Härkösläisyys
Härkösläisyys oli toisen maailmansodan jälkeen Kainuussa vaikuttanut uskonnollinen lahko, joka sai nimensä Adam Härkösestä, vuonna 1884 syntyneestä torpparin pojasta. [1] Liikkeessä vaikuttaneet tahtoivat nimetä sen nimellä Kainuun hengellinen herätys, mutta ulkopuolelta annettu nimi jäi eloon.[2] Liike ennusti maailmanlopun nopeaa saapumista 1940-luvun loppupuolella.
Adam Härkösen vaikutus kartanolaisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Härkönen oli saanut voimakkaan herätyksen kapinakeväänä 1918 Savitaipaleella ja alkoi toimia horrossaarnaajana. Härkönen tutustui 1920-luvulla Kangasniemellä Alma Kartanoon, jonka mukaan nimetty lahko kartanolaisuus vaikutti aina 1950-luvulle asti varsinkin Satakunnassa. Härkösen esiintymisestä vaikuttunut Kartano kutsui tämän puhujaksi Huittisiin. Härkösen rohkaisun myötä Alma Kartano jätti kiertokoulunopettajan toimen ja alkoi horrossaarnaajaksi. Härkösen ja Kartanon tiet kuitenkin erosivat. Härkösen opit saivat 1930-luvulta alkaen jalansijaa Kainuussa, jolloin tämä ensin vieraili Hyrynsalmella ja muun muassa Jumaliskylässä. Hänen saarnaretkensä ulottuivat Kainuuseen vielä 1950-luvulla. Kainuussa kävi saarnaamassa myös kerimäkeläinen Veikko Ikäheimo.
Onni Poutanen ja poutas-härkösläisyys Kainuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Härkösen opit saivat Kainuussa vastakaikua kovia kokeneesta korpikansasta ja etenkin vuosina 1946–1948 Kainuussa syntyi yhtäkkisesti voimakasta herätystä. Sotien jälkeen keskeinen saarnamies oli 1904 Parikkalassa syntynyt Onni Poutanen, joka toimi Rantasalmella maanviljelijänä. Oiva Turpeinen nimittääkin Hyrynsalmen historia -teoksessa vuosien 1946–1948 liikettä poutas-härkösläisyydeksi. Lahkon ydinaluetta oli Kuhmon, Suomussalmen ja Hyrynsalmen pitäjien nurkkaus: Iivantiira, Ala-Vuokki ja Moisiovaara. Suomussalmella liike vaikutti ainakin Kiannalla, Alajärvellä, Ala-Näljängässä ja Ruhtinansalmella. Onni Poutasen suggestiivinen esiintyminen veti mukaansa nuoria saarnamiehiä. Suomussalmella liikkeen saarnaajina esiintyivät Uuno Heikkinen, Jaakko Moilanen, Eino Keränen, Martti Väisänen, Antti Timonen ja Jooseppi Heikkinen, joista Mieslahden opiston käynyt Heikkinen oli tunnetuin. Louhela mainitsee nuorina saarnapoikina myös Kasperi ja Bruno Kovalaisen sekä Tauno Härkösen. Seuroja pidettiin taloissa, sillä vain Hyrynsalmen rovasti Toivo Liimatta antoi aikanaan kirkon lahkon käyttöön. Suomussalmella ainakin Kiannan koulua pidettiin saarnapaikkana.
Maailmanlopun odotusta ja vilkasta toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten 1930-luvun tornionlaaksolainen korpelalaisuus, myös härkösläinen liike sai eskatologisia piirteitä. Liikkeen saarnaajat puhuivat kiihkeästi kadotuksesta, uudesta sodasta ja maailmanlopusta. Härkönen ennusti lopun koittavan jo 1945, mutta sittemmin sen arveltiin vähitellen toteutuvan vuoden 1948 aikana. Siinä missä Pajalan korpelalaiset kokoontuivat odottamaan kristalliarkin saapumista Tornionjoelle ja matkaa Jerusalemiin, odottivat härkösläiset 1948 Kiannankylällä ilmalaivan saapumista Kiantajärvelle ja kuljetusta Kuhmoon, jossa Kristus vastaanotettaisiin. Syksyllä 1947 osallistui Suomussalmen Alajärven Alalehdossa pidetyille raamattukursseille 600–700 osallistujaa. Liike piti myös avioelämään valmentavia sukupuolikursseja, minkä takia monet pitivät Poutasta lääkärinä. Ripittäytyminen oli oleellista. Saarnoissa käytettiin horroksen lisäksi Berghin ja Segerswärdin postilloja, lehtori K. K. Sarlinin kirjaa Eräs meidän ajan profeetta sekä vuoden 1886 virsikirjaa. Kolehti kerättiin seurojen jälkeen, ja Kiannalla väitetään kasaantuneen yhdessä tilaisuudessa 50 000 markkaa.
Liikkeen on sanottu vaikuttaneen aikoinaan merkittävästi Urho Kekkosen valintaan presidentiksi. Liikkeen saarnaajat näkivät presidentinvaalien alla hänet ainoana toivona estää maailmanlopun tuleminen.
Hiipuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kainuun vahva herännäinen pohjavire, papiston ote sekä ennustusten kariutuminen pitivät liikkeen aisoissa. Kuusamon rajalla vanhoillislestadiolaisuus esti liikkeen etenemisen. Vaikka liike alkoi hajota 1948, sen vaikutus jatkui ainakin asennetasolla. Elämän yksinkertaisuuden vaatimus ei sallinut politiikkaa, koulua, maamiesseuroja, urheilua, elokuvia tai taidetta yleensäkään. Myös ihmisen ulkoiseen olemukseen kajoamista karsastettiin ja muun muassa papiljottien käyttö todettiin synniksi. Jumaliskylässä sai opettaja 1952 moitetta kirjaston perustamisesta. Alkoholin kulutuksen kasvua härkösläisyys rajoitti kovalla alkoholikielteisyydellään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampio, Tiina: Härkösläisyys kuhmolaisten muistoissa. Perinteentutkimuksen pro gradu -työ. Joensuun yliopisto. 2005.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kauhanen, Jouni: Surunsalmesta tiennäyttäjäksi, Bookwell Oy, 2011, ISBN 978-951-939052-9
- ↑ Louhela Liisa: Kainuun hengellinen herätys. Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto, 2013.