Kaivertaminen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Määritelmä vaikuttaisi kattavan nyt myös puun koristeveiston, kivenveiston, siselöinnin, meiston ja pakotuksen. |
Kaivertaminen on kuvion tekemistä kovaan, yleensä tasaiseen pintaan työstämällä siihen uria tai muita syvänteitä.
Kaiverrus menetelmänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaivertajat käyttävät karkaistusta teräksestä valmistettua työkalua, kaiverrinta, leikkaamaan kuvion metallin pintaan, yleisimmin jalometalleihin. Kuvio piirretään ensin, ja esine kiinnitetään esimerkiksi puupalikalle sinettilakallaselvennä tai suoraan kaiverruskuulaanselvennä pienillä leuoilla. Kaivertimissa on valikoima kokoja ja muotoja, jotka tuottavat erityyppisiä uurteita. Kaivertaja valmistaa kaivertimen itse raaka-aihiosta omaan käteen sopivaksi. Kaivertimia on eri malleja: viiste-, pyörtö-, taso-, varjostin- ja sormuskaivertimia. Yleensä tekstien tekemiseen käytetään viistekaiverrinta, jonka terän muoto on v-kirjaimen mallinen, ja sillä saadaan aikaiseksi hienon hienoa ja myös leveää viivaa. Käsinkaiverruksella saadaan näyttäviä kiiltäviäselvennä kaaria ja kiemuroita sekä suoria viivoja, joita kone ei voi jäljitellä. Käsinkaiverrus on taitoa ja kokemusta vaativa harvinainen taiteen laji.
Nykyaikainen kaiverrus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurten tasojenselvennä mikroskooppiset yksityiskohdatselvennä voi saavuttaa vain mestarikaivertaja. Kaiverrettujen muotojen jäljittely koneella on lähes mahdotonta. Nykyaikaiset setelileimasimetselvennä ovat melkein aina kaiverrettuja. Monet klassiset postileimatselvennä olivat kaiverrettuja; tosin nykyään kaiverruksen harjoittaminen on keskittynyt vain tiettyihin maihin ja sitä käytetään, kun halutaan erityisen hienostunutta muotoilua. Suomessa tehtävä taidekaiverrus eli käsinkaiverrus, jota yleisesti tehdään pöytähopeisiin, kummilusikoihin, kynttilänjalkoihin, sormuksiin ja lahjaesineisiin, on Euroopassa harvinaista. Suomalaisilla on myös paljon pelkistetympi tapa tehdä monogrammeja eli kirjainyhdistelmiä kuin muualla Euroopassa, jossa käsinkaiverrusta käytetään enimmäkseen asekaiverruksiin. Pohjoismaissa kaiverrusopetusta annetaan vain Suomessa. Suurimmat taiteelliset löydötselvennä on tehty tuliaseista tai muista metallisista aseista, koruista ja soittimista.
Teollisuudessa kaupallisiin koristeluihin on korvattu työvälineeksi CNC- tai jyrsinkone. Koneellinen kaiverrus ei kuitenkaan ole ulkonäöltään samanlaista kuin käsinkaiverrus. Kone käyttää kuvion tekemiseen usein laseria, kun käsinkaiverrettaessa kappaleesta taas vuollaan irti "lastu".
Uusimpana tulokkaana kaiverruksen alalla on paineilmakaiverrin, jonka jälki on verrattavissa käsin tehtyyn kaiverrukseen. Erona on vain työstämisen helppous, kun paineilma antaa voiman kaivertamiseen. Kaikkein pienimmät ja tarkimmat kaiverrukset, kuten bulino-tekniikkaa käyttävät työt tehdään mikroskoopin alla.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaivertaminen Wikimedia Commonsissa
- Engravingschool.com. (englanniksi)