Gustav Mie
Gustav Adolf Feodor Wilhelm Ludwig Mie (29. syyskuuta 1868 – 13. helmikuuta 1957) oli saksalainen fyysikko. Hän kuului Saksan 1900-luvun merkittävimpiin fyysikoihin. Hänen vuonna 1908 julkaisemaansa artikkeliin valon sironnasta viitataan edelleen.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mie syntyi Rostockissa Mecklenburg-Schwerin, Saksassa vuonna 1868. Vuodesta 1886 hän opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa Rostockin yliopistossa. Pääaineidensa lisäksi hän opiskeli myös, kemiaa, eläintiedettä, geologiaa, mineralogia, tähtitiedettä sekä logiikkaa ja metafysiikkaa. Vuonna 1889 hän jatkoi opintojaan Heidelbergin yliopistossa ja suoritti 22-vuotiaana tohtorin tutkinnon matematiikasta.
Vuonna 1897 hänestä tuli teoreettisen fysiikan dosentti Göttingenissä ja vuonna 1902 ylimääräinen professori Greifswaldin yliopistossa. Vuonna 1917 hän tuli professori Martin Luther-Yliopistossa Halle-Wittenbergissä. Vuonna 1924 hän tuli fysiikan laitoksen esimies Freiburgin yliopistossa, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1935.[1]
Freiburgissa natsivallan aikana Mie oli jäsen yliopiston oppositiossa eli "Freiburgin piirissä".
Hän kuoli Freiburg im Breisgaussa vuonna 1957.
Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Greifswaldissa Mie tutustui kolloidisiin liuoksiin. Eräs hänen opiskelijoistaan tutki kokeellisesti valon sirontaa ja vaimentaa kullan kolloideissaselvennä. Mie käytti Maxwellin yhtälöitä mallina kehittäessään teoriaa pienten, pallomaisten kappaleiden aiheuttamalle sironnalle. Hän kehitti myös useita numeerisia esimerkkejä, jotka selittivät havaitut ilmiöt. Koska kaikki laskenta piti tehdä käsin, Mie joutui rajoittamaan äärettömät kehitelmät kolmeen ensimmäiseen termiin. Niinpä hän saattoi käsitellä valon sirontaa korkeintaan 200 nanometrin partikkeleista. Tietokoneiden kehittyminen on tuonut Mien vanhat tutkimukset uuteen arvoon.[2]
Mielle itselleen sironta oli sivutyö, jota hän tutki selittääkseen opiskelijan havaintoja. Hän keskittyi teoreettisen fysiikan ajankohtaisiin kysymyksiin kuten aineen teoriaan. Hän kirjoitti myös useita oppikirjoja.[2]
Valitut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moleküle, Atome, Weltäther. Teubner-Verlag, 1904
- Lehrbuch der Elektrizität und des Magnetismus. F. Enke, 1910; Enke-Verlag, 1943; Enke-Verlag, 1948
- Die geistige Struktur der Physik. Gütersloh, 1934
- Die göttliche Ordnung in der Natur. Furche-Verlag, 1946
- Die Grundlagen der Mechanik. Enke-Verlag, 1950
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gustav Mie (1868 - 1957) Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg. Viitattu 14.1.2017. (saksaksi)
- ↑ a b Horvath, H.: Gustav Mie and the scattering and absorption of light by particles: Historic developments and basics. Journal of Quantitative Spectroscopy and Radiative Transfer, 2009, s. 787–799. Elsevier. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.2017.
| ||||||||||||||||||||||
