Hämeenkylän kartano
| Hämeenkylän kartano | |
|---|---|
| Tavastkulla gård | |
 Hämeenkylän kartanon päärakennus. |
|
| Sijainti | Hämeenkylä, Vantaa |
| Rakennustyyppi | kartano |
| Perustettu | 1580-luku |
| Valmistumisvuosi | 1820-luku |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel |
| Rakennuttaja | Gustaf Wilhelm Ladau |
| Omistaja | Työeläkevakuutusyhtiö Varma |
 |
|
Hämeenkylän kartano (ruots. Tavastkulla gård) on kartano Vantaan Hämeenkylän alueella.[1][2] Kartano sijaitsee keskiaikaisperäisen Turku–Viipuri-maantien eli Suuren rantatien varrella. Suuri rantatie on nykyään valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.[3] Nykyisin kartano toimii hotellina ja kokouskeskuksena.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartano on perustettu 1580-luvulla yhdistämällä kolme Hämeenkylän tilaa, jotka oli vuonna 1579 annettu läänityksenä amiraali Bengt Juustenille (myöh. Gyllenlood). Hänen sukunsa omisti kartanon yli 150 vuotta.[5][6] Kun säteri vuonna 1683 peruutettiin ja muodostettiin säteriratsutilaksi, oli se edelleen Juustenin perillisten, Gyllenloodien aatelissuvun hallinnassa. Kornetti Axel Gyllenloodin vuonna 1683 kuoltua otti sotakomissaari ja reduktiokomission puheenjohtaja Johan Gripenberg kartanon hallintaansa, mutta tila palasi jo 1700-luvun alussa, tosin vain lyhyeksi aikaa, takaisin Gyllenloodeille.[7]
Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema nykyinen kartanorakennus rakennettiin 1820-luvun alussa silloisen omistajan, valtioneuvos Gustaf Wilhelm Ladaun tilauksesta.[5][6] Se oli alun perin tarkoitettu vain läntiseksi siipirakennukseksi nelikulmaista pihaa ympäröivään rakennuskokonaisuuteen, mutta Engelin suunnittelema varsinainen päärakennus jäi rakentamatta Ladaun varojenpuutteen vuoksi. Vastapäinen itäinen siipirakennus valmistui tilanhoitajan asunnoksi vuonna 1830.[5] Ladaun jälkeen Hämeenkylän kartanon omistivat muun muassa Rotkirchin ja Pelinin suvut.[8]
Kauppaneuvos Johannes Pelin muutti Hämeenkylän kartanon 1900-luvun alussa osakeyhtiöksi, jonka hän omisti kahden poikansa kanssa. Toinen pojista myi myöhemmin osuutensa Tuko Oy:n pääjohtajalle, vuorineuvos Ossian Riislalle. Vuonna 1942 Pelinit myivät koko osakekannan Tukolle, koska heillä ei ollut varoja kartanon kehittämiseen. Kartanon maat käsittivät vielä tuolloin yli 800 hehtaaria.[5] Tuko käytti Hämeenkylän kartanoa muun muassa maatalouskoneiden kokeiluun ja myymäläkalustenäyttelyihin ja ylläpiti sitä myös karjatilana vuoteen 1963. Vuodesta 1959 kartanossa toimi Tukon ylläpitämä kauppiaiden kurssikeskus. Koulutuskeskusta varten rakennettiin vanhaan päärakennukseen yhdistyvä uudisrakennus.[5][6] Vuonna 1969 valmistuneen lisärakennuksen ja asuntolan suunnitteli arkkitehti Pentti Ahola.[9] Kartanon maataloustuotteita myi vuonna 1964 perustettu Hämeenkylä Oy.[6]
Hämeenkylän kartanon maat halkaisi vuonna 1972 valmistunut Kehä III -tie.[8] Tuko myi pääosan kartanon maista, 690 hehtaaria, Vantaan kauppalalle vuonna 1973.[5][6][8] Tukon omistukseen jäi vielä noin 65 hehtaaria kartanon maista, ja se rakennutti Helsinginmäen lähelle Kehä III:n varrelle uuden keskusvarastonsa.[6] Tuko remontoi kartanon päärakennuksen ja vuokrasi sen Polarkesti-yhtiölle vuonna 1992. Kartanon omistaa nykyään työeläkevakuutusyhtiö Varma, joka vuokraa niitä Sodexon järjestämään koulutus- ja kokoustoimintaan. Niin sanotussa etukartanossa ja itäisessä siipirakennuksessa on vuodesta 2013 toiminut hotelli.[5]
Hämeenkylän kartanon entisille maille on rakennettu muun muassa nykyiset Hämeenkylän, Variston ja Askiston kaupunginosat.[10] Kartanon mailla Petikossa toimi vuodesta 1951 aina 1990-luvulle saakka Tukon omistama tiiliruukki (Hämeenkylän Tiili Oy), joka oli tuotannoltaan pohjoismaiden suurin.[6][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eva Byman, Arne Heporauta, Leena Hakli, Pirjo Hämäläinen: Rakennuskulttuuri Vantaalla - Inventointi 1981, s. 84–87 Hämeenkylän kartano - Tavastkulla gård. Kaupunginsuunnitteluviraston julkaisu C 24:1981. Vantaan kaupunki, 1982.
- ↑ Vantaan karttapalvelu: Hämeenkylän kartano (Kartta-aineistoja voi vaihtaa vasemman ylänurkan valikoista) Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 25.8.2018.
- ↑ Suuri Rantatie (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY) Museovirasto, rky.fi. Viitattu 25.8.2018.
- ↑ Hämeenkylän Kartano Hämeenkylän kartano. Viitattu 26.6.2017.
- ↑ a b c d e f g Kartanon tarina Hämeenkylän kartano. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ a b c d e f g Kalevi Alarto: Hämeenkylän kartano Helsingin pitäjä-vuosikirja 1974–1975, Helsinki.fi (Internet Archive). Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550-1713, s. 210-211. Vantaan kaupunki, 1990. ISBN 951-8959-05-6.
- ↑ a b c d Tavastby hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson: S:t Olofskolan: Rakennushistoriaselvitys 1.12.2022, s. 10 Turun kaupunki. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Hämeenkylän kartano – Satama muinaismeren rannalla Visitvantaa.fi. Viitattu 14.10.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hämeenkylän kartano Wikimedia Commonsissa
