Guttstadt-Deppenin taistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guttstadt-Deppenin taistelu
Osa Napoleonin sotia
Pasłęka ylittävä silta Kalistyssä (Deppen) vuonna 2014
Pasłęka ylittävä silta Kalistyssä (Deppen) vuonna 2014
Päivämäärä:

5 – 6 kesäkuuta (J: 24- 25 toukokuuta) 1807)

Paikka:

Guttstadt, Preussin kuningaskunta

Lopputulos:

Venäläisten voitto

Osapuolet

Flag of France.svg Ranskan keisarikunta

Flag of Russia.svg Venäjän keisarikunta[1]

Komentajat

Flag of France.svg Michel Ney
Flag of France.svg Jean-de-Dieu Soult
Flag of France.svg Jean-Baptiste Bernadotte

Coat of Arms of Russian Empire.svg Levin Benningsen

Vahvuudet

Guttstadt: 17 000
Sportehnen: 6 000, 16 tykkiä
Spanden: ei tiedossa

Guttstadt: 63 000
Sportehnen: 12 000, 76 tykkiä
Spanden: 6 000

Tappiot

Guttstadt: 2 042
Sportehnen: 1 185
Spanden: ei tiedossa

Guttstadt: 2 000 – 2 500
Sportehnen: 2 800
Spanden: 500 - 800

{{Neljäs liittokunta}}

Guttstadt-Deppenin taistelu tapahtui 5.–6. kesäkuuta (J: 24.–25. toukokuuta) 1807. Guttstadt (puol. Dobre Miasto) ja Deppen (puol. Dąbrówka)[2] sijaitsevat Pohjois-Puolassa noin 250 km pohjoiseen Varsovasta.

Taistelun taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danzigin piiritys päättyi 24. toukokuuta (J: 12. toukokuuta) 1807 preussilaisen kenraalin von Kalckreuthin antatuessa Ranskan marsalkka Francois Lefebvrelle. Danzigin tultua varmistetuksi, Napoleonilla oli vapaat kääntää armeijansa itään Beningsenin johtamaa Venäjän armeijaa vastaan. Napoleonilla oli komennossaan 220 000 ja venäläisillä 115 000. Napoleon suunnitteli aloittavansa hyökkäyksen 10. kesäkuuta.

Beningsen iski ensin. Hän siirsi joukkonsa 2. kesäkuuta hyökkäysasemiin päätarkoituksenaan tuhota Ranskan marsalkka Michel Neyn VI Armeijakunta, joka oli majoittuneena ympäristössä. Benningsen jakoi armeijansa kuuteen kolonnaan ja iski samanaikaisesti ranskalaisten eri armeijakuntien asemiin.

Päähyökkäyksessä venäläisillä oli ylivoima 63 000 miestä ranskalaisten 17 000 vastaan. Vaikka Ney menetti 2 000 miestä, kuormastonsa ja kaksi tykkiä hänen armeijakuntansa pääosan onnistui paeta lounaaseen Passarge (puol. Pasłęka ) -joen toiselle rannalle suorittamalla hyvin hallitun jälkijoukko-operaation.

Ranskalaisten armeijakuntien sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bernadotten I Armeijakunta oli asettunut Preußisch Hollandin (puol. Pasłęk), Mühlhausenin (puol. Młynary), Braunsbergin (puol. Braniewo) ja Schlodienin (puol. Gładysze) väliselle alueelle.
  • Soultin IV armeijakunta oli majoittuneena Wormdittin (puol. Orneta), Liebstadtin (puol. Miłakowo) ja Mohrungenin (puol. Morąg) alueella.
  • Neyn VI armeijakunnnan sijoitus oli Guttstadt, Deppen ja Bergfrieden (puol. Barkweda) kylien alueella Passarge-joen ja Guttsatdt – Allensteinin (puol. Olsztyn ) tien välissä.

Benningsenin hyökkäyskolonnat[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. Kolonna: kenraaliluutnantti Dmitri Dohturovn[4] tuli hyökätä Passarge – joen yli linjalla Lomitten[5] – Sportehnen (puol. Sportyny) – Alken (puol. Olkowo) ja siitä edetä etelään estäen Ranskan marsalkka Soultin avun Neylle.
  • 2. Kolonna: kenraaliluutnantti Fabian Osten-Sackenin[6] tehtävänä oli iskeä Neyn vasempaan sivustaan ja tukea viereisiä 1. ja 3. Kolonnaa.
  • 3. Kolonna: kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin[7] tehtävä oli iskeä Guttstadtiin koillisesta ja katkaista Neyn VI Armeijakunta.
  • 4. Kolonna: kenraaliluutnantti Aleksei Gortšakovin [8] tuli iskeä Guttstadtin eteläpuolelta Neyn oikeaan sivustaan.
  • 5. Kolonna: ratsuväenkenraali Matveij Platovin [9] tuli ylittää etelässä Alle (puol. Łyna) -joki Bergfriedin kohdalla ja kiertää Neyn oikea sivusta.
  • 6. Kolonna: Suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin [10] kaarti oli armeijan reservinä.
  • Benningsenin tukena oli lisäksi kenraalimajuri L'Estocqin preussilainen divisioona [11] jonka tuli hyökätä leveällä rintamalla Bernadotten armeijakuntaa vastaan[12].

Taistelujen tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernadotten armeijakunnan alueella 4. ja 5. kesäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passarge (puol. Pasłęka)-joen ylittävä silta Spandenin (puol. Spędy) kohdalla vuonna 2014

Bennigsenin alkuperäinen hyökkäyspäivä oli 4. kesäkuuta. L'Estocqilla oli von Rembowin divisioona valmiudessa Mehlsackissa (puol. Pieniężno). Aikaisin aamulla von Rembow siirtyi Spandeniin (puol. Spędy) ja hyökkäsi. Bennigsen oli kuitenkin muuttanut hyökkäyspäivän ja alkuperäistä hyökkäyskäskyä ei oltu kumottu oikealla tavalla. Saatuaan tiedon hyökkäyksen siirtämisestä preussilaiset vetäytyivät. Bernadotte oli tämän jälkeen varuillaan.[13].

Aamulla 5. kesäkuuta klo 10.00 von Rembow hyökkäsi uudestaan Spandeniin ja pohjoisessa Pettelkauhin (puol. Pierzchaly) ja Zagernin (puol. Zawierz) kyliin. Kovin taistelu käytiin linnoitetun Spandenin kylän luona. L'Estocq menetti eri arvioiden mukaan 500–800 miestä kaatuneina[14]</nowiki>. Taistelussa haavoittui myös Bernadotte päähän osuneesta musketin kuulasta.

Soultin armeijakunnan alueella 5. kesäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albrehtsdorfin (puol. Wojciechowo) metsä vuonna 2014

Soult oli rakentanut puolustusalueelleen linjan Passarge – joen suuntaisesti Lomitten - Sportehnen - Alken.

Aamulla kesäkuun 5. päivänä klo 6.00 Dohturov ilmestyi Albrechtsdorfiin (puol. Wojciechowo) metsästä ja hyökkäsi klo 8.00 divisioonakenraali Saint-Cyrin Lomittenin kylän luona olevaan sillanpääasemaan. Samanakaisesti venäläinen ratsuväki ylitti Passagren Sportehnenin luona ja jalkaväki ja tykistö hyökkäsivät Alkenissa. Dohturovin päähyökkäys ja ratsuväenhyökkäys torjuttiin.

Taistelut kestivät hiljenivät noin klo 20.00 ja venäläiset vetäytyivät. Ranskaisten tapiot olivat 1200 miestä ja venäläisten 2800 kaatuneina ja haavoittuneena[15]</nowiki>. Dohturov asettui asemiin ldittenin (puol. Ełdyty Wielkie) sillan luo. Divisioonakenraali Saint-Hilarella oli vahvat puolustusasemat ja Dohturov ei yrittänyt joen ylitystä.

Neyn armeijakunnan alueella 5. kesäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queetz-Ankendorf-Heiligenthal taistelujen muistotaulu Ankendorfissa (puol. Jankowo) vuonna 2014
Heiligenthal (puol. Świątki) vuonna 2014
Queetz (puol. Kwiecewo) 2014

Ney oli sijoittanut joukkonsa Guttstadtin ympäristöön Altkirchin (puol. Praslity), Schmolainenin (puol. Smolajny), Neuendorfin (puol. Nowa Wieś) ja Deppenin suuntaan olevalle tielle Glottauhin (puol. Głotowo), Knopeniin (puol. Knopin), Lingnauhin (puol. Łęgno) ja Queetziin (puol. Kwiecewo)[16].

Aamulla klo 6.00 Bagrationin etuiskujoukko hyökkäsi Altkirchiin vallaten ranskalaisten asemat. Bargation pysähtyi ja jäi odottelemaan aikataulustaan jäljessä olevia Osten-Sackenin 2. ja Gortšakovin 4. kolonnaa. Ney käytti taukoa täydellisesti hyväkseen vetäen joukkonsa Schmolainenista ja tekemällä voimakkaan vastaiskun Bagrationia vastaan. Osten-Sackenin ilmestyttyä paikalle Ney aloitti vetäytymisen Ankendorfiin (puol. Jankowo) taistellen ja hyödyntäen maksimaalisesti erilaisia viivytystaisteluiskuja [17]</nowiki>.

Gortšakov saapui Neyn hylkäämään Guttstadtiin. Ney pysähtyi noin klo 15.00 Ankendorfiin ja Heiligenthaliin (puol. Świątki). Venäläiset jäivät asemiin Queetziin. Platov oli ylittänyt Alle-joen Bergfriedin kohdalla ja liittyi venäläisten hyökkäysasemin myöhässä. Näihin asemiin jäätiin yöksi.

Neyn oikeaa sivustaa suojasi Queetzin järvi[18] ja hänen vasemman sivustan linja ulottui suoalueen kautta Passagre -jokeen. Hänen vasemman sivustansa edessä oli pieni metsä ja metsän läpi kulki tie Waltersmühlista (puol. Konradowosta ) Deppeniin. Ney rakennutti siltoja Passagren ylitystä varten[19]</nowiki>.

Waltersmühlin (puol. Kondarowo) kylän alueella olevaa taistelumaastoa v 2014

Neyn armeijakunnan alueella 6. kesäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamuyöllä noin klo 3.00 Bagration hyökkää mutta Ney pysyy asemissaan paikallaan. Golitsyn hyökkäsi klo 5.00 tarkoituksenaan kiertää Neyn asemat, miehittää sillat ja katkaista Neyn pakotie joen yli. Osten-Sacken hyökkäsi keskustaan ja Gortšakov Neyn oikeaan sivustaan. Bennigsen piti Bagrationin ja suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin reservinään.

Gortšakov ei päässyt metsän läpi eteenpäin koska Ney hyökkäsi vastaan. Gortšakov päätti kiertää Queetzin järven toivoen siten pääsevänsä paremmin Neyn kimppuun. Gortšakov oli pois taistelusta useita tunteja ja Neyn todetessa Gortšakovin virheen, hän siirsi armeijakuntansa Passagren toiselle rannalle pienin tappioin.

Jälkiselvittelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleon oli hämmästynyt, ettei Benningsen jatkanut hyökkäystään ja kokosi armeijaansa vastahyökkäykseen. Venäläisten epäonnistuttua tuhoamaan Neyn VI Armeijakunnan, Benningsen pelkäsi venäjän armeijan katkaisemista. Siksi Beningsen päätti vetäytyä vahvasti linnoitettuun Heilsbergiin (puol. Lidzbark Warmiński). Heilsbergin taistelu tapahtui 10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1807. Bennigsen raivostui taistelusuunnitelmansa epäonnistuttua. Osten-Sackenin viivästyminen ratkaisi Benningsen mukaan taistelun. Puhuttelun jälkeen Osten-Sacken erosi välittömästi palveluksesta ja myöhemmin joutui vastaamaan laiminlyönnistään oikeudessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
  2. Kartoista löytyy helposti Kalistyn kylä ja Dąbrówka on sen vieressä hyvin pieni paikka
  3. "F.Loraine Petre">Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.270-271
  4. 24 pataljoonaa ja 4 tykkipatteria, Dohturovilla oli oman divisioonansa 4 653 miehen lisäksi komennossaa kenraaliluutnantti Pjotr Essenin 8. Divisioonan 5 670 miestä
  5. Lomittenin kylää ei ole enää, paikalla on pelto
  6. 42 pataljoonaa ja 140 eskadronaa ja 9 tykkipatteria. Oman divisioonansa 6 432 miehen lisäksi hän komensi kenraalimajuri Aleksandr Osterman-Tolstoin 2. ja 14 divisioonien 9 615 miestä sekä ratsuväkeä kenraaliadjutantti Fjodor Uvarovin 3 836 ratsumiestä ja Golitsynin 2 982 ratsumiestä
  7. 42 pataljoonaa, 10 eskadroonaa ja 6 kasakka rykmenttiä. Bagrationin etuiskujoukossa oli 12 537 miestä.
  8. Oma 6. Divisioona 10 873 miestä, jossa oli 12 pataljoonaa ja 20 eskadroonaa sekä 3 kasakka rykmentiä
  9. 3 pataljoonaa, 10 eskadroonaa ja 9 kasakkarykmenttiä. Yhteensä miehiä oli 6 347. Luvussa on mukana yksi 6. Divisioonan prikaati vahvistuksena.
  10. Ensimmäinen keisarillinen kaartin divisioona, 28 pataljoonaa, 28 eskadroonaa ja 3 tykkipatteria. Miehiä oli yhteensä 17 000.
  11. Noin 3 000 miestä jalkaväkeä, 1 500 ratsuväkeä ja 2 tykistöpatteria
  12. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.272
  13. Petre, 278
  14. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.273<nowiki>
  15. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.296<nowiki>
  16. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.276
  17. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.276<nowiki>
  18. järvi on nykyisin kuivunut melko pieneksi kosteikoksi
  19. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p.277<nowiki>
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Mohrungen
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Bataille de Guttstadt
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Сражение при Гуттштадте

Lisätietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • [1] Lessons 1807: Maneuvers of Eylau and Friedland

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petre, F. Loraine (2006). Napoleon's Campaign In Poland 1806-1807, 400. 
  • Михайловский-Данилевский, Александр Иванович (1846). Описание второй войны Императора Александра с Наполеоном в 1806 и 1807 годах, 455. 
  • Terryn, Waylon Christian (2011). Battle of Guttstadt-Deppen, 52. 
  • Smith, Digby (1998). The Greenhill Napoleonic Wars Data Book: Actions and Losses in Personnel, Colours, Standards and ArtilleryActions and Losses in Personnel, Colours, Standards and Artillery, 1792-1815, 52.