Gustav Naan
| Gustav Naan | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | 17. toukokuuta 1919 |
| Syntynyt | Vladivostok, Neuvosto-Venäjä |
| Kuollut | 12. tammikuuta 1994 (74 vuotta) Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus | neuvostoliittolainen, virolainen |
| Ammatti | tiedemies |
| Vanhemmat | Johannes Naan ja Jevgenija Korsitšenko |
| Lapset | Gustav Naan (s. 1953) |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Gustav Naan (ven. Густав Иоганнович Наан, Gustav Iogannovitš Naan; 17. toukokuuta 1919 Vladivostok, Neuvosto-Venäjä − 12. tammikuuta 1994 Tallinna, Viro) oli neuvostoliittolainen, kansallisuudeltaan virolainen, fyysikko ja filosofi. Hän tuli tunnetuksi laulavan vallankumouksen alkuvaiheessa vuonna 1988 Neuvostoliiton keskusvallan vahvana kannattajana. Hänestä tuli akateemikko siirryttyään vuonna 1950 Moskovasta Tallinnaan.[1]
Gustav Naan syntyi Vladivostokin läheisessä kylässä Neuvosto-Venäjän Kaukoidässä kylässä virolaiseen siirtolaisperheeseen. Koulunkäynti sujui Gustavilla hyvin. Hän valmistui Vladivostokissa paikallisesta lukiosta vuonna 1937 erinomaisin arvosanoin, mikä oikeutti hänet opiskelemaan Leningradin valtionyliopistossa fysiikan osastolla, josta hän valmistui vuonna 1941. Opiskeluaikanaan hän toimi opiskeluryhmänsä komsomol-sihteerinä.[1]
Juuri yliopistosta valmistunut Naan liittyi suuren isänmaallisen sodan syttyessä puna-armeijaan partisaanijoukkoihin, joka taisteli Inkerinmaan alueella. Naan haavoittui lokakuussa 1941 ja toivuttuaan liittyi eestiläiseen armeijakuntaan. Vuoden 1943 aikana hän liittyi Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäseneksi. Vuoden 1943 lopulla hänet siirrettiin Eestin partisaaniliikkeen johtoon. Samanaikaisesti hän palveli SMERŠ-organisaatiota, joka vastasi sodan aikaan Neuvostoliiton sotilastiedustelusta ja -vakoilusta. Syyskuussa 1944 hän oli ryhmässä, joka tunkeutui ensimmäisenä Viroon Pärnun alueelle.[1]
Sodan päätyttyä hän siirtyi Moskovaan ja opiskeli Neuvostoliiton korkeimmassa puoluekoulussa, josta hän valmistui vuonna 1946. Sen jälkeen hän julkaisi joukon artikkeleita, joissa hän tarkasteli Viron historiaa ortodoksisen kommunistin näkökulmasta. Hän valmisteli 1940-luvun lopulla filosofian väitöskirjaansa, joka hyväksyttiin vuonna 1950 Moskovassa. Naan aikoi jäädä Moskovaan, mutta hänet lähetettiin Neuvosto-Viroon.
Siirryttyään vuonna 1950 Viroon hän toimi Neuvosto-Viron tiedeakatemian historian instituutin johtajana vuosina 1950−1951, ja vuonna 1952 julkaistiin instituutin toimesta Neuvosto-Viron historia, joka noudatti Stalinin ajan lähestymistapaa historiaan. Sen jälkeen hänet nimitettiin Neuvosto-Viron tiedeakatemian varapuheenjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuosina 1951−1964. Hän kuului tiedeakatemian puheenjohtajistoon 32 vuotta eli 1951–1964 ja 1968–1987. Käytännössä hän oli tiedeakatemian johtaja, sillä puheenjohtajat Johan Eichfeld, Arnold Veimer ja Karl Rebane olivat enemmän keulakuvia kuin tutkimustoimintaa johtavia.[2] Samanaikaisesti vuosina 1951–1956 hän oli myös Viron tiedeakatemian yhteiskuntatieteiden laitoksen akateemikko-sihteeri. Vuonna 1964 Naan siirrettiin tiedeakatemian yhteiskuntatieteiden laitokselta fysiikan ja tähtitieteen laitoksen rivitutkijaksi. Syynä siirtymiseen tiedeakatemiasta oli Naanin käsitykset, jotka oli ristiriidassa silloisen nomenklatuuran kanssa. Vuosina 1966 hänestä tuli Neuvosto-Viron tietosanakirjan vir. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia päätoimittaja vuosiksi 1966−1989.[1] Naan oli asemansa myötä Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen 1960–1964 ja Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston jäsen 1951–1963.[2]
Akateemikko Gustav Naanista tuli kiistelty henkilö Viron Laulavan vallankumouksen aikaan, ja hänestä tuli näkyvä Inter-liikkeen tukija. Vuonna 1988 hänen artikkelinsa ”Neuvostoliitto – meidän yhteinen kotimme” julkaistiin Pravdassa. Se oli kriittinen ja pilkallinen kannanotto virolaista itsenäisyysliikettä kohtaan, kun virolaiset olivat antaneet 16. marraskuuta 1988 Korkeimmassa neuvostossa suvereenisuusjulistuksen.[3] Itsenäisyyden kannattajien näkyvyyden lisääntyessä Gustav Naan katosi yleisestä keskustelusta Virossa. Häntä pidettiin jäänteenä vanhasta stalinistisesta ajattelusta.
Gustav Naan kuoli tammikuussa 1994 Tallinnassa. Hänet haudattiin Metsakalmistuun.
Gustav Naanin poika, myös Gustav (s. 1953), toimii liikemiehenä Venäjällä, ja hänen Moskovassa asuva pojanpoikansa Denis (s. 1974) on tunnettu venäläinen popmusiikko.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Naan, Gustav. Eesti Entsüklopeedia, 24.11.1988, s. 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ a b Mart Ummelas: Nädala juubilar: Gustav Naan 100 Kesknädal. 17.5.2019. Tallinna. Viitattu 13.10.2020. (viroksi)
- ↑ Pravada julkaisi virolaisakateemikon ryöpytyksen uudistusliikettä vastaan. Helsingin Sanomat, 24.11.1988, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
