Guido Basso
Guido Basso (27. syyskuuta 1937 Montreal, Kanada – 13. helmikuuta 2023 Toronto, Kanada[1]) oli kanadalainen jazzmuusikko, trumpetisti, flyygelitorvensoittaja, säestäjä, säveltäjä, kapellimestari ja huuliharpisti. Hän on tehnyt yhteistyötä muiden muassa Al Nicholsin, Maury Kayen, Pearl Baileyn, Louis Bellsonin, Peter Appleyardin, Dizzy Gillespien, Benny Goodmanin, Rob McConnellin, Ron Collierin, Doug Rileyn ja Dave Turnerin kanssa.[2]
Basso alkoi soittaa trumpettia 9-vuotiaana, ja hän opiskeli Quebecin musiikkikonservatoriossa Montrealissa. Laulaja Vic Damone otti Basson mukaan kiertueellensa, ja sen jälkeen tämä kiersi 1950-luvun lopulla laulaja Pearl Bailey ja tämän miehen rumpali Louis Bellsonin kanssa.[3]
Basso asettui 1960-luvulla Torontoon ja toimi studiomuusikkoa ja orkesterinjohtajana. Hän työskenteli useille radio- ja televisio-ohjelmille, ja toimi muun muassa CBLT:n Nightcapin, CBC Televisionin Barris and Companyn ja CBC Radion After Noonin musiikillisena johtajana. Lisäksi hän johti CBC:n televisiosarjojen In the Mood ja Bandwagon orkestereita.[3] Sessiomuusikkona Basso soitti yli 200 albumilla.[1]
Omalla nimellään Basso teki ensimmäisen jazzlevytyksensä, Guido Basso (Innovation) -julkaisun, vasta vuonna 1986. Hänen levytyksensä Lost in the Stars toi hänelle vuonna 2004 Juno-palkinnon perinteisen jazzin kategoriassa. Sidemanina Basso on esiintynyt muiden muassa Holly Colen, Gene Leesin, Jean-Pierre Ferlandin, Ranee Leen, Lenny Solomonin ja Oliver Jonesin levytyksillä. Hänestä tehtiin Kanadan ritarikunnan jäsen vuonna 1994.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nick Krewen: Guido Basso, a charter member of Rob McConnell & the Boss Brass, has died at 85 The Star. 13.2.2023. Toronto Star Newspapers Ltd. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ a b The Canadian Encyclopedia: Guido Basso
- ↑ a b Adam Feibel: Guido Basso, maestro of Canadian jazz, dies at 85 13.2.2023. JAZZ.FM91. Viitattu 14.2.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
