Hávarðr Jäävuonolaisen saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hávarðr Jäävuonolaisen saaga (isl. Hávarðar saga Ísfirðings) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin islantilaissaagoihin. Saaga sijoittuu 900-luvun Länsi-Islantiin Ísafjörðurin alueelle. Saagassa Hávarðrin poika Óláfr työskentelee lammaspaimenena. Rikas mutta epäoikeudenmukainen tilallinen Þorbjörn surmaa Óláfrin, minkä seurauksena Hávarðr menettää elämänhalunsa. Hänen vaimonsa Bjargey kuitenkin kannustaa häntä toimimaan, ja saaga kuvaa, miten Hávarðr maksaa ystäviensä ja sukulaistensa avulla Þorbjörnille takaisin. Þorbjörn on vähällä surmata Hávarðrin, mutta Hávarðr sattuu muistamaan kuulleensa kuningas Olavi Tryggvenpojan saarnaamasta uudesta uskosta ja vannoo tulevansa kastetuksi. Samalla hetkellä Þorbjörn kaatuu ja Hávarðr onnistuu pääsemään niskan päälle. Kostettuaan Hávarðr purjehtii vaimonsa kanssa Norjaan, missä kuningas Olavi kastaa heidät molemmat.[1] Hávarðr Jäävuonolaisen saagaa ei ole suomennettu.

Ajoituksesta ja käsikirjoituksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin tunnettu Hávarðr Jäävuonolaisen saaga on kirjoitettu vuoden 1330 tietämillä, mutta se pohjautuu nyt jo kadonneelle vanhemmalle versiolle. Sturla Þórðarson käytti tätä nyt jo kadonnutta saagaversiota 1200-luvun loppupuolella kirjoittamassaan Landnámabókin Sturlubók-versiossa ja viittaa siihen nimillä ”Þorbjarnar saga ok Hávarðar hins halta” ja ”Ísfirðinga saga” eli ”Jäävuonolaisten saaga”.[2] Saaga sisältää toisaalta myös skaldirunoutta, jota on pidetty vanhana, jo 1000-luvulta peräisin olevana. Runot muistuttavat kuitenkin Egillin, Kalju-Grímrinpojan saagassa säilynyttä runoa Sonatorrek sekä erästä Orkneysaarten jaarlin Rögnvaldr kali Kolssonin (k. 1158) nimiin luetun runon säkeistöä.[3]

Hávarðr Jäävuonolaisen saagan vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1600-luvulta peräisin olevia paperikäsikirjoituksia (esim. AM 157 b fol., 1690-l.; AM 106 fol., n. 1650). Niistä esimerkiksi käsikirjoitusten AM 160 fol. ja AM 502 4to katsotaan olevan kopioita varhaisemmasta 1300-luvulla laaditusta versiosta.[4]

Saagan erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monesta muusta islantilaissaagasta poiketen Hávarðr Jäävuonolaisen saagaa on pidetty suuressa määrin fiktiivisenä tekstinä, huolimatta siitä, että saagan päähahmo, vanha Hávarðr-niminen mies, ja tämän vaimo Bjargey mainitaan myös Islannin asuttajista kertovassa Landnámabókissa. Syynä tähän on ollut esimerkiksi se, että Hávarðr Jäävuonolaisen saagaa on pidetty tyyliltään liioittelevana ja henkilöhahmojensa suhteen epätarkkana. Kirjoittajan on katsottu sekoittaneen kuningas Olavi Tryggvenpojan ja Pyhän Olavin keskenään, ja joidenkin hahmojen osalta saagassa esitetyt tiedot eroavat siitä, mitä näistä kerrotaan Landnámabókissa. Säilyneen saagan kirjoittaja ei myöskään näytä tunteneen saagan tapahtumapaikkoja Länsivuonojen alueella kovinkaan hyvin. Tutkijoiden parissa saaga on herättänyt melko vähän kiinnostusta.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jakob Benediktsson (toim.). 1968. Íslendingabók. Landnámabók. Íslenzk fornrit 1: 1–2. Reykjavík: Hið íslenzka fornrítafélag.
  • McCreesh, Bernadine. 1993. Hávarðar saga Ísfirðings. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 273.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McCreesh 1993, 273; Simek & Hermann Pálsson 2007, 166.
  2. McCreesh 1993, 273; Simek & Hermann Pálsson 2007, 166, 241; Landnámabók, 159, 190 (S 117, S 150).
  3. Simek & Hermann Pálsson 2007, 167, 323, 358.
  4. McCreesh 1993, 273. Ks. AM 160 fol., AM 502 4to, AM 157 b fol. ja AM 106 fol. Handrit.is -sivustolla.
  5. McCreesh 1993, 273; Simek & Hermann Pálsson 2007, 166.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björn K. Þórólfsson (toim.). 1923. Hávarðar saga Ísfirðings. København: Samfund til udgivelse af gammel nordisk litteratur.
  • Björn K. Þórólfsson & Guðni Jónsson (toim.) 1943. Vestfirðinga sögur. Íslenzk fornrit 6. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag.
  • Gunnlaugur Þórðarson & Gísli Gíslason Brynjúlfsson (toim.). 1860. Hávarðar saga Ísfirðings. Nordiske oldskrifter, 28. Kjøbenhavn: N.H. Stenderup.
  • Valdimar Ásmundarson, Þórleifr Jónsson, Benedikt Sveinsson, Finnur Jónsson, Björn Bjarnason (toim.). 1896. Hávarðs saga Ísfirðings. Íslendinga sögur, 14–18. Reykjavík: Sigurður Kristjánsson.
  • Heinemann, Fredrik J. (käänt.). 1997. The Saga of Havard of Isafjord. Teoksessa The Complete Sagas of Icelanders, Including 49 Tales, 2. Toim. Viðar Hreinsson, Robert Cook et al. Reykjavík: Leifur Eiriksson, 312–347.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]