Hōshō (1921)
| Hōshō | |
|---|---|
 Hōshō joulukuussa 1922 Tokionlahdella. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Asano Shipbuilding Company, Tsurumi-ku, Jokohama |
| Kölinlasku | 16. joulukuuta 1920 |
| Laskettu vesille | 13. marraskuuta 1921 |
| Palveluskäyttöön | 27. joulukuuta 1922 |
| Poistui palveluskäytöstä | 31. elokuuta 1946 |
| Loppuvaihe | romutettavaksi 2. syyskuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
7 590 t (standardi) 9 646 t (kuormattu) |
| Pituus | 168,25 m |
| Leveys | 17,98 m |
| Syväys | 6,17 m |
| Koneteho |
30 000 shp (suunniteltu) 31 117 shp (koeajot) |
| Nopeus |
25 solmua (suunniteltu) 26,66 solmua (koeajot) |
| Miehistöä | 53 upseeria ja 459 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
15 × lentokonetta 4 × 14 cm/L50 type 3 -tykkiä 2 × 8 cm/L40 type 3 -ilmatorjuntatykkiä |
Hōshō (jap. 鳳翔, ’liitävä feenikslintu’) oli ensimmäinen keisarillisen Japanin laivaston lentotukialus. Alus oli ainoa toisesta maailmansodasta selvinnyt japanilainen lentotukialus.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesilentokoneiden emälaivasta Wakamiyasta saadut operatiiviset kokemukset niin sodan kuin rauhan aikana paljastivat ensimmäisen sukupolven vesilentokoneiden emälaivojen heikkoudet eli toiminnan riippuvuuden sääolosuhteista sekä aikaa vievän koneiden siirtelyn alukselta veteen ja takaisin alukselle. Tämän vuoksi edellytettiin joka säässä lentotoiminnan mahdollistavaa riittävällä nopeudella ja merikelpoisuudella varustettua alusta. Ensimmäisen maailmansodan lopulla esitettiin lentokoneiden nousemista ja laskeutumista aluksen kannelle.[1]
Japani teki laivastosuunnitelman vastatakseen Yhdysvaltain laivaston vuonna 1916 aloittamaan kolmivuotissuunnitelmaan. Tämä laivaston täydennysohjelma ”8-6” hyväksyttiin 22. joulukuuta 1917 – 26. maaliskuuta 1918 pidetyissä budjettikokouksissa, ja keisari vahvisti suunnitelman 22. maaliskuuta. Suunnitelman 8-6 aluksesta kuusi oli niin kutsuttuja erikoisaluksia, joista viisi muodosti Shiretoko-luokan tankkialukset ja kuudennesta tuli Hōshō, jonka hankintaan varattiin vuoden 1918 budjetista 1,2 miljoonaa jeniä. Siitä tuli samalla maailman ensimmäinen lentotukialukseksi suunniteltu alus. Aluksen valmistustyön alkaessa ei termiä lentotukialus oltu virallistettu, ja aluksesta käytettiin nimeä erikoisalus numero 7.[2]
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston tekninentoimisto valmisti komentajakapteeni Taji Yasujin ja kommodori Kawai Teijin johdolla alustavat piirustukset, joissa ei esitetty kansirakenteita eikä lentokoneiden vaatimia tiloja tai laitteita. Suunnitelmien pohjana käytettiin Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Campaniaa ja siten suunnitellulla aluksella oli ainoastaan lentokoneiden nousun vaatimat rakenteet. Suunnittelun perustaksi laivaston esikunta määräsi alukselle sijoitettavan 16 pommikonetta, kahdeksan tiedustelukonetta ja kahdeksan hävittäjää sekä aseistukseksi 4–8 14 senttimetrin tykkiä ja neljä ilmatorjuntatykkiä.[3]
Vuonna 1918 vahvistettiin laivaston ”8-8”-suunnitelma, jossa hankintaan lisättyjen Shōkakun ja toisen nimeämättömän lentotukialuksen jälkeen laivastoesikunta julkisti lopulliset vaatimukset. Niiden mukaan aluksen uppouma oli 10 000 tonnia nopeuden ollessa 30 solmua. Aluksella olleiden hävittäjien tuli kyetä nousemaan alukselta ja laskeutumaan veteen. Suurempien koneiden tuli nousta ja laskeutua veteen.[4]
Lopulta vaatimukset vahvistettiin joulukuussa 1919, jolloin alukselle tuli rakentaa erilliset nousu- ja laskukannet sekä varustaa se erilaisilla koneiden huollon vaatimilla tiloilla. Samoin torpedoille ja lentopommeille varustettiin omat tilat. Ilmatorjunta-aseistus vaihdettiin 12 senttimetrin ilmatorjuntatykkeihin ja koneiden lukumäärä vahvistettiin 16 torpedopommittajaksi ja 16 hävittäjäksi.[4]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus piti tilata Yokosukan laivastontelakalta, mutta telakan ilmoitettua toimitusongelmista 10. marraskuuta ministeriö tilasi 30. maaliskuuta 1920 aluksen Asano Shipbuilding Companyltä Tsurumista läheltä Tokiota. Aluksen köli laskettiin vielä saman vuoden lopulla 16. joulukuuta ja alus laskettiin vesille vuotta myöhemmin 13. marraskuuta. Samana päivänä alus luokiteltiin erikoisaluksesta lentotukialukseksi, jolloin siitä tuli Wakamiyan (1. huhtikuuta 1920) ja Shōkakun (3. maaliskuuta 1921) jälkeen keisarillisen Japanin laivaston kolmas lentotukialus.[3]
Aluksen runko luovutettiin laivastolle 10. tammikuuta 1922, minkä jälkeen se hinattiin Yokosukan laivastontelakalle varustettavaksi. Työtä varten Asanon telakalta siirtyi noin 300 työläistä Yokosukaan. Valmistusaikataulu viivästyi aluksen ollessa vasta 65,5-prosenttisesti valmis alkuperäisenä luovutuspäivänä maaliskuussa 1922, joten luovutuspäiväksi määrättiin joulukuu. Toistuvat muutokset olivat siirtäneet vesillelaskua ja muutokset lentokanteen, komentosiltaan ja mastoihin viivästyttivät töitä lisää. Lisäksi Sperry Companyn gyrovakainten toimituksen viiveet viivästyttivät työtä, samoin kuin jarrujärjestelmien testaukset.[5]
Aluksen kattilat asennettiin helmikuun alussa ja pääkoneet kaksi kuukautta myöhemmin. Aseistus asennettiin toukokuussa ja valmistajan ensimmäiset koeajot suoritettiin lokakuun lopulla samanaikaisesti asejärjestelmien testauksen kanssa. Viralliset koeajot tehtiin 1.–20. marraskuuta ja ne päättyivät vakainten testeihin 5. joulukuuta. Hōshōsta tuli palvelukseen otettaessa maailman ensimmäinen alusta alkaen suunniteltu ja valmistettu lentotukialus 27. joulukuuta 1922.[6]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hōshōn palvelukseenoton jälkeen kokeneet lentokonemiehistöt esittivät muutoksia ja alus siirrettiin 6. kesäkuuta 1924 muutostöitä varten Yokosukan laivastontelakalle, mistä se palasi palvelukseen 20. elokuuta. Telakalla komentosilta, kolmijalkainen masto ja nosturi poistettiin, koska ne pienensivät lentokantta ja haittasivat lentäjien näkyvyyttä. Etuosan lentokantta levennettiin ja raskaat ilmatorjuntatykit siirrettiin edemmäs pois laskeutumisalueelta ja ne sijoitettiin suurin piirtein poistetun komentosillan paikalle.[7]
Alukselle asennettiin 10. maaliskuuta – 2. heinäkuuta 1925 etummaisen hissin taakse verkko, jonka tehtävänä oli estää laskeutuvan koneen törmääminen nousuun valmistautuvaan koneeseen ja putoaminen hissikuiluun. Verkko oli hydraulinen ja se voitiin nostaa kolmessa sekunnissa.[7]
Alus muodosti 1. huhtikuuta 1928 Akagin kanssa keisarillisen Japanin laivaston 1. lentotukialusviirikön. Alus vaurioitui pahoin jouduttuaan pyörremyrskyyn 26. elokuuta 1935, jolloin lentokannen etuosa romahti. Miehistö leikkasi irti romahtaneen osan, jonka jälkeen alus kykeni hitaasti siirtymään Yokosukaan. Alus oli korjattavana telakalla 22. marraskuuta 1935 – 31. maaliskuuta 1936, jolloin sen vakavuutta parannettiin.[8]
Hōshō oli Kiinan rannikolla elo–syyskuussa 1937, jolloin se kuljetti Ryūjōn kanssa keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien 1. lentotukialuslennostoa.[9]
Hōshōn päälliköksi tuli 1. marraskuuta 1940 Kikuchi Tomozo. Alus siirrettiin 12. elokuuta 1941 3. lentotukialusviirikön johtoalukseksi ja 5. syyskuuta Umetani Karou vastaanotti aluksen päällikkyyden ja samalla viirikön johtoaluksen tehtävät siirrettiin toisaalle. Alus lähti 17. syyskuuta Hashirajimasta Kureen ja se vastaanotti viirikön johtoaluksen tehtävät 28. syyskuuta ja luovutti sen edelleen seuraavana päivänä.[10]
Alus liitettiin osaksi laivaston pääosan ilma-asetta 7. joulukuuta. Puolilta öin alus lähti Isoroku Yamamoto johtaman laivasto-osaston mukana Japanin sisämereltä suojaamaan Chūichi Nagumon Pearl Harboriin iskeneen laivasto-osaston paluuta. Merelle lähteneeseen osastoon kuuluivat lippulaiva Nagaton ja Hōshōn lisäksi Zuihō, seitsemän taistelulaivaa, seitsemän risteilijää ja 28 hävittäjää. Osasto läpäisi 8. joulukuuta aamulla Bungonsalmen kohdatakseen Nagumon osaston merellä. Osastot palasivat Kureen 12. joulukuuta.[10]
Alus liitettiin 1. huhtikuuta 1942 osaksi laivaston 1. ilma-armeijaan ja se muodosti 20. toukokuuta alkaen osan päälaivaston ilma-aseesta. Alus lähti 29. toukokuuta Hashirajimasta Yhdistyneen laivaston mukana ollen kahden taistelulaivarivistön välissä osaston perältä. Se osallistui 2. kesäkuuta laivaston mukana Midwayn taisteluun. Alus palasi laivaston mukana Hashirajimaan 14. kesäkuuta.[10]
Alus irrotettiin 20. kesäkuuta 1. ilma-armeijasta, jolloin sen lentokoneet siirrettiin maihin. Alus liitettiin 14. heinäkuuta 3. laivastoon, joka oli osa liikkuvaa laivastoa. Se palveli laivaston lentäjien koulutusaluksena. Aluksen päällikkyydeen vastaanotti 1. elokuuta Yamaguchi Bunjiro, joka luovutti päällikkyyden 15. marraskuuta Hattori Katsujille.[10]
Alus liitettiin 15. tammikuuta 1943 liikkuvan laivaston koulutusosaston 3. osastoon läntiselle Sisämerelle, jolloin sen lentokoneet muodostivat 3. laivaston 50. lennoston. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 5. heinäkuuta Kaizuka Takeo, joka luovutti päällikkyyden 18. joulukuuta Matsuura Yoshille.[10]
Alus liitettiin 1. tammikuuta 1944 5. osaston koulutusyksikköön, jossa sen lentokoneet kuuluivat 12. ilma-armeijan 51. lennostoon. Alus oli edelleen Sisämerellä purjehtien edestakaisin ollen puolet ajasta Kuressa ja puolet Sisämeren länsiosissa. Alus palasi liikkuvaan laivastoon 2. helmikuuta aloittaen 3. laivaston lentäjien koulutuksen. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 1. maaliskuuta Koda Kiyoshi.[10]
Heinäkuussa Mariaanien taistelussa kärsittyjen lentotukialustappioiden jälkeen alukselta poistettiin neljä 14 senttimetrin tykkiä ja sen lentokantta kasvatettiin niin suureksi kuin mahdollista, jotta alukselle voitaisiin siirtää uudempia lentokoneita. Aluksen päälliköksi saapui 6. heinäkuuta Takarada Yujiro.[10]
Alus oli 3. tammikuuta 1945 Kuressa, kun se liitettiin Kaiyōon, Settsun ja Yūkazen muodostamaan lentokoneiden maali- ja koulutusosastoon. Alus osallistui 20. tammikuuta torpedokoulutukseen 453 lentorykmentin ja sukellusveneen Ha-106 kanssa. Se saapui 1. helmikuuta Tokuyamaan, jossa alus sai määräyksen seuraavana aamuna tankattuaan olla Sisämerellä maalilaivana.[10]
762 lentorykmentin harjoitus peruttiin 26. helmikuuta Yhdysvaltain laivaston osaston lähestyessä Tokiota. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 5. maaliskuuta Osuga Hidekazu. Se osallistui 9. maaliskuuta torpedoammuntoihin.[10]
Alus lähti 11. maaliskuuta Oitasta yhdessä Yūkazen ja Settsun kanssa 252. lentorykmentin maalialuksiksi. Yhdysvaltain laivaston Task Force 58:n lentokoneet iskivät Sisämerelle, jolloin alusta vastaan hyökkäsi seitsemän lentokonetta. Siihen osui kolmesti lentokannen takaosaan vaurioiden jäädessä pieniksi ja neljä lentokannen läpäisevää reikää korjattiin pikaisesti. Kuusi miehistönjäsentä sai surmansa.[10]
23. maaliskuuta Hōshō ja Ryuhō liitettiin 2. laivastoon, jossa alus suojasi vaurioitunutta Ryuhōa. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 18. toukokuuta Furutani Keiji. Alus oli 28. toukokuuta ankkurissa naamioituna Nishinomishiman itärannikolla ja se luokiteltiin 1. kesäkuuta neljännen luokan reservialukseksi tehtävänään suojata Kuren satamaa. Samalla aluksen miehistö supistettiin puoleen. Alus oli kuitenkin 5. heinäkuuta edelleen ankkuripaikallaan Nishinomishimassa.[10]
Alus sai 14. heinäkuuta määräyksen läpäistä Shimonosekinsalmi ja siirtyä Mojille salmen miinanraivauksen valmistuttua. Se valmistautui 23. heinäkuuta lähtemään Kuresta Mojille. Seuraavana päivänä Kureen tehdyssä ilmahyökkäyksessä alukseen osui pommi, joka aiheutti vain lieviä vaurioita. Alus lähti 26. heinäkuuta Mojille. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 20. syyskuuta Kaneoka Kunizo.[10]
Hōshō poistettiin laivaston alusluettelosta 5. lokakuuta, mutta se jatkoi palvelustaan liittoutuneiden valvonnassa. Alus lähti Kuresta yhdessä risteilijä Kashiman kanssa Wotjeen, Enewetakille ja Jaluitiin kotiuttaakseen japanilaiset sotilaat. Aluksen miehistöön kuului 25 upseeria, 10 erikoisupseeria, kuusi aliupseeria ja 369 miehistönjäsentä. Alus saapui 16. lokakuuta Wotjeen, jossa sille nousi 700 matkustajaa ennen lähtöä Eniwetokille. Alus saapui 3. marraskuuta Uragaan mukanaan Wotjelta nousseet 700 ja Jaluitin 311 matkustajaa. Se vastaanotti tarviketäydennyksen.[10]
Alus siirrettiin 5. joulukuuta Hidachi Innoshimassa kuivatelakalle, jossa sen lentokannen etuosa poistettiin näkyvyyden parantamiseksi. Alus lähti 5. tammikuuta 1946 Kuresta Saekin kautta Wewakille. Alus poistettiin 16. elokuuta kotiutusalusten listalta ja se siirrettiin 31. elokuuta sisäasiainministeriölle. Alus poistettiin palveluksesta ja se romutettiin 1. toukokuuta 1947 mennessä Hitachi Zosenilla Sakurajimassa.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Milanovich, Kathrin: Hōshō The First Aircraft Carrier of the Imperial Japanese Navy. Warship, 2008, XXX. vsk, s. 9–25. Lontoo: Conway. ISBN 978-1-84486-062-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Milanovich 2008, s. 10.
- ↑ Milanovich 2008, s. 10–11.
- ↑ a b Milanovich 2008, s. 11.
- ↑ a b Milanovich 2008, s. 10 (taulukko 1).
- ↑ Milanovich 2008, s. 11–13.
- ↑ Milanovich 2008, s. 13.
- ↑ a b Milanovich 2008, s. 17 ja 21.
- ↑ Milanovich 2008, s. 20–21.
- ↑ Edwards, s. 105.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n IJN Hosho: Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arni, Erkki: Taistelu Tyynenmeren herruudesta. WSOY, 1964.
- van, der Van, Dan: The Pacific Campaign. Simon & Shuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2. (englanniksi)
- Lord, Walter: Incredible Victory. HarperCollins, 1967. ISBN 0-06-092360-1. (englanniksi)
- Jackson, Robert: Encyclopedia of Warships. GrangeBooks, 2006. (englanniksi)
|
|
Edeltäjä: ei |
Keisarillisen Japanin laivaston lentotukialusluokat | Seuraaja: Akagi |
| S: ainoa laatuaan • C: valmistettu jonkin muun aluksen rungolle • K: kesken sodan päättyessä |