Guillaume Dubois

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kardinaali Dubois, Hyacinthe Rigaudin maalaama muotokuva.

Guillaume Dubois (6. syyskuuta 1656 Prive-la-Gallarde10. elokuuta 1723 Versailles)[1] oli ranskalainen kardinaali ja valtiomies, joka johti Ranskan politiikkaa sijaishallitsija Orléansin herttua Filipin kaudella 1715–1723. Dubois vastasi tuolloin varsinkin Ranskan ulkopolitiikasta ja loi liiton Ranskan ja Englannin välille. Muodollisesti hän toimi johtavana ministerinä (premier ministre) vuoden ajan 1722–1723.

Dubois oli maalaislääkärin poika Limousinin maakunnasta ja hän kouluttautui papiksi. Sen jälkeen hän ryhtyi toimimaan kuningas Ludvig XIV:n hoviin kuuluneiden aatelisten lasten kotiopettajana. Eräs hänen oppilaistaan oli Chartresin herttua Filip, joka peri isältään vuonna 1701 Orléansin herttuan arvon.[1] Dubois saavutti Ludvig XIV:n suosion järjestettyä Filipin naimisiin kuninkaan aviottoman tyttären mademoiselle de Bloisin kanssa. Dubois sai palkkioksi St. Justin apottiluostarin ja vuonna 1698 viran Ranskan lähetystössä Lontoossa, mutta hän palasi pian takaisin entisen oppilaansa sihteeriksi ja luotetuksi.[2] Kun Orléansin herttua Filip Ludvig XIV:n kuoltua kohosi 1. syyskuuta 1715 alaikäisen kuningas Ludvig XV:n sijaishallitsijaksi, hän nimitti entisen opettajansa Duboisin salaiseksi neuvonantajakseen ja edustajakseen Ranskan ulkosuhteissa.[1] Duboisilla ei ollut alkuun virallista asemaa maan hallinnossa, mutta hän saavutti suuren vaikutusvallan.[2]

Orléansin herttua halusi varmistaa asemansa kruununperijänä, mikäli sairasteleva kuningas Ludvig XV kuolisi, ja Dubois valjasti Ranskan ulkopolitiikan palvelemaan tätä tarkoitusta. Kilpaileva kruununtavoittelija oli Espanjan kuningas Filip V, joka oli Ludvig XIV:n pojanpoika. Dubois järjesti vuonna 1716 liiton Ranskan ja sen perinteisen vihollisen Englannin välille saadakseen tukea Espanjaa vastaan. Hän lupasi Ranskan tukevan Englannin kuningas Yrjö I:n oikeutta kruunuunsa jakobiittien vaatimuksia vastaan, mikäli Englanti vastavuoroisesti tukisi Orléansin herttuaa Ranskan kruununperijäksi. Vuosina 1717–1718 hän solmi liiton myös Hollannin ja Itävallan kanssa, minkä jälkeen nämä neljä maata muodostivat kvadrupelallianssina tunnetun liittokunnan.[1] Liitto Englannin kanssa oli hyvin epäsuosittu, mutta Ranskalle hyödyllinen. Dubois nimitettiin pian ulkoasiain neuvoston jäseneksi ja vanhaan ministerihallintoon palaamisen myötä syyskuussa 1718 ulkoasiain valtiosihteeriksi.[2]

Vuonna 1719 Englanti ja Ranska aloittivat sodan Espanjaa vastaan ja jouduttuaan tappiolle Espanjan kuningas Filip V joutui seuraavan vuoden kesäkuussa luopumaan vaateistaan Ranskan kruunuun. Syksyllä 1720 Ranskassa syntynyt talouskriisi järkytti koko Orléansin herttua Filipin hallinnon suosiota. Turvatakseen oman asemansa Dubois omaksui nyt espanjalaisystävällisen ulkopolitiikan, joka nautti suurempaa kansan tukea kuin aiempi linja. Tämän merkkinä maiden välille solmittiin sopimus maaliskuussa 1721 ja alaikäinen kuningas Ludvig XV kihlattiin Filip V:n tyttären Marianan kanssa. Ranska kuitenkin pysyi lojaalina myös Englannille ja jatkoi sen liittolaisena vuoteen 1733.[1]

Dubois sai Ranskan katolisen kirkon tuen käydessään taisteluun jansenistien suuntausta vastaan. Kyseenalaisesta yksityiselämästään huolimatta hän sai paavin kuuriaa lahjottuaan heinäkuussa 1721 kardinaalin arvon.[1] Jo edellisenä vuonna hänet oli nimitetty Cambrain arkkipiispaksi. Vuonna 1722 Dubois kutsuttiin Ranskan akatemian jäseneksi ja nimitettiin saman vuoden elokuussa Ranskan johtavaksi ministeriksi. Tarkoituksena oli turvata Orléansin herttuan vaikutusvallan säilyminen Ludvig XV:n täysi-ikäisyyden lähestyessä. Dubois kuitenkin kuoli jo vuotta myöhemmin vaikean leikkauksen seurauksena.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Guillaume Dubois (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.7.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1907), s. 987–988 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]