Häälaulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Häälaulu tai epithalamion (jonka käännös on suorasti ”makuuhuoneessa”; myös thalamion eli ”nuptial chamber”, vapaasti suomennettuna ”hääkammari”) oli alun perin laulu tai runo kreikkalaisessa ja latinalaisessa runoudessa, jonka nuoret miehet ja naiset esittivät sulhasen ja morsiamen kunniaksi heidän hääyönään, yleensä hääkammarin ulkopuolella. Laulu on kirjoitettu esitettäväksi nimenomaan morsiamelle tämän ollessa matkalla hääkammariin. Häälaulusta oli olemassa kaksi muotoa, joista toinen esitettiin hääyönä ja toinen seuraavana aamuna morsiamen ja sulhasen herätykseksi. Laulun tarkoituksena oli siunata avioliittoa ja toivoa sille onnea. Toisen lähteen mukaan laulu kertoi myös hääpäivän tapahtumista, ja runoilijan seurana ja iloa jakamassa ovat asiaan kuuluvat mytologiset hahmot sekä nymfit ja paimenet. Samanlainen tapa oli voimassa myös Antiikin Roomassa, mutta vain tytöt lauloivat sitä, ja se sisälsi nykykäsityksen mukaan hyvin säädytöntä kieltä.

Häälaulu oli kehittyneempi muoto pastoraalista. Runoilijoiden alkaessa kirjoittaa häälauluja muoto alkoi kehittyä ja kultivoitua huomattavasti. Ensimmäinen runoilija joka toi sen kirjalliseen muotoon oli Sapfo, mutta vain muutamia rivejä on säilynyt hänen versiostaan. Muita tunnettuja kreikkalaisia lajin mestareita ovat Anakreon, Stesikhoros ja Pindaros, mutta hienoimmaksi katsottu häälaulu, jossa juhlistetaan Menelaoksen ja Helenan avioliittoa, on Theokritoksen käsialaa. Latinalaisiin häälaulun tekijöihin kuuluu muun muassa Catullus, jonka runot 61 ja 62 käsittelevät Thetiksen ja Peleuksen avioliittoa ja jotka ovat myös oodi Sapfolle, jolla oli niihin suuri vaikutus. Häälaulu oli itse asiassa latinalaisen kirjallisuuden perusmuoto, jota Catullus hienonsi ja puki kunnioitettavampaan muotoon. Roomalaiset Statius, Ausonius, Sidonius Apollinaris ja Claudius osallistuivat myös häälaulun traditioon. Häälaulu on säilynyt myös moderniin latinalaiseen runouteen: myöhempinä aikoina edellä mainittuja ovat imitoineet muun muassa Buchanan, Julius Caesar Scaliger, Sannazaro, jotka ovat latinalaisia runoilijoita, ja suuresti suosivat ikivanhaa runomuotoa.

Renessanssin aikaan klassisiin muotoihin perustuneita häälauluja kirjoitettiin Italiassa, Ranskassa ja Englannissa. Italialaisia runoilijoita olivat muun muassa d’Iarini ja Metastasio, ja ranskalaisia Ronsard, Malherbe ja Scarron. Englantilaisen Edmund Spenserin Song of Salomon (1595), joka on kirjoitettu runoilijan oman avioliiton ylistykseksi, on kuitenkin sekä englantilaisittain että maailmanlaajuisesti ihailluin häälaulu. Myös Ben Jonson, Donne ja Francis Quarles ovat kirjoittaneet häälauluja, kuten myös Tennyson, joka muotoili sisarensa avioliitosta kertovan, selvästi häälauluksi luokiteltavan runon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkejä häälaulusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.