Gustaf Bengtsson
Gustaf Adolf Tiburtius Bengtsson (29. maaliskuuta 1886 Vadstena – 5. lokakuuta 1965 Linköping) oli ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari, urkuri ja musiikkipedagogi.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bengtssonin isä oli urkuri, musiikinopettaja Johan Fredrik Bengtsson, joka oli Johan Lindegrenin opiskelutoveri ja kaukainen sukulainen. Äiti oli Selma Cassel, ja Gustaf oli pariskunnan toiseksi nuorin lapsi. Hän sai 6-vuotiaasta saakka opetusta pianon-, urkujen- ja viulunsoitossa. Perhe perusti oman jousikvartettinsa, joka soitti kaikki Joseph Haydnin kvartetot, lukuisia sovituksia sekä teoksia Wolfgang Amadeus Mozartilta, Franz Schubertilta ja Felix Mendelssohnilta. 12-vuotiaasta saakka Bengtsson teki sijaisuuksia isänsä puolesta urkurina. Vuonna 1904 hän saapui Tukholmaan Kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa suoritettavia opintoja varten. Hän valmistui vuonna 1906 urkujensoitossa, sai vuonna 1909 kanttorin pätevyyden ja valmistui vielä musiikkipedagogisella pätevyydellä vuonna 1916. Tukholmassa ollessaan Bengtsson opiskeli myös Johan Lindegrenin johdolla. Lindegren opetti hänelle ilmaiseksi kontrapunktia ja sävellystä, kunnes kuoli vuonna 1908.[1]
Bengtsson pääsi Konsertföreningenin (myöhemmin Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri) toiseksi viulistiksi Tor Aulinin johtaessa sitä. Vuosina 1906–1908 hän soitti toista viulua Kungliga Hovkapelletissa muiden muassa Conrad Nordqvistin ja Armas Järnefeltin toimiessa kapellimestareina. Vuosina 1907–1908 Bengtsson sävelsi ensimmäisen sinfoniansa. Kahdeksan vuotta myöhemmin Ivar Hellmanin johtama Norrköpingin sinfoniaorkesteri (Bengtsson itse alttoviulistina) kantaesitti teoksen Vadstena folkhögskolan auditoriossa. pian orkesteri esitti teoksen myös Motalassa ja Norrköpingissä. Ensimmäisen sinfonian valmistumisen ja kantaesityksen välillä Bengtsson ehtikin laatia myös toisen sinfonian (1909–1912). Saamansa stipendin turvin hän pääsi samoihin aikoihin jatkamaan opintojaan Berliiniin sävellyksessä ja orkestraatiossa Paul Juonin johdolla. Maaliskuussa 1910 Bengtsson jatkoi matkaansa Pariisiin, josta hän suuntasi Leipzigiin toivomuksenaan saada oppitunteja Max Regeriltä. Reger oli kuitenkin pitkällä konserttikiertueella. Hänen sijaansa Bengtsson sai yhteyden Hugo Riemanniin, joka ei kuitenkaan juuri innoittanut häntä.[1]
Työ Motalassa ja Karlstadissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsiin palattuaan Bengtsson työskenteli urkurina ja kuoronjohtajana Motalassa (1910–1922). Siellä hän perusti Motalan laulukvartetin. Hän työskenteli kaikkiaan kolme vuosikymmentä Östergötlands sångarförbundin ensimmäisenä kuoronjohtajana, vaikka samanaikaisesti työskenteli myös Karlstadissa. Bengtsson debytoi kapellimestarina vuonna 1912. Häntä pidetään yhtenä Ruotsin säveltäjäliiton (Föreningen svenska tonsättare) perustajista. Vuonna 1916 hän liittyi Linköpingissä vapaamuurariloosiin. Syksystä 1921 lähtien Bengtsson oli Karlstadin opettajien koulutuslaitoksen musiikinopettaja. Hänestä tuli myös Karlstads orkesterföreningin konserttimestari ja avustava kapellimestari. Tässä asemassa hän työskenteli vuoteen 1942 saakka.[1]
Vuonna 1922 Bengtsson meni naimisiin Elsa Sylvan kanssa. Pariskunnalle syntyi kolme lasta. Urkujensoitto alkoi sävellyksen ohella nousta samoihin aikoihin Bengtssonille tärkeäksi prioriteetiksi. Hän laati koraalikirjan koulu- ja kotikäyttöä varten. Vuonna 1924 Karlstadin opettajien koulutuslaitoksen uusi rakennus vihittiin käyttöön, jolloin esitettiin Bengtssonin tapahtumaa varten säveltämä juhlakantaatti, jonka sanat olivat piispa J. A. Eklundin käsialaa. Eklundin tekstiä Bengtsson käytti myös kantaatissaan Lützen, joka oli sävelletty Lützenin taistelun 300-vuotismuistolle. Karlstadin perustamisen 350-vuotisjuhlia varten 1934 Bengtsson sävelsi jälleen uuden kantaatin. Kuningas Kustaa V osallistui juhlallisuuksiin ja antoi Bengtssonille pian Vasa-ritarikunnan ritarinarvon. Kun Karlstadin teatteri avattiin uudelleen 1937 laajan kunnostuksen jälkeen, Nils Grevilliuksen johtama Kungliga Hovkapellet saapui Tukholmasta pitämään konsertin yhdessä Ruotsin eturivin oopperalaulajien kanssa. Konsertti alkoi Bengtssonin teoksen Festpolonäs no. 1 kantaesityksellä. Samaa teosta esitettiin usein 1940-luvulla. Bengtsson sävelsi Karlstadin-vuosinaan myös musiikin Biskop Thomas frihetsvisaan ja jousikvarteton G-duurissa. Jälkimmäinen oli hänen ensimmäinen merkittävä teoksensa, joka esitettiin radiossa (1931). Karlstadissa ollessaan Bengtsson myös johti kaikkien tuotantoonsa kuuluvien kolmen sinfonian esitykset.[1]
Työ Linköpingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bengtsson lähti Karlstadista vuonna 1942. Opettajain koulutuslaitokseen tulevien opiskelijoiden määrä oli huomattavasti pienentynyt. Lisäksi tuona vuonna kuoli Bengtssonin keskimmäinen lapsi, 15-vuotias poika. Bengtsson palkattiin opettajaksi opettajain koulutuslaitokseen Linköpingissä. Hän oli tässä työssä, kunnes jäi vuonna 1949 eläkkeelle 63 vuoden iässä. Vuosina 1943–1949 Bengtsson toimi myös Linköpings orkesterföreningin kapellimestarina ja ohjelmajohtajana. Hän kuitenkin jatkoi toimintaansa vielä vuosina 1949–1956 Linköpingiin perustetun kunnallisen musiikkikoulun ensimmäisenä rehtorina.[1]
Bengtsson haudattiin Nässjan hautausmaalle. Hänen tuotantoonsa kuuluu kolmen sinfonian ja kantaattien ohella muun muassa sävelruno Vildmark, orkesterisarja I Vadstena kloster, konserttoja, kamarimusiikkia, urkusävellyksiä ja lauluja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
