Graubündenin sisällissota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Graubündenin sisällissota
Graubündenin poliittinen jako
Graubündenin poliittinen jako
Päivämäärä:

1620–1649

Paikka:

Graubünden

Lopputulos:

Kolmen liittokunnan voitto; Maa pysyi yhtenäisenä

Osapuolet

Flag of Canton of Graubünden.svg Kolmen liittokunta
Ranskan kuningaskunnan lippu Ranskan kuningaskunta
Venetsian tasavalta lippu Venetsian tasavalta

katoliset kapinalliset
Habsburgien monarkian lippu Habsburgien monarkia

Graubündenin sisällissota oli vuosina 1620–1649 käyty uskonsota Graubündenin alueella Kolmen liittokunnassa. Kolmen liittokunta oli Sveitsin valaliiton liittolainen, muttei osa valaliittoa. Sotaan sekaantuivat myös suurvallat Ranska ja Itävalta poliittisista syistä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graubündenin kolmesta liitosta Gotteshausbund ja Zehngerichtebund olivat kääntyneet uskonpuhdistuksessa protestanttisiksi, kun Grauerbund oli enemmistöltään katolinen. Alueen protestanteilla oli yhteinen kirkkojärjestys, katekismus ja uskontunnustus Confessio Rhaetica. Alueelle syntyneen järjestyksen mukaan kukin seurakunta sai vapaasti päättää onko se katolinen vai reformoitu. Näin seurakuntien oli määrä olla riippumattomia liittokunnan maallisesta politiikasta.[1]

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1618 liittokunnassa järjestettiin oikeudenkäynti, jossa tuomittiin katolisia espanjalaismielisinä maanpettureina. Oikeudenkäynti laukaisi väkivaltaisia levottomuuksia, jotka kulminoituivat protestanttien joukkosurmiin Valtellinassa, Bormiossa ja Clevenissä 1620. Alue ajautui sisällissotaan, johon sekaantuivat myös ulkovallat. Habsburgien monarkia tuki katolilaisia ja Ranska ja Venetsia protestantteja.[1]

Sodan osapuolia kiinnosti myös tärkeiden Alppien ylistysteiden hallinta. Vuonna 1622 lyöty Graubünden suostui rauhaan, jossa liittokunta luopui eteläisimmistä alueistaan, jotka liitettiin Itävaltaan. Itävaltalaiset alkoivat palauttaa katolilaisuutta valtaamilleen alueille, mikä johti kapinointiin. Sota syttyi uudestaan vielä samana vuonna ja Jörg Jenatsch sai yhdistettyä liitot samalle puolelle yhteistä vihollista, Habsburgien monarkiaa, vastaan. Itävaltalaiset ajettiin Ranskan tuella valloitetuilta mailta, mutta sota jatkui vielä vuoteen 1649 saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan, s. 77. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.