Goukouni Oueddei
| Goukouni Oueddei | |
|---|---|
| كوكوني عويدي | |
| Tšadin presidentti | |
|
1979–1982
|
|
| Edeltäjä |
Félix Malloum Lol Mahamat Choua (tp. 1979) |
| Seuraaja | Hissène Habré |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1944 Zouar |
| Tiedot | |
| Etnisyys | Tubut |
Goukouni Oueddei (arabiaksi: كوكوني عويدي ; s. 1944 Zouarissa)[1] on tšadilainen poliitikko. Hän oli Tšadin valtionpäämies vuodesta 1979 vuoteen 1982.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goukouni on kotoisin maan pohjoisosasta ja tubujen päällikön eli derden Oueddei Kichidemin poika.[2] Hän tuli politiikkaan 1960-luvun lopulla National Liberation Front of Chad (FROLINAT)-järjestön riveissä, jota johti Abba Siddick. FROLINAT:ia ärsytti poliittinen valta-asema, jota nauttivat François Tombalbayen johtamat etelän asukkaat ja kannatti maan keski- ja pohjoisosien asukkaiden osallistumista päätöksentekoon. Tombalbayen salamurhan jälkeen vuonna 1975, jännitteet kahden maantieteellisen puolikkaan välillä kärjistyivät sekavaksi sisällissodaksi, johon osallistui useita Tšadin poliittisia ryhmiä, Libya, yhdysvallat ja Ranska. Konflikti kesti koko 1980-luvun. Goukounin silmissä Tombalbayen diktatuuri jatkoi Ranskan hegemoniaa Tšadissa.
Hissène Habré luopui vuonna 1971 asemastaan Tombalbayen hallituksessa ja liittyi Goukounin joukkoihin. He edustivat kahta eri tubujen klaania, ja heistä tuli kilpailijat. Habré lähti omille teilleen vuonna 1976. Vuoden 1977 lopulla he neuvottelivat kapinallisryhmiensä yhteistyötä väliaikaisessa hallinnossa.[2]
Presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goukouni nimitettiin väliaikaiseksi Tšadin valtionpäämieheksi 23. maaliskuuta 1979. Hän johti arvostettua Siirtymäkauden Kansallisen Yhtenäisyyden Hallitusta (GUNT), joka pyrki sovintoon sotivien osapuolten välillä. Libyan tukema Goukouni oli valtionpäämies; Wadel Abdelkader Kamougué (maltillinen etelä) oli varapresidentti; Hissène Habré (länsimielinen pohjoinen) oli puolustusministeri; ja Asyyli Ahmat (vahvasti libyalaismielinen arabi) oli ulkoministeri. Afrikan unionin rauhanturvajoukkojen piti korvata ranskalaisjoukot, mutta tätä ei koskaan tapahtunut.[2]
Henkilökohtainen kilpailu rajoitti hallituksen toimintakykyä. Goukounia pidettiin Libyan johtajan Muammar Gaddafin sätkynukkena. Goukouni nimitti Djidingar Dono Ngardoumin pääministeriksi 19. toukokuuta 1982. Habren kannattajat syrjäyttivät tämän. Goukouni pakeni ensin Kameruniin ja sieltä Libyaan.[2]
Siissijohtaja Libyan tuella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1983 Goukouni palasi Tšadiin Libyan tukemana taistellakseen Habrén hallintoa vastaan sissisotaa. Hän oli Tšadin tunnustetuin oppositiojohtaja, joiden näkemyksillä oli merkittävä painoarvo, vaikka Habrén suostui vain rajoitettuihin myönnytyksiin. Entinen presidentti tiettävästi vaati perustuslain uusimista ja kaikkien poliittisen puolueiden toiminnan vapauttamista, joka Habrén ei suostunut.
Goukouni oli kotiarestissa elokuussa 1985 Tripolissa, kun Libyan hallitus paheksui hänen aikeensa solmia välirauha Habrén kanssa. Lokakuussa 1985, Libyan poliisi pidätti Oueddein, ja tässä prosessissa he ampuivat häntä vatsaan. Sitten hän katkaisi välinsä Libyaan ja lähti maanpakoon Algeriin helmikuussa 1987.[3] Kuitenkin, jotkut epäilivät, ettei välirikko ollut vakava, ja heinäkuussa 1987 Oueddei sanoi, että hän oli hyvissä väleissä libyalaisten kanssa.
Goukouni tapasi Tšadin presidentti Idriss Débyn 17. huhtikuuta 2007 Librevillessä, Gabonissa, keskustellakseen keinoista sisällissodan lopettamiseksi. Goukouni tarjoutui käyttämään vaikutusvaltaansa sodan lopettamiseksi. Vastikkeeksi hän halusi luvan palata Tšadiin maanpaosta, ja sanoi saaneensa tästä lupauksen Debyltä.[4][5] Huhtikuun 19. kaksi kapinalisjohtajaa hylkäsi Goukonin välitysehdotuksen.[6]
Goukouni palasi Tšadiin 30. heinäkuuta 2007, yhdessä noin kahdenkymmenen muun maanpakolaisen kanssa, He keskustelivat Débyn kanssa kapinan lopettamisesta ja palasivat Librevilleen myöhemmin samana päivänä.[7]
Goukoni tapasi Nigerin Presidentti Mamadou Tandjan 4. maaliskuuta 2008, keskustellakseen Tšadin tilanteesta.[8]
Vuonna 2013 Goukonin nuorin lapsi, Saadie Goukouni Weddeye, nimitettiin Tšadin hallitukseen sosiaaliministeriksi.[9]
Erityislähettiläänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2015 Burundin levottomuuksien aikana Keski-Afrikan valtioiden johtajat, mukaan lukien Débyn, nimittivät Goukounin erityislähettilääksi suurten Järvien alueella 25. toukokuuta 2015, tavoitteena auttaa ratkaisemaan tilanne Burundissa.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harris M Lentz: Heads of States and Governments Since 1945. Taylor and Francis, 2014. ISBN 9781134264902.
- ↑ a b c d Thomas Collelo, toim.: Civil war and Northern Dominance, 1975–1982. Malloum's Military Government, 1975–78 Chad: A Country Study.. 1988. GPO for the Library of Congress. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ James Brooke, "Chad said to win vast Libyan booty", The New York Times, April 1, 1987.
- ↑ "Tchad: Idriss Deby rencontre l'ex-président Goukouni Weddeye à Libreville", Agence France-Presse, April 17, 2007 (ranskaksi).
- ↑ "L'ancien président Goukouni Weddeye veut "sauver le Tchad" de l'éclatement", Agence France-Presse, April 18, 2007 (ranskaksi).
- ↑ "Les rebelles rejettent la médiation de l'ex-président Goukouni", Agence France-Presse, April 19, 2007 (ranskaksi).
- ↑ "Une innovation dans la démarche de restauration de la paix au Tchad" arkistolinkki, Chadian government web site, July 31, 2007 (ranskaksi).
- ↑ "L'ancien président tchadien Goukouni Weddeye reçu par le chef de l'Etat nigérien", Xinhua, March 4, 2008 (ranskaksi).
- ↑ Justine Spiegel, "Saadie Goukouni Weddeye, enfant de l’exil", Jeune Afrique, 7 February 2013 (ranskaksi). Retrieved 6 February 2016.
- ↑ Clement Manirabarusha and Goran Tomasevic, "Opposition breaks off Burundi peace talks over killing of opposition leader" (Arkistoitu – Internet Archive), Reuters, 25 May 2015.
| ||||||||
| ||||||||||
