden iskiessä Chomi Dohon ja sen jälkeen 23. kesäkuuta Culgoa ampui viimeiset kranaattinsa Korean sodassa. Alus ampui 37 kranaattia kommunistojoukkoihin, jotka valtasivat Yongmae Don. Partiomatka päättyi 29. kesäkuuta, jolloin alus luovutettuaan tehtävänsä HMS Charitylle aloitti matkan Hongkongiin. Alus palasi Korean rannikolle rauhansolmimispäivänä 27. heinäkuuta, jolloin se vapautti HMNZS Hawean Paengyong Dossa vastaanottaen TU 95.1.5:n johtoaluksen tehtävät. Alus aloitti ensimmäisen aselepovalvontapurjehduksen.[1]
Alus poistui 2. marraskuuta Korean rannikolta aloittaen paluumatkan Australiaan ja se saapui 11. joulukuuta Melbourneen. Alus siirrettiin 15. huhtikuuta 1954 reserviin, jolloin se oli purjehtinut 167 447 merimailia. Alus oli reservissä Sydneyn miinanraivaustukikohdan HMAS Waterhenin majoitusaluksena. Alus myytiin 15. helmikuuta 1972 N. W. Kennedy Limitedille Vancouveriin Kanadaan. Alus lähti maaliskuussa Sydneystä hinattuna Hongkongiin ja edelleen Taiwanille romutettavaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lavery, Brian: River-class Frigates and the Battle of the Atlantic - A Technical and Social History. Lontoo, Englanti: National Maritime Museum, 2006. ISBN 0-948065-73-7. (englanniksi)
- Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates - The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)