Gunnar Suolahti
Gunnar Wilhelm Suolahti (vuoteen 1906 Palander; 16. syyskuuta 1876 Hämeenlinna – 26. joulukuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen historiantutkija, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston professori. Vanhemmat olivat lehtori Edvard Wilhelm Palander ja Aurora Kockström. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1912 lähtien Ilta Emilia Bonsdorff ja heidän poikansa oli historiantutkija Jaakko Suolahti. Gunnar Suolahden veljiä olivat lääketieteen tohtori, kenraali Eino Suolahti ja kieltentutkija Hugo Suolahti.
Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gunnar Palander vietti lapsuutensa Hämeenlinnassa, jonka kuuluisasta Hämeenlinnan Lyseosta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1894. Kouluaikana hänen historianopettajanaan toimi useita historiankirjoja kirjoittanut K. O. Lindeqvist, joka sai taitavalla opetuksellaan nuoren Palanderin kiinnostumaan historiasta. Sama linja jatkui kun hän yliopistossa opiskellessaan sai opettajakseen J. R. Danielson-Kalmarin. Palanderin opinnot etenivät joutuisasti ja vuonna 1898 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon ja lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 1901. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Aleksanterin yliopiston historian dosentiksi.[1]
Lamprechtin oppilaana Leipzigissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Danielson-Kalmarin vaikutuksesta väitöskirjaansa valmisteleva Gunnar Suolahti seurasi Leipzigissa lukuvuoden 1898–1899 Karl Lamprechtin opetusta. Lamprecht oli kiistelty historioitsija, jonka mielestä oli tutkittava ennemmin kollektiivisia ilmiöitä kuin yksilöitä ja yksittäisiä tapahtumia sekä etsittävä historiasta lainalaisuuksia. Lamprechtin menetelmä teki Suolahteen suuren vaikutuksen ja hän totesi Lamprechtin opetuksessa kuulevansa selvemmin asioita, joita hän oli itsekin miettinyt. Eino Jutikkalan mukaan ”Suolahti laajensi Suomen historiantutkimuksen piiriä sisältämään kollektivistisesti käsitellyn yhteiskunnan, jokapäiväisen elämän ja mentaliteettien historian”. Suolahti ei kuitenkaan omaksunut Lamprechtin ajattelua kritiikittömästi eikä väheksynyt politiikan ja henkilöhistorian merkitystä. Hän ei myöskään omaksunut Lamprechtin käsityksiä historian lainalaisuuksista.[2]
Yliopistoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dosenttina Suolahti toimi useita eri kertoja Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historia sekä yleisen historian professorien viransijaisena. Hänet nimitettiin kuitenkin vuonna 1918 historian ylimääräiseksi professoriksi. Vasta vuonna 1929 hän sai haltuunsa Suomen ja Skandinavian historian professorin oppituolin. Hänen yliopistolliseen virkaansa kuului myös toimiminen yliopiston sijaiskanslerin sihteerinä vuosina 1903–1905. Hän oli myös ylioppilastutkintolautakunnan jäsen vuosina 1920–1923. Hämäläis-Osakunnan kuraattorina hän oli vuosina 1906–1908, sen v.t. inspehtorina vuosina 1925–1926 sekä vakinaisena vuodet 1926–1930.[3] Hän toimi useiden tieteellisten yhdistysten johtotehtävissä. Näitä olivat muun muassa Suomen historiallinen seura, Historiallinen Yhdistys, Suomen kirkkohistoriallinen seura ja Suomen sukututkimusseura.[4]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana Väitöskirja 1901.
- Henrik Gabriel Porthan opettajana. 1902.
- Jaakko Haartman Turun yliopiston varakanslerina. 1902.
- Henrik Gabriel Porthan. 1904.
- Suomen valistusaika ja sen suomalainen sivistys. 1906.
- Suomalaisen rococoajan kodeissa. 1906.
- Elämää Suomessa 1700-luvulla. 1907
- Suomen historia aikakausittain. 1910.
- Suomen pappilat 1700-luvulla. 1912.
- Vuosisatain takaa kulttuurihistoriallisia kuvauksia 1500–1700-luvuilta. 1913.
- Säätykierto ja varallisuussuhteet Suomen papiston keskuudessa 1700-luvulla: Esitelmä Suomen Historiallisen Seuran nelikymmenvuotisen vaikutuksen muistoksi vietetyssä juhlassa 26 p. maalisk. 1915.
- Ranska vallankumoukseen asti. 1916.
- Elämää Suomessa 1700-luvulla 2. 1917.
- Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla. 1919.
- Sprengtportens statskupp och andra essayer. 1919.
- Suomalainen sauna. 1924.
- Suomen historian synty. 1925.
- Suomen historiantutkimus 1890–1925. 1925.
- Elämää Suomessa 1700-luvulla. 1925.
- Finlands prästerskap på 1600- och 1700- talen. 1927.
- Från universitets första tider i Helsingfors. 1928.
- Helsingin yliopiston alkuajoilta. 1928.
- Aatteita ja ihmisiä. 1933
- Heimoyhteiskunnan ja katolisen kulttuurin aika. Suomen kulttuurihistoria 1. 1933.
- Nuori Yrjö Koskinen. 1933.
- Yrjö Koskinen Åbo tidningar lehdessä 1853–54. 1933.
- Sääty-yhteiskunnan aika 2. Suomen kulttuurihistoria 3. 1935.
- Industrialismin ja kansallisen nousun aika. Suomen kulttuurihistoria 4. 1936.
- Y. S. Yrjö-Koskisen elämä 1: Nuori Yrjö Koskinen. 2. p. 1974.
- Vuosisatain takaa kulttuurihistoriallisia kuvauksia 1500–1800-luvuilta. 1993.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Blomstedt, Kaarlo: ”Suolahti, Gunnar Wilhelm”, Kansallinen elämäkerrasto V.
- ↑ Jutikkala, Eino: ”Suolahti, Gunnar (1876–1933)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 444–446. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Autio, Veli-Matti: Suomen Historiallisen Seuran matrikkeli 1875–2007. Studia Biographica 6. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Gunnar Suolahden e-kirjoja Project Gutenbergissa ja Projekti Lönnrotissa.
- Historiallisia humanisteja. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
- Suolahti, Gunnar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
