Gustaf Adolf Finne
| Gustaf Adolf Finne | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. elokuuta 1883 Kalvola |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 1936 (52 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | yli-insinööri |
| Muut tiedot | |
| Yritys | Kemi Oy |
Gustaf Adolf Finne (10. elokuuta 1883 Kalvola – 28. huhtikuuta 1936 Helsinki[1]) oli suomalainen insinööri ja suojeluskuntalainen, joka sotilasarvoltaan oli kapteeni. Hän työskenteli Kemissä sijaitsevan Pajusaaren sellutehtaan yli-insinöörinä sen perustamisesta 1915 aina vuoteen 1933 saakka.[2] Finne oli myös Saksan varakonsuli vuosina 1920–1934.[3]
G.A. Finne oli opiskellut Suomen Kadettikoulussa 1890-luvulla, mutta eronnut toiselta vuosikurssilta suorittamatta upseerin tutkintoa. Hän siirtyi opiskelemaan Polyteknilliseen opistoon Helsinkiin ja valmistui insinööriksi 1907. Vuodesta 1909 Finne työskenteli Walkiakoski Oy:n sulfiittiselluloosatehtaalla, kunnes hänet nimittettiin Kemi Oy:n rakenteilla olleen selluloosatehtaan johtajaksi 1915. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli valvoa Kemin sellutehtaan rakentaminen vuosina 1915–1917. [4]
Entinen kadetti Finne ylennettiin kapteeniksi vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana. Kemin suojeluskuntapiirin esikuntapäällikkönä toiminut Finne oli alkuvaiheessa mukana Oulun, Kemin ja Rovaniemen tapahtumissa,[5] nousten myöhemmin Tampereen ja Viipurin kaupunkien komendantiksi niiden valtauksen jälkeen huhtikuussa 1918. Sisällissodan aikaista terroria tutkineen Marko Tikan mukaan Finneen henkilöityvät valkoisen armeijan suorittamat rankaisutoimet, kun hän yhdessä Frans Julius von Wrightin kanssa organisoi kenttäoikeuksien toimintamallin ja Tampereella aloitettua käytäntöä noudatettiin myöhemmin koko maassa. Yhteensä kenttäoikeuksien kuulusteltaviksi joutui yli 25 000 vangiksi jäänyttä punakaartilaista, joista noin 600 teloitettiin.[6]
Itsenäisyyden alkuvuosina Finne oli keskeinen vaikuttaja Kemin ja Karihaaran suojeluskuntatoiminnassa toimien mm. Karihaaran suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1921–1928 sekä Pohjolan suojeluskuntapiirin valitun esikunnan jäsenenä vuosina 1920–1929. Finne erosi työantajansa Kemi Oy:n palveluksesta terveydellisistä syistä 1934, ja hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä.[4]
Gustaf Adolf Finnen veli oli kuvanveistäjä Gunnar Finne.[1] Heidät on molemmat haudattu Kärkölän hautausmaalle.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gustaf Adolf Finne Geni.net. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Virtanen, Sakari & Katajavuori, Kalervo: Kuvia leivän isästä – Kemiyhtiön taipaleelta 1893–1993 / The breadwinner – a pictorial history of the Kemi company 1893–1993, s. 183–187. Metsä-Botnia Oy, 1993.
- ↑ Westerlund, Lars: Itsetehostuksesta nöyryyteen – Suomensaksalaiset 1933–46, s. 346. Kansallisarkisto, 2011. ISBN 978-951-53-3373-5.
- ↑ a b Uola, Mikko: Maa ponteva Pohjolan äärillä on, s. 156. Lapin sotilasläänin perinneyhdistys ry, 2005.
- ↑ Brantberg, Robert: Mannerheim – Valkoinen kenraali 1914–1918, Revontuli, 2004. ISBN 952-5170-37-3.
- ↑ Tikka, Marko: Kenttäoikeudet – Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-651-X.
- ↑ Hautamuistomerkit kertovat (Arkistoitu – Internet Archive) Kärkölän kirkonkylä. Viitattu 11.7.2015.