Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga (isl. Gunnlaugs saga ormstungu) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin islantilaissaagoihin. Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga kertoo runoilija Gunnlaugr Käärmeenkielen ja Egill Skalla-Grímssonin pojan, Þorsteinnin, tyttären Helgan välisen traagisen rakkaustarinan, jonka enteet käyvät ilmi Helgan isän jo ennen Helgan syntymää näkemässä unessa. Saagassa Gunnlaugr ja Helga kihlautuvat, mutta taidokkaana skaldi-runoilijana tunnettu Gunnlaugr lähtee Norjaan ja vierailee monien hallitsijoiden hoveissa. Lopulta Helga ottaa kuitenkin puolisokseen Hrafn Önundarson -nimisen miehen, koska Gunnlaugr ei palaa Norjasta takaisin sovitun määräajan kuluessa. Jännitteet Hrafnin ja Gunnlaugrin välillä johtavat lopulta siihen, että miehet ryhtyvät kaksintaisteluun, jossa kumpikin kuolee. Saaga sisältää Hrafnin ja Gunnlaugrin esittämää runoutta. Kaikki saagassa esitetty runous ei kuitenkaan välttämättä ole aitoa, vaan jonkun muun henkilön myöhemmin laatimaa.[1] Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga on ilmestynyt suomeksi Antti Tuurin kääntämänä teoksessa Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja (Helsinki: Otava, 2006).

Englantilaisen taiteilijan Charles Fairfax Murrayn (k. 1919) näkemys noin vuodelta 1880-1885 Gunnlaugrin ja Helgan jäähyväisistä.

Saagan ajoitus ja käsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gunnlaugr Käärmeenkielen saagan tapahtumat sijoittuvat 1000-luvun tienoille. Itse saaga on kuitenkin kirjoitettu myöhemmin, usea vuosisata sen jälkeen, kun saagassa kuvattujen tapahtumien on katsottu sattuneen. Osa tutkijoista katsoo, että saaga olisi kirjoitettu joskus vuosien 1270-1280 välisenä aikana. Finnur Jónsson (1916) taas on aikoinaan esittänyt, että Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga kuuluisi vanhimpiin islantilaissaagoihin ja olisi kirjoitettu jo 1200-luvun alussa. Toisaalta on pidetty mahdollisena, että nykypäivään säilynyt saaga olisi ollut tällaisen varhaisemman 1200-luvun alussa kirjoiteun saagan pohjalta tehty mukaelma.[2]

Gunnlaugr Käärmeenkielen saagasta on säilynyt kaksi keskiaikaista pergamenttikäsikirjoitusta: 1300-luvun alkupuolelta peräisin oleva Holm. Perg 18 4to sekä 1400-luvun alusta oleva AM 557 4to, joka kuitenkaan ei ole täydellinen. Viimeksi mainittu on mahdollisesti lyhennelmä, ja varhaisemman käsikirjoituksen versiota on pidetty alkuperäisempänä.[3]

Skaldisaaga skaldi Gunnlaugrista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalaisen taidemaalarin Andreas Blochin (k. 1917) näkemys vuodelta 1898 Gunnlaugr ormstungasta jaarli Eiríkrin edessä.

Saagan päähahmo, teräväkielinen Gunnlaugr ormstunga mainitaan mm. Laden (isl. Hlaðir) jaarlin Eiríkrin (k. 1023) ja Ruotsin kuninkaan Olavin (k. 1022) skaldi-runoilijaksi yhdessä Snorri Sturlusonin Proosa-Eddan käsikirjoituksessa (DG 11) sekä yhdessä Heimskringlan käsikirjoituksessa (AM 761 4to) olevassa skaldien luettelossa (isl. Skáldatal). Kyseisen runoilijan elämästä kertova päälähde on juuri Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga, joka kuitenkin on romanttinen, Gunnlaugrin, Helgan ja Hrafnin kolmiodraamaan keskittyvä teos. Osa saagan runoudesta on proosamuotoista saagakerrontaa vanhempaa, mutta kaikki runoista eivät välttämättä ole historiallisen Gunnlaugrin laatimia vaan ovat peräisin 1100- tai 1200-luvuilta. Koska Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga kertoo skaldista, se luetaan niin kutsuttuihin skaldisaagoihin (isl. skáldasögur).[4]

Muiden islantilaissaagojen tavoin myös Gunnlaugrin saagalla oli yhteys 1100- ja 1200-luvulla eläneisiin merkittäviin islantilaissukuihin. Merkittävä Sturlungar-suvun jäsen, Snorri Sturlusonin äiti Guðný Böðvarsdóttir (k. 1221) oli alenevassa polvessa sukua Islannin asuttajiin luetulle Egill Skalla-Grímssonille, jonka pojasta Þorsteinnista ja tämän tyttärestä Helgasta Gunnlaugrin saagassa kerrotaan. Guðrún Hreinsdóttir, Snorri Sturlusonin rakastajatar Reykholtissa, taas oli Gunnlaugrin veljen Hermundr Illugasonin jälkeläisiä.[5]

Saagan erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gunnlaugr Käärmeenkielen saagan kirjoittaja on tuntenut muista islantilaissaagoista ainakin Egillin, Kalju-Grímrinpojan saagan, jossa Gunnlaugrin ja Hrafnin Helgaa koskeva kiista mainitaan. Lisäksi kirjoittaja on tuntenut Eyrin asukkaiden saagan, Hallfreðr Hankalanrunoilijan saagan ja Lohilaaksolaisten saagan. Yksi saagan sisältämistä skaldirunoista on peräisin nimellä Kormákrin saaga kutsutusta toisesta skaldisaagasta. Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga muistuttaa rakkaustarinansa juonen osalta erityisesti skaldisaagaa Bjarnar saga Hítdælakappa. Juonen alkuperä on mahdollisesti kuningassaagassa Morkinskinna esiintyvässä tarinassa Ívarr Ingimundarsonista, jossa islantilainen skaldi viipyy veljensä kanssa Norjan kuninkaan hovissa, mutta kun skaldi pyytää viemään viestiä islantilaiselle kihlatulleen, jotta tämä odottaisi hänen paluutaan, veli sen sijaan pyytääkin itse nuorta naista puolisokseen. Saagan kirjoittaja on tuntenut myös joitain ritarisaagoja. Edellä mainitun kolmiodraaman sisältävän tarinamotiivin, joka esiintyy myös Lohilaaksolaisten saagassa (Kjartan, Bolli, Guðrún), katsotaankin alkujaan olevan peräisin eurooppalaisesta Thomas de Bretagnen ritariromaanista Tristan, joka käännettiin Norjassa 1200-luvun alkupuolella kuningas Hákon Hákoninpojan toimeksiannosta nimellä Tristrams saga ok Ísöndar.[6]

Gunnlaugr Käärmeenkielen saagan alussa kerrotussa enneunessa, jonka Helgan isä Þorsteinn näkee, valkoinen joutsen istuu katsellen, kun kaksi kotkaa taistelee siitä ja kuolee, ja lopuksi toisaalta lentää surevan joutsenen luokse haukka tätä lohduttamaan. Unikuvaus pohjautuu todennäköisesti eräälle antiikkisaagoihin luetussa Trójumanna sagassa (“Troijalaisten saaga”, ei suom.) kuvatulle unelle. Mahdollisena esikuvana on voinut olla myös eräs muinaissaagassa Völsungain saaga esiintyvä uni, joka vastaa osittain saksalaisessa Nibelungenliedissä kuvattua unta.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bjarni Einarsson. 1993. Gunnlaugs saga ormstungu. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 252.
  • Jónas Kristjánsson. 1988.Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
  • Poole, Russell. 1993. Gunnlaugr ormstunga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 251-252.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Poole 1993, 251; Bjarni Einarsson 1993, 252; Simek & Hermann Pálsson 2007, 140.
  2. Bjarni Einarsson 1993, 252; Simek & Hermann Pálsson 2007, 139-140.
  3. Bjarni Einarsson 1993, 252. Ks. Holm. Perg 18 4to ja AM 557 4to Handrit.is -sivustolla.
  4. Ks. Skáldatal Heimskringla.no -sivustolla; Jónas Kristjánsson 1988, 284; Poole 1993, 251; Bjarni Einarsson 1993, 252; Simek & Hermann Pálsson 2007, 139, 343, 345.
  5. Jónas Kristjánsson 1988, 255-256.
  6. Jónas Kristjánsson 1988, 256, 284-285; Poole 1993, 251; Bjarni Einarsson 1993, 252; Simek & Hermann Pálsson 2007, 140, 402-403.
  7. Bjarni Einarsson 1993, 252.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Attwood, Katrina C. (käänt.). 1997. The Saga of Gunnlaug Serpent-Tongue. Teoksessa The Complete Sagas of Icelanders, Including 49 Tales, 1. Toim. Viðar Hreinsson, Robert Cook et al. Reykjavík: Leifur Eiriksson, 305-333.
  • Finnur Jónsson (toim.). 1916. Gunnlaugs saga ormstungu. Samfund til udgivelse af gammel nordisk litteratur, 42. Copenhagen: Møller.
  • Gunnlaugs saga ormstungu. Teoksessa Sigurður Nordal & Guðni Jónsson (toim.). 1938. Borgfirðinga sögur. Íslenzk fornrit, 3. Reykjavík: Hið Íslenzka Fornritafélag, 49-107.
  • Tuuri, Antti (käänt.). 2006. Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga. Teoksessa Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja.Helsinki: Otava, 173-230.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]