Gyllenbögel
| Gyllenbögel | |
|---|---|
| Kotipaikka | Suomen ritarihuoneella 30.1.1818 |
| Alkukoti | Suku on introdusoitu Ruotsin ritarihuoneella 31.1.1648 |
| Ala | Aatelinen |
| Perustaja | David Sigfridsson Gyllenbögel (1603–1677) |
| Aateloitu | 31.1.1648 |
Gyllenbögel on vanha aatelissuku, joka on imatrikoitu Suomen ritarihuoneessa (30.1.1818) numerolla 34[1][2] ja aikaisemmin Ruotsin ritarihuoneessa (30.7.1650) numerolla 418[1][3].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[4]
Sigfrid Michelsson (1570 – 3. kesäkuu 1633 Lemu, Finland) Kappalainen noin. 1615[5], lienee astunut virkaan vasta 1617. Sigfridus Michaelis erotettiin virasta 7.2.1625[5] hänen syyllistyttyään todistajana väärään valaan Vehmaan kirkkoherran Zacharias Jacobin ollessa syytettynä huoruudesta. Hänet kuitenkin armahdettiin ja palautettiin virkaansa. Herra Sigfridus ("hr Sigfrid i Lemu i Toijala") oli lokakuussa 1625 uudelleen syytettynä tapeltuaan pitäjänmiesten kanssa ja 1628 vastaamassa käräjillä siitä, että hän oli ottanut tilan Lemun Toijalan kylästä viljelykseensä, mutta oli antanut osan tilasta autioitua. Hänestä tuli Lemun kirkkoherra noin 1633.
Margareta Tomasdotter, eli leskenä miehensä jälkeen. Hänelle myönnettiin ylimääräinen armovuosi 7.6.1633. Pariskunnan poika majuri David Sigfridsson aateloitiin nimellä Gyllenbögel 1648. Lemun pitäjän Askaisten kappalainen 1615 alkaen. Tuomittiin menettämään virkansa 7.2.1633, mutta armahdettu. Sigfrid Kuoli 1633, jolloin hänen leskensä Margareta Tomasdotter sai anomuksensa armahduksesta hyväksytyksi.
Kappalaisen Sigfrid Michelsson poika David Sigfridsson aateloitiin nimellä Gyllenbögel. Hän syntyi Lemun pappilassa 16.2.1603. David Gyllenbögel oli furiiri Henrik Flemingin komppaniassa 1624, korpraali 1626 ja kornetti saadessaan 21.4.1629 elinikäiseksi rälssiksi itselleen ja vaimolleen Torkkilan Perniössä ja Järvenkylän Sauvossa. Gyllenbögel omisti myös Hyvelän Nummen kappeliseurakunnassa. Luutnantti 1633 ja ratsumestari Turun läänin ratsuväkirykmentissä 1637.
Aateloitu 31.1.1648 (esitetty 1650, n:o 418). Majuri. Osallistui maakuntakokoukseen Turussa 1657. Hänen piti osallistua v. 1660 valtiopäiville, mutta sai 23.5 samana vuonna luvan palata Suomeen, koska hän oli ”seulaksiammuttu”. Kuollut 15.1.1677, haudattu samana vuonna 12.9 oman hautaan Kemiön kirkossa, ja jonne hänen hautajaisvaakunansa asetettiin (tuhoutunut kirkon palossa 1781). Naimisissa 1) Kiskon kappalaisen Jakob Moliisin tyttären kanssa; 2) kuningas Kaarle XI luvalla 4.5.1664 Margareta Grelsdotterin kanssa, joka eli 1684 (toisesta avioliitosta ei ollut lapsia).
Muutamat suvun jäsenet ottivat 1900-luvun alussa nimen Kahakorpi.[6]
Suvun tunnettuja jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- David Sigfridsson Gyllenbögel (2.16.1603–1.15.1677) kornetti
- Boris Gyllenbögel (1884–1948), eversti, diplomaatti ja rehtori
- Birgit Gyllenbögel, o.s. Norrmén (1900–1989), kirjailija
- Johan Fredrik Gyllenbögel (29.8.1767–19.8.1854) everstiluutnantti
- Samuel Davidis Gyllenbögel (4.6.1642, Sauvo – 7.5.1679, Turku) Turun hovioikeuden asessori 1674.
- Elisabet Gyllenbögel (1646–1675) Turku, puoliso: Jonas Hirn
- Hannu Kahakorpi (s. 1946), ohjaaja ja tuottaja
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gyllenbögel nr 418 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ Suomen ritarihuoneen rekisteri suvut ja vaakunat (Gyllenbögel) web.archive.org. 4.8.2019. Viitattu 4.8.2019.
- ↑ Gyllenbögel :Riddarhuset www.riddarhuset.se. Arkistoitu 24.11.2022. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ Jully Ramsay: 163 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 4.8.2019. (ruotsiksi)
- ↑ a b Gyllenbägel, (maksullinen verkkosivu) kansallisbiografia.fi. Viitattu 4.8.2019.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 286. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 (Samuel Gyllenbögel) ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 4.8.2019.