Koordinaatit: 36°5′N, 79°49′W

Greensboro (Pohjois-Carolina)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Greensboro
Greensboron taivaanrantaa
Greensboron taivaanrantaa

Greensboro

Koordinaatit: 36°5′N, 79°49′W

Valtio Yhdysvallat
Osavaltio Pohjois-Carolina
Piirikunta Guilford
Väkiluku (2010) 269 666
 – Metropolialue 723 801











Greensboro on kaupunki Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa. Sen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 269 666 ja suuremman metropolialueen 723 801. Tekstiiliteollisuuden myötä 1900-luvulla kasvanut Greensboro tunnetaan nykyisin myös muun muassa Volvo-kuorma-autojen Yhdysvaltain pääpaikkana. Nykyisin Greensboro on osa Piedmont Triadiksi kutsuttua suurkaupunkialuetta yhdessä Winston-Salemin ja High Pointin kaupunkien sekä 12 piirikunnan kanssa. Greensboron liepeillä sijaitsee Piedmont Triadin kansainvälinen lentoasema.[1]

Greensboron nähtävyyksiin kuuluvat tiedekeskus eläinpuistoineen, akvaarioineen ja OmniSphere-elokuvateattereineen, Wet’n Wild Emerald Pointe -vesipuisto sekä kansainvälinen ihmisoikeuskeskus ja -museo entisessä Woolworth’s-tavaratalossa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blandwood Mansion.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Greensboron alueen ensimmäiset siirtolaiset saapuivat 1700-luvun alkupuolella. Vakinaista asutusta paikalle syntyi vuoden 1740 paikkeilla.[3] Guilfordin piirikunta perustettiin vuonna 1771 ja se nimettiin Guilfordin jaarli Francis Northin mukaan. Piirikunnan keskus oli alun perin Martinville, mutta 25 vuotta piirikunnan perustamisen jälkeen keskus siirrettiin nykyiseen Greensboroon. Nimen Greensborough paikka sai vuonna 1808 Yhdysvaltain vapaussodan kenraali Nathanael Greenen mukaan. Vuonna 1895 nimi muutettiin edelleen nykyiseen muotoonsa Greensboro.[4]

Tekstiiliteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

White Oak Mills.

Greensboron ensimmäinen tekstiiliyritys oli vuonna 1833 perustettu Mount Hecla Steam Cotton Mill, joka kuitenkin muutti pian Gastonin piirikuntaan. Tekstiiliteollisuuden nousu kaupungissa alkoi varsinaisesti 1890-luvulla, jolloin sinne syntyivät puuvillanjalostajat Cone Mills Corporation ja Blue Bell Incorporated, keinokuituihin erikoistuneet Burlington Industries Incorporated ja J.P. Stevens and Company, naisten sukkia kutova Mock, Judson, Voehringer Company (”Mojud”) ja teknisiin tekstiileihin kuten autoverhoiluihin ja matkalaukkumateriaaleihin erikoistunut Guilford Mills, joka kasvoi Fortune 500 -yritykseksi 1980-luvun lopulla ja myytiin 2012 autoverhoilujätti Lear Corporationille.[5]

Greensboro tuli aluksi tunnetuksi etenkin farmarihousuihin tarvittavan denim-kankaan tuottajana, johon materiaali saatiin läheisiltä puuvillaplantaaseilta. Muita tuotteita olivat puuvillaflanelli ja painetut puuvillakankaat. 1950-luvulla Cone Mills Corporation oli maailman suurin denimin ja puuvillaflanellin valmistaja ja jatkoi kasvuaan ostamalla muita tekstiilitehtaita. Cone Millsin suuruus denimintuottajana kesti 1900-luvun loppuun asti. Vuonna 2004 yrityksen osti W.L. Ross & Company, mistä asti se on tunnettu International Textile Groupin Cone Denim -yksikkönä.[5]

Greensboron puuvillaperinteestä poiketen tekstiiliyritys Burlington Industries Incorporated erikoistui uusiin keinokuituihin. Se perustettiin Pohjois-Carolinan Burlingtonissa 1923, mutta muutti pääkonttorinsa vuonna 1935 Greensboroon. Se nousi tekosilkiksi kutsutun viskoosin suurtuottajaksi ja työllisti vuoden 1933 paikkeilla jo nelisen tuhatta ihmistä. Toisen maailmansodan aikana siitä tuli laskuvarjoihin käytetyn nailonin markkinajohtaja. 1950-luvun keskivaiheilla Burlington Industries työllisti jo 45 000 ihmistä, ja yritys jatkoi kasvuaan 1980-luvun lopulla alkaneeseen USA:n tekstiiliteollisuuden hiipumiseen saakka. Vuonna 2003 sen osti W.L. Ross & Company, joka muodosti Burlington Industries- ja Cone Mills -yhtiöistä uuden International Textile Groupin (ITG).[5]

Burlingtonin ohella toinen keinokuituihin erikoistunut Greensboron tekstiiliyritys oli vuonna 1937 perustettu Carter Fabrics Corporation, joka fuusioitui vuonna 1946 jälleenmyyjänsä J.P. Stevensin kanssa ja kasvoi sekin yhdeksi maan suurimmista tekstiiliyhtiöistä.[5]

Mustien kansalaisoikeusliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisessä Woolworth’s-tavaratalossa toimii nyt ihmisoikeuskeskus muistona tavaratalon ravintolasta helmikuussa 1960 alkaneista väkivallattomista mielenosoituksista rotuerottelua vastaan.

Greensborosta sai helmikuussa 1960 alkunsa mustien opiskelijoiden kansalaisoikeusliikkeen väkivallattoman vastarinnan istumalakkoaalto (engl. sit-in), kun kaupungin maatalous- ja teknisen alan korkeakoulun afroamerikkalaiset opiskelijat alkoivat protestoida mustien ja valkoisten opiskelijoiden erillisiä ruokaloita vastaan.[6] Kaupungin Woolworth’s-tavaratalon ravintolan vain valkoisille tarkoitetun lounastiskin ääreen tuli neljä mustaa opiskelijamiestä (Ezell Blair, Jr., Franklin McCain, Joseph McNeil ja David Richmond) istumaan tilatakseen kahvin. Heille ei tarjoiltu, mutta he istuivat paikoillaan sulkemisaikaan asti. Protestoijien määrä kasvoi päivä päivältä satoihin niin, että mukana oli myös valkoisia opiskelijoita, koko ravintola täyttyi aamusta iltaan ja sen toiminta kävi mahdottomaksi. Jo viikon kuluttua sit-init laajentuivat osavaltion muihin opiskelijakaupunkeihin Winston-Salemiin, Durhamiin, Raleigh’iin ja Charlotteen sekä Kentuckyn osavaltion Lexingtoniin. Maaliskuun loppuun 1960 mennessä istumaprotesteja järjestettiin jo 55 kaupungissa 13 eri osavaltiossa. Huhtikuussa Raleigh’ssa perustettiin opiskelijoiden väkivallattoman vastarinnan koordinointikomitea SNCC. Monet yritykset lopettivat rotuerottelun pian sit-ineissä menetettyjen tuottojen vuoksi, mutta Woolworth-ketju teki sen vasta 1965. Vastarinnan tuloksena säädettiin vuonna 1964 kansalaisoikeuslaki (engl. Civil Rights Act), joka teki rotuerottelusta kiellettyä. Greensboron Woolworth-rakennus toimii nykyisin ihmisoikeuskeskuksena ja -museona.[7][8] Alkuperäinen lounastiski on Smithsonian-kansallismuseon kokoelmissa Washington DC:ssä.[9]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koury-kongressikeskus.

Greensboro on ollut 1900-luvun vaihteesta lähtien merkittävä tekstiiliteollisuuskeskus, joka tunnetaan etenkin denim-kankaan kudonnasta ja farmarihousutuotannostaan lempinimellä ”Jeansboro”. Siellä syntyi muun muassa Blue Bell -yhtiö, joka vuonna 1947 toi markkinoille Wrangler-farkut. Vuonna 1986 Blue Bellin osti Yhdysvaltojen suurin vaatealan pörssiyhtiö VF Corporation, joka siirsi 1998 pääkonttorinsa Greensboroon.[10][11] Syksyllä 2018 VF ilmoitti siirtävänsä pääkonttorinsa Coloradon osavaltion Denveriin, mutta Greensboroon jää yhtiön Wrangler- ja Lee-farkkumerkkejä hallinnoiva, VF:stä eriytettävä uusi pörssiyhtiö Kontoor Brands.[12][13]

Terveydenhoidon ja koulutuksen ohella Greensboron suurimpia työnantajia ovat vaatetus- ja sisustustuotteiden valmistaja Ralph Lauren (2 800 työntekijää vuoden 2018 paikkeilla), Volvon ja sen tytäryhtiön Mackin kuorma-autotehtaat ja pääkonttorit (2 200) sekä BB&T-finanssipalveluyritys (1 900)[14].

Kotitalouksien keskimääräiset vuosittaiset ansiot Greensborossa aikavälillä 2013–2017 olivat 44 978 Yhdysvaltain dollaria ja henkilöä kohden 27 849 dollaria. 19,2 % väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella.[15]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bennett College.

Knoxvillen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 269 666 ja vuoden 2018 arvion mukaan 294 722.[15] Suuremman metropolialueen asukasluku oli vuonna 2010 723 801.[3] Kaupungin asukkaista 48 % oli taustaltaan valkoisia, 41,8 % afroamerikkalaisia, 0,4 % intiaaneja, 7,3 % latinoja mistä tahansa rodusta ja 4,4 % aasialaisia. 8,1 % kaupungin asukkaista puhui kotonaan jotakin muuta kieltä kuin englantia ja 13 % kaupungin asukkaista oli syntynyt ulkomailla.[15]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Carolinan yliopiston Aycock-auditorio.

Yksi Pohjois-Carolinan yliopiston 16 kampuksesta (UNCG) sijaitsee Greensborossa. Kaupungissa on myös Guilford College, afroamerikkalaisille naisille tarkoitettu Bennett College sekä North Carolina Agricultural and Technical State University[16].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ About the Region Piedmont Triad Regional Council. Viitattu 25.2.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Greensboro. (2018). In L. Avery (Ed.), Cities of the United States (9th ed., Vol. 1, pp. 433-445). Gale. Artikkelin maksullinen verkkoversio, viitattu 28.4.2022.
  3. ↑ a b Greensboro Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Cities of the United States, s. 377-390. Kuudes painos. Gale, 2009. ISBN 978-1-4144-3759-0. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Coker, Megan: A brief survey of textile mill companies in Greensboro Textiles, Teachers and Troops -historiasivusto. 2014. Greensboro, NC: University of North Carolina at Greensboro. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Takala, Annika ja Martti: Raportti Yhdysvalloista 1 – Miksi väkivalta on levinnyt yliopistoissa. Helsingin Sanomat, 3.1.1971, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  7. ↑ Greensboro Sit-In A&E Television Networks. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Greensboro Lunch Counter Sit-In African American Odyssey -sivusto. Library of Congress. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Greensboro Lunch Counter americanhistory.si.edu. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  10. ↑ ‘Jeansboro Day in Greensboro’: Wrangler Pays Tribute to North Carolina’s Legacy of Denim 17.11.2015. Greensboro, NC: VF Corporation. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Schmitt, Eric: VF and Blue Bell Agree to $378 Million Merger The New York Times. 28.7.1986. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Cornatzer, Mary: VF Corp is moving its headquarters from Greensboro to Denver; jeans will stay behind Raleigh News & Observer. 13.8.2018. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  13. ↑ VF Corporation Announces Company Name for Jeanswear Business Following Planned Separation: Kontoor Brands, Inc. 6.12.2018. Greensboro, NC: VF Corporation. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Who are some major employers around Greensboro? quora.com. Viitattu 25.2.2019. (englanniksi)
  15. ↑ a b c QuickFacts Greensboro city, North Carolina United States Census Bureau. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Colleges Near Greensboro collegesimply.com. Viitattu 25.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Greensboro_(Pohjois-Carolina)&oldid=21806585”