Grönlannin historia
Grönlannin historia alkaa ajalta 2500 eaa, jolloin Saqqaq-kulttuurin ihmiset saapuivat läntiseen Grönlantiin Siperian ja Alaskan suunnalta.[1] Muita Grönlannissa asuneita alkuperäiskansoja ovat olleet Thulen kulttuurin ja Dorsetin kulttuurin ihmiset. Thulen kulttuuri vaikutti Alaskasta Grönlantiin ulottuneella alueella noin 1000 vuotta sitten.[2] Dorsetin kulttuuri taas levisi Grönlantiin Kanadasta.[3]
Skandinaaviset kansat perustivat ensimmäisiä siirtokuntia Grönlantiin 900-luvun lopulla. Nämä siirtokunnat olivat olemassa 1400-luvun alkuun saakka.[4] Skandinaaveilla oli kaksi pääsiirtokuntaa, joista toinen oli lännempänä Nuukin seudulla ja toinen etelämpänä Qaqortoqin seudulla sijainnut Erik Punaisen perustama siirtokunta. Norjalainen "Kuninkaan peili" 1220-1230-luilta kertoo, että grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta sekä veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norja kuningas Haakon IV Haakoninpoika liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan, vaan jäivät Norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjlätä ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.[5]
Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla 200-vuodeksi. Syynä on pidetty ilmaston kylmenemistä, sillä sen seurauksena maanviljely muuttui mahdottomaksi ja alueella oli pula käyttöpuusta, mikä paheni entisestään. Tutkimusten mukaan asiaan vaikuttivat ilmaston kylmeneminen ja kuivuus.[6] Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuiittien väliset konfliktit. Kalastuksella ja hylkeenpyynnillä pääasiassa eläneet inuiittiheimot olivat sopeutuneet skandinaaveja paremmin kylmyyteen.[7] Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa skrælingien eli Thulen kansan hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun ja vuosina 1350-1400 kirjoitettu Grönlannin kuvau kertoo läntisen siirtokunnan jääneen Thulen kansan haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä.
Eurooppalaiset palasivat Grönlantiin 1600-luvulla valaanpyytäjinä ja kauppiaina. Kauppaa kävivät hollantilaiset ja tanskalaiset ja kauppatavaroita olivat työvälineet ja muut arkiset tarvikkeet. 1720-luvulla tanskalaiset perustivat uusia siirtokuntia Grönlantiin. Tässä olivat ratkaisevassa asemassa Det Bergenske Companien laivastolla saapunut väki. Tanskalaiset tekivät myös löytöretkiä Grönlantiin 1700-luvulla.[8]
Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskalle kuuluvaksi vuonna 1916, mutta Norja vaati tunnustusta itärannikolla 71. ja 75. leveysasteen välissä hallussaan olevalle alueelle. Kansainvälinen tuomioistuin tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Saqqaq culture-the first inhabitants of West Greenland Sisimiut & Kangerlussuaq Museum. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Thule culture Waypackmachine. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Weldon Owen: Ihmisen suku, Ensimmäiset ihmiset, s. 222. Suomentanut Jukka Jääskeläinen, Juha Valste. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18779-8
- ↑ Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 23. Valitut Palat, 1980. ISBN 951-9078-76-2
- ↑ Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4
- ↑ Tutkijat selvittivät, mikä sai viikingit hylkäämään Grönlannin: eivät kavahtaneet kylmyyttä, vaan kuivuutta 27.3.2022. Yle. Viitattu 25.3.2025.
- ↑ Malline:KIrjaviite
- ↑ Matti Lainema, Juha Nurminen: Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, s. 172-173. John Nurmisen säätiö, 2001. ISBN 951-0-23925-9
- ↑ Legal Status of Eastern Greenland: Denmark v. Norway Permanent Court of International Justice, Twenty-sixth session. 5.9.1933. Viitattu 15.3.2025.