Gunnar Nilsson (nyrkkeilijä)
| Gunnar Nilsson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Nils Gunnar Lorentz Nilsson |
| Syntynyt | 3. maaliskuuta 1923 Nevishög, Malmö |
| Kuollut | 12. toukokuuta 2005 (82 vuotta) Västra Frölunda, Göteborg |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Silver-Gunnar |
| Painoluokka | raskas keskisarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 18 |
| Voitot | 12 |
| – tyrmäysvoitot | 4 |
| Tappiot | 4 |
| Ratkaisemattomat | 2 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Argentiinan Rafael Iglesiasin ja Gunnar Nilssonin välinen Lontoon olympialaisten loppuottelu. | |||
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten amatöörinyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Lontoo 1948 | raskassarja | |
Nils Gunnar Lorentz Nilsson (3. maaliskuuta 1923 Nevishög, Malmö – 12. toukokuuta 2005 Västra Frölunda, Göteborg) oli ruotsalainen raskaansarjan amatöörinyrkkeilijä vuosina 1944–1949 ja sen jälkeen ammattilainen vuosina 1949-1956. Hän saavutti amatööriurallaan olympiahopeaa Lontoon olympialaisissa.
Gunnar Nilsson aloitti nyrkkeilyuransa raskaassa keskisarjassa eli alle 80 kg tammikuussa 1944 göteborgilaisen Redbergslids BK:n riveissä. Ensimmäisen ja ainoan Ruotsin mestaruutensa raskaassa sarjassa hän saavutti keväällä 1948. Sen jälkeen hän otteli ensimmäisen maaottelunsa maaliskuussa 1948 Suomi–Ruotsi-maaottelussa, jossa hän tyrmäsi Suomen Kalevi Pekolan 1. erässä. Sen jälkeen hän otti keväällä 1948 vielä maaotteluvoitot Norjan ja Belgian maaotteluissa. Hänet valittiin kesällä Lontoon olympialaisiin. Niissä hän voitti 1. kierroksella Iranin, 2. kierroksella Kanadan edustajat ja eteni sen jälkeen loppuotteluun voitolla Sveitsin Hans Mülleristä. Loppuottelussa Nilsson kohtasi Argentiinan Rafael Iglesiasin ja koki tyrmäystappion 2. erässä, joten hän saavutti olympiahopeaa.[1]
Nilsson jatkoi olympialaisten jälkeen vielä amatööriuraa ja koki Ruotsi–Englanti-maaottelussa tappion Jack Gardnerille, joka oli hävinnyt olympialaisille Sveitsin Müllerille ja joka myöhemmin kohosi ammattilaisten raskaansarjan Euroopan mestariksi maaliskuussa 1951. Seuraavana vuonna Nilsson eteni Ruotsin mestaruuskisoissa loppuotteluun, mutta koki tappion Bror Anderssonille. Viimeisen kerran Nilsson nousi kehään amatöörinä huhtikuussa 1949 Ruotsi–Norja-maaottelussa. Kaikkiaan hän otteli amatöörinä kuusi maaottelua, joista hän voitti neljä.[2]
Nilssonin nyrkkeilyura jatkui sen jälkeen vielä ammattilaisena raskaassa keskisarjassa marraskuussa 1949. Hänen uransa ammattilaisena jatkui yksinomaan Ruotsissa, vaikka vastustajia tulikin Britanniasta, Ranskasta, Italiasta, Luxemburgista ja Tanskasta. Todellisia huippunimiä ei ollut Nilssonin vastustajissa, koska hän koki urallaan tappioita. Nilsson kävi urallaan kuitenkin Ruotsin raskaansarjan mestaruusottelun Arne Sundinia vastaan joulukuussa 1950 voittaen ottelun pistein.[3] Viimeisen ammattilaisottelunsa hän nyrkkeili joulukuussa 1956. Ammattilaisuran tuloksena oli 18 ottelua, joissa hän saavutti 12 voittoa, neljä tappiota ja kaksi ratkaisematonta.[4]
Hänet valittiin uransa jälkeen Ruotsin nyrkkeilyn Stora Grabbareihin numerolla 46.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gunnar Nilsson Sport Reference. Viitattu 5.9.2019 (englanniksi).
- ↑ Gunnar Nilsson RINGSIDE. Viitattu 5.9.2019 (ruotsiksi).
- ↑ Christer Andersson: Suro hemma med historiska mästarbältet 25.11.2014. nt.se. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
- ↑ BoxRec – Gunnar Nilsson boxrec.com. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)