Gustaf Jim Östling

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gustaf Jim Östling (vuoteen 1908 Gustafsson; 24. marraskuuta 1884 Maarianhamina29. huhtikuuta 1955 Helsinki)[1] oli suomalainen kemisti, jolle myönnettiin professorin arvonimi.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Östlingin vanhemmat olivat puhelinteknikko Gustaf Matthias ja Ida Kristina Östling ja puoliso vuodesta 1913 Helena Schybergson, professori Magnus Gottfrid Schybergsonin tytär. Östling tuli ylioppilaaksi 1906, valmistui filosofian kandidaatiksi 1908 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1914. Hän toimi Helsingin yliopiston dosenttina vuodesta 1915 ja farmaseuttisen laitoksen opettaja seuraavasta vuodesta. Suomen kemistiseuran puheenjohtaja Östling oli kolmeen otteeseen, 1921, 1931 ja 1941 ja Kemiallisen teollisuuden yhdistyksen 1922–1930. Östling oli useiden alansa koti- ja ulkomaisten yhdistysten jäsen ja Suomen apteekkien yhdistyksen aikakauskirjan toimittaja 1921–1938. Suomen tiedeseuran jäsen hän oli vuodesta 1931. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1938.[2][3] Östling työskenteli Helsingin yliopiston kemian apulaisena 1923–1938. Hän oli myös Medican lääkeainetehtaan tekninen johtaja vuodesta 1916 vuoteen 1943. Östling julkaisi tutkimuksia orgaanisen kemian alalta.[4] Hän toimi vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssin neuvonantajana Ahvenanmaan kysymyksessä.[1][3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Spektrochemische und thermochemische Studien in der Cyklopropan- und Cyklobutanreihe, 1911 (väitöskirja)
  • Kortfattad lärobok i organisk kemi, 1913
  • Grunddragen av allmänna organiska kemin, 1914, yhdessä Edvard Hjeltin kanssa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Östling Jim hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 1016–1017 (Viitattu 13.1.2019)
  3. a b Professori Jim Östling 70-vuotias. Helsingin Sanomat, 24.11.1954, s. 8.
  4. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 628