Guardian (yhtye)

Guardian on yhdysvaltalainen kristillinen hard rock - ja metalliyhtye. Yhtye on julkaissut seitsemän studioalbumia, kolme albumia espanjaksi ja on kiertänyt laajasti kaikkialla maailmalla. Yhtye on julkaissut myös lukuisia kokoelmia, live-levyjä ja bootleggeja.

Historia

Alkuvuodet

Bändi perustettiin vuonna 1982 nimellä Fusion, laulaja-lauluntekijä-kitaristi Paul Cawleyn sekä basisti David Bachin toimesta. Alkuperäisessä bändissä oli rumpali Steve Martinez ja kitaristi Gene Thurston. Ryhmä erottui kasvavassa Los Angelesin metallimusiikkiskenessä epäsovinnollisin futuristisin haarniska-asuin, joiden idean Cawley otti Raamatusta Paavalin kirje efesolaisille kuudennen luvun "Jumalan sota-asusta". Jäsenistö vaihtui vuonna 1984 kun mukaan tuli rumpali Rikk Hart ja kitaristi James Isham. Loppuvuodesta 1984 Isham lähti ja Cawley Bach ja Hart äänitti kuuden kappaleen EP:n Rock In Victory. Vuoden 1985 alkupuolella bändillä oli pop-kokeiluja ja mukaan liittyivät tilapäisesti kosketinsoittaja Brent Jeffers ja laulaja Pat Dewey, joka tosin lähti pian sen jälkeen muodostamaan bändin nimeltä The Deacons. Useiden etsintöjen jälkeen Cawley, Bach ja Hart värväsi kitaristi David Caron.

Bändi onnistui saaman levytyssopimuksen Enigma Recordsin kanssa vuonna 1985, kun Hartin lukiokaveri Eric Blair, joka työskenteli kristillisen metallibändi Stryperin kanssa, toimitti Rock Victory EP:n Enigma Records puheenjohtajalle Wesley Heinille. Kun heille selvisi, että on olemassa myös espanjalainen bändi nimeltä Fusion, he muuttivat bändin nimekseen Gardian, tahallaan virheellisesti kirjoitettu seitsemällä kirjaimella Stryperin tyyliin. Alkuvuodesta 1986 Caro poistui bändistä ja korvattiin kitaristilla Tony Palaciosilla. Palaciosin kanssa äänitettiin Orange County -musiikkikaupan takana vuonna 1987 demo nimeltään Voyager.

Vuonna 1988 bändi luopui avaruusasusta ja lisäsi nimeensä "U"-kirjaimen. Yhtye kiersi jatkuvasti Kaliforniaa ja nauhoitti demoja levy-yhtiölleen. Vuonna 1989 Enigma / Capitol vihdoin julkaisi ensimmäisen virallisen albumin First Watch Stryperin Oz Foxin tuottamana. Tämä julkaisu sisälsi melodisen metallia tyyliin Stryper tai Van Halen ja sitä seurasi laaja kiertue Yhdysvaltojen läpi ja Japaniin. Rikk Hart lähti bändistä syksyllä 1989 ja hänet korvasi rumpali Jason Souza Japanin kiertueelle. Vuonna 1990 alussa perustajajäsen Cawley jätti bändin.

Uusi Guardian

Cawleyn lähdön jälkeen Bach ja Palacios pyrkivät eroon Enigma-sopimuksesta ja hakivat kristillisempää levy-yhtiötä. Kun heidät vapautettiin sopimuksesta, entinen Tempest-laulaja Jamie Rowe liittyi bändiin. Uusi bändi aloitti työstämään toista albumia tuottajien Dino ja John Elefante kanssa ja julkaisi lopulta Fire and Loven vuonna 1991 Epic Recordsin kautta Elefanten Pakaderm -levymerkinnällä. Levy otettiin hyvin vastaan ja kappaleen "Power of Love" video pääsi MTV:n Headbangers Ballin soittolistalle. Laajan USA-kiertueen jälkeen 1991 ja Euroopan kiertueen Stryperin mukana 1992, bändi julkaisi kolmannen levynsä, Miracle Mile vuonna 1993. Levy oli poikkeama kahdesta ensimmäisestä julkaisustaan, kun yhtye alkoi ottaa mukaan R & B- ja akustiset elementit musiikkiinsa. Levy nousi nopeasti listoilla ja saavutti CCM Top Five -sijoituksen.

Myrrh Recordsin uuden levytyssopimuksen jälkeen seurasi akustinen levy Swing, Swang ja Swung vuonna 1994. Levy on äänitetty tuottajan John & Dino Elefanten autotallissa, ja sillä on riisuttu, blues-pohjainen soundi. Myös yhtyeen ensimmäinen espanjalainen albumi Nunca Te Dire Adiós julkaistiin vuonna 1995 bändin suosion kasvaessa Latinalaisessa Amerikassa.

Bändi lähti kokeneen kristityn tuottaja-taiteilija Steve Taylorin mukaan maailmanlaajuisella Squinternational-kiertueelle. Hänen mukanaan he palasivat raskaampaan sointiin ja julkaisivat Buzzin vuonna 1995. He tukivat julkaisua vielä yhdellä maailmanlaajuisella kiertueella, mukaan lukien monia esiintymisiä Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 1997 bändi julkaisi Taylorin tuottaman Bottle Rocketin ja toisen espanjankielisen albuminsa, Promesa.

Tämän jälkeen bändi piti taukoa omistautuen perheilleen ja antaen aikaa sivuprojekteihin. Tänä aikana Bach siirtyi tilapäisesti täysipäiväiseksi kiertuejäseneksi, ja julkaisi omakustanteisen Stryper-cover-EP:n nimeltä The Yellow and Black Attack Is Back!. Levy on väännös Stryperin samannimisestä levystä. Bändi jatkoi keikkailua Yhdysvalloissa ja ulkomailla kiertuebassistiryhmän Brent Dennyn kanssa. Vuoden 2001 alkupuolella Rowe, Palacios ja Ney julkaisivat kolmannen espanjankielisen albumin nimeltä Dime. Se sisälsi yhdeksän laulua, jotka on kirjoitettu espanjaksi yksinomaan tätä albumia varten ja yhden englanniksi.

Myöhemmät vuodet

Kesällä 2001 Guardian (mukaan lukien Bach) liittyi muiden legendaaristen kristillisten hard rock -bändien (kuten Bride) kanssa HM-lavalle Cornerstone Music Festivalissa Illinoisissa. Konsertti oli kunnianosoitus 80-luvun ja 90-luvun alun kristillisen metallin kukoistukselle, mutta Guardian soitti kappaleita koko repertuaaristaan.

Vuonna 2004 ilmoitettiin, että bändi alkaa kiertää uudelleen vuonna 2005, ja aikoo myös äänittää uuden albumin. Joulukuussa 2005 bändi äänitti päivitetyn version balladiinsa "Never Say Goodbye" tuottajan Phil Madeiran kanssa, mutta paluu muuten ei toteutunut.

Huhtikuussa 2006 tuottaja Dino Elefante kertoi Jeesus Freak Hideoutille, että Guardian julkaisisi Triple Five -kokoelman, jossa oli mukana pari uutta kappaletta. Myöhemmin Jamie Rowe kertoi, että sen sijaan tulisi kokonainen uusi albumi Triple Fivein sijasta. Nämä suunnitelmat kuitenkin jouduttiin perumaan, kun suunniteltu levy-yhtiö Selectric Records myytiin Weston Entertainmentille.

Lokakuussa 2006 Guardian teki harvinaisen live-esiintymisen ARPA Awards -tapahtumassa Mexico Cityssä, jossa he esittivät joitain espanjalaisia ​​hittejään. Helmikuussa 2007 Guardian esiintyi jälleen kristillisten metalliveteraanien, Briden ja Tourniquetin kanssa Saksassa Legends of Rock -festivaaleilla.

Joulukuussa 2008 bändi esiintyi Rock & Vidassa Buenos Airesissa, Argentiinassa yli 100 000 ihmiselle, mukanaan uusi kitaristi Jamey Perrenot. Vuonna 2009 bändi julkaisi "House of Guardian" -live-video-dokumentin - sekä verkkosivuston: houseofguardian.com.

Guardian esiintyi uudelleen Legends of Rock -festivaalilla Saksassa vuonna 2010. Bändi kiersi vuonna 2011 Latinalaisen Amerikan Guatemalassa, Argentiinassa ja Paraguayssa.

Vuoden 2012 alkupuolella nykyiset yhtyeen jäsenet rahoittivat uuden levyn fanien tuotoilla. Albumi kastettiin Almost Home -nimellä seuraavana päivänä rahoituksen onnistumisen jälkeen.

Vuonna 2017, Bach ja Rowe liittyi Rex Carrollin ja Mike Feighan Whitecrossin kanssa äänittäen Revival-kokoelman Whitecross ja Guardian -kappaleita ja lähti lyhyelle kiertueelle edistämään hanketta.

Yhtyeen jäsenet

Nykyiset

David Bach - basso (1982-)

Tony Palacios - kitara (1986-)

Jamie Rowe - laulu (1990-)

Karl Ney - rummut (1990 -)

Jamey Perrenot - kitara (2008-)

Entiset

Paul Cawley - laulu, kitara (1982-1990)

Gene Thurston - kitara (1983-1983)

David Caro - kitara (1985-1986)

James Isham - kitara (1983-1984)

Steve Martinez - rummut (1982-1983)

Rikk Hart - rummut (1984-1989)

Brent Jeffers - koskettimet (1985-1985)

Pat Dewey - laulu (1985-1985)

Jason Souza - rummut (1989-1989)

Brent Denny - basso (1998-2000)

Kiertuejäsenet

Tracie Ferrie - basso

Pete Orta - kitara

Diskografia

Studioalbumit

First Watch (1989)

Fire and Love (1991)

Miracle Mile (1993)

Swing, Swang, Swung (1994)

Buzz (1995)

Bottle Rocket (1997)

Almost Home (2014)

Live

Live (2000)

Kokoelmat

Smashes: The Best of Guardian (1999)

Guardian: The Definitive Collection (2007)

Espanjankieliset albumit

Nunca Te Dire Adiós (1995) Promesa (1997)

Dime (2001)

La Casa de Guardian: Volumen Uno (2009)

Omakustannejulkaisut

Rock In Victory (1984)

Kingdom of Rock (1996)

Delicious Bite-Size Meat Pies (1997)

The Yellow and Black Attack Is Back! (1999)

Sunday Best (1999, Review: HM Magazine)

Live! (1999)

Live at Cornerstone (2001)

Voyager and Fusion: The Early Years' (2001)

House of Guardian: Volume One' (2009)

Three To Get Ready (EP)' (2011)

Videojulkaisut

Streets of Fire (1993)

As Seen on TV (1995)