Gosenin maakunta

Gosenin maan arvioitu sijainti.

Gosenin maakunta (hepr. ‏אֶרֶץ גֹּשֶׁן‎, ʾEreṣ Gōšen) oli Vanhan testamentin mukaan alue Egyptissä, jonka faarao myönsi asuinpaikaksi Joosefille ja hänen perheelleen sekä laajemmin israelilaisille. Israelilaiset lisääntyivät nopeasti ja asuivat seudulla Joosefin perheen muutosta israelilaisten pakoon eli exodukseen asti. Gosenin maakunta sijaitsi Niilin suiston itäosassa ja ulottui suunnilleen nykyiseen Suezin kanavaan asti. Se oli hedelmällistä laidunmaata, jonka vuoksi sitä kutsutaan Raamatussa Egyptin parhaaksi osaksi. Egyptin vitsauksista seitsemän eivät koskeneet Gosenin maakuntaa, tai ainakaan israelilaisia.

Alueen muita nimiä ovat muun muassa Gosen ja Vanhan testamentin vuoden 1933 suomennoksessa Goosenin maakunta. Gosen on tarkoittanut mahdollisesti samaa, kuin ”Rameseksen maa”.

Tausta

Gosenin seudun kartta vuodelta 1903. Isoilla kirjaimilla kirjoitetut paikannimet ovat Raamatun aikaisia.

Viha Joosefia kohtaan

Jaakob eli Israel oli jäänyt pitkän vaeltelun jälkeen asumaan Kanaaninmaahan, jonne hänen isänsäkin oli muuttanut. Jaakobilla oli kaksitoista lasta, mukaan lukien Joosef. Joosef paimensi 17-vuotiaana velipuoliensa eli Bilhan ja Silpan poikien kanssa lampaita ja vuohia. Jaakob rakasti eniten Joosefia, koska hän oli saanut hänet vanhoilla päivillään. Jaakob teetti Joosefille hienon ja värikkään puvun. Joosefin veljet huomasivat isänsä käytöksen ja alkoivat vihaamaan Joosefia.

Veljesten viha yltyi entisestään, kun Joosef alkoi kertomaan heille näkemistään unista. Ensin hän sanoi: »Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.»

Hänen veljensä vihasivat ajatusta sitä, että Joosef olisi heidän kuninkaansa ja että he joutuisivat kumartamaan hänen eteensä. Toisella kerralla Joosef sanoi: »Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.»

Joosefin isä Jaakob alkoi nuhtelemaan häntä typerien tarinoiden kertomisesta, ja tapaukset mietityttivät häntä, samoin veljiä, jotka olivat kateellisia.

Joosefin myynti orjaksi

Eräänä päivänä Jaakob kertoi Joosefille, että hänen veljensä ovat Sikemissä paimentamassa eläimiä, ja että hänen pitäisi käydä kyselemässä kuulumisia. Joosef suostui ja lähti Sikemiin, mutta hän ei löytänyt veljiään. Joku mies kysyi häneltä: »Mitä etsit?», ja Joosef vastasi: »Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?» Mies kertoi, että veljet olivat puhuneet Dotaniin lähdöstä. Joosef lähti Dotaniin päin. Hänen veljensä näkivät hänet kaukaa ja alkoivat suunnittelemaan hänen tappamistaan. Veljet hyökkäsivät Joosefin kimppuun, riisuivat hänen pukunsa ja heittivät hänet kaivoon. He istuutuivat syömään ja näkivät, että Egyptiin menossa oleva ismaelilaisten karavaani oli menossa ohitse. Veljet myivät Joosefin kauppiaille 20 hopeasekelistä.

Joosefin veljet ottivat hänen pukunsa, teurastivat vuohen ja kastelivat puvun veressä. Sitten he veivät verisen puvun Jaakobille, joka kauhisteli poikansa kuolemaa. Jaakob luuli, että villieläin oli tappanut Joosefin, ja hän suri pitkään.

Karavaani myi Joosefin Potifarille, joka oli Egyptin faaraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö.

Joosef Egyptissä

Joosef meni asumaan Potifarin taloon, jossa asui heidän lisäkseen vaimo ja palvelijoita. Potifar huomasi, että Herra oli Joosefille myönteinen ja antoi hänen onnistua kaikessa. Joosef palveli Potifaria hyvin, jolloin hänet nimitettiin taloudenhoitajaksi. Tämän jälkeen Herra siunasi talon ja tilukset, ja Potifar uskoi Joosefille koko omaisuutensa. Hän ei enää huolehtinut mistään muusta, kuin ruokavaliostaan.

Potifarin vaimon mielestä Joosef oli kaunis mies, minkä vuoksi hän iski silmää ja pyysi Joosefia makaamaan kanssaan. Joosef kieltäytyi, koska ei halunnut rikkoa isäntänsä luottamusta. Vaimo aneli joka päivä Joosefia makaamaan kanssaan, mutta hän kieltäytyi. Yhtenä päivänä vaimo otti kiinni Joosefin vaatteista ja pyysi taas makaamaan kanssaan. Joosef pakeni, mutta hän jätti pukunsa vaimon käsiin. Vaimo alkoi huutamaan talon muille palvelijoille, kuinka heprealaismies mukamas pyyteli häntä makaamaan ja pakeni pois vaimon kirkaistua. Potifar tuli myöhemmin kotiin ja lukitsi Joosefin vankilaan kuultuaan vaimonsa kertomuksen.

Joosef vankilassa

Herra oli Joosefin kanssa. Joosef pääsi vankilan päällikön suosioon ja tämä uskoi hänelle hoidettavaksi kaikki vankilan askareet ja muut vangit. Hetken päästä faaraon juomanlaskija ja leipuri joutuivat vankilaan, kun he olivat rikkoneet faaraota vastaan. Vankilan päällikkö laski heidätkin Joosefin valvottaviksi. Juomanlaskija ja leipuri näkivät molemmat yöllä samankaltaista unta, joka sai heidät pahalle mielelle. Joosef tarjoutui aamusella selittämään heidän unensa, ja onnistui ennustamaan, että kolmen päivän päästä faaraon syntymäpäiväjuhlissa juomanlaskija vapautuisi vankilasta ja leipuri hirtettäisiin. Näin kävi, mutta faaraon juomanlaskija unohti Joosefin.

Joosefista tulee Egyptin käskynhaltija

Pari vuotta myöhemmin faarao näki kaksi outoa unta. Ensimmäisessä unessa seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää nousivat Niilistä. Niiden viereen nousi seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, ja rumat lehmät söivät kauniit lehmät. Toisessa unessa hän näki korren, jossa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää. Niiden viereen puhkesi korsi, jossa oli seitsemän ohutta ja rumaa tähkää, ja rumat tähkät söivät kauniit tähkät.

Faarao kutsui apuun kaikki Egyptin viisaimmat, mutta he eivät osanneet selittää unta. Ylijuomanlaskija kertoi faaraolle Joosefista, joka ennusti hänen unensa vankilassa. Faarao kutsui Joosefin paikalle ja hän ennusti unien perusteella, että Egyptiin tulee kaksi seitsemän vuoden jaksoa: ensin tulee seitsemän yltäkylläisyyden vuotta, jolloin maatalous kukoistaa ja varastot saadaan täyteen viljaa. Sitten tulee seitsemän nälkävuotta, jolloin ruoasta tulee pula ja Egyptiin sekä naapurimaihin tulee nälänhätä.

Joosef kehotti faaraota valitsemaan Egyptiin pätevän käskynhaltijan ja virkamiehiä, jotka ottaisivat runsauden vuosina talteen viidesosan kaikesta sadosta ja varastoivat sen nälkävuosia varten. Faarao sanoi, ettei koko maassa ole niin taitavaa ja viisasta miestä kuin Joosef. Faarao otti sinettisormuksen sormestaan ja laittoi sen Joosefin sormeen, puki hänet hienoihin vaatteisiin ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt. Hänestä tuli Egyptin käskynhaltija ja oli viraltaan melkein samanarvoinen kuin faarao.

Egyptin nälkävuodet

Seitsemän viljavaa vuotta olivat kuluneet ja nälänhätä koitti Egyptiin sekä naapurimaihin. Kaikissa muissa maissa ruoka oli täysin lopussa, mutta Egypti oli varastoinut viljaa. Kun ihmiset alkoivat valittaa faaraolle nälkäänsä, hän ohjasi heidät ja muista maista kaupoille tulleet Joosefin puoleen. Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa.

Joosefin perhe asui Kanaaninmaassa, jossa oli myös vakava nälänhätä. Jaakob käski kaikki Joosefin veljet ostamaan heille viljaa, mutta Benjamin ei päässyt, koska Jaakob pelkäsi hänelle tapahtuvan jotain. Joosefin veljet saapuivat Egyptiin ja lankesivat hänen eteensä. Joosef tunnisti heidät, mutta he eivät tunnistaneet häntä. Joosef muisti unet, jotka oli nähnyt veljistään, ja syytti heitä vakoojiksi, jotka etsivät helpointa reittiä tunkeutua maahan. Joosef komensi yhden kymmenestä veljestä lähtemään hakemaan Benjaminia, koska muuten loput eivät pääsisi koskaan pois Egyptistä. Hän heitti veljekset kolmeksi päiväksi vankilaan.

Joosef sanoi veljilleen kolmantena vankilapäivänä seuraavasti: »Tehkää kuten sanon, niin saatte pitää henkenne, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies. Voitte osoittaa rehellisyytenne näin: Yksi teistä jää tänne vankilaan. Te muut saatte mennä ja viedä ostamanne viljan nälkää näkeville perheillenne. Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Näin osoitatte puhuneenne totta, eikä teidän tarvitse kuolla.» Veljekset suostuivat ja Joosef vangitsi Simeonin. Joosef käski palvelijoitaan pakkaamaan veljille viljaa, evästä ja vähän hopeaa, Veljekset yllättyivät kotiinmenomatkallaan, koska he eivät osanneet odottaa, että säkissä on hopeaa.

Kanaaninmaassa veljekset kertoivat kotona Jaakobille tapahtuneesta, ja että heidän pitäisi viedä Benjamin Egyptiin. Jaakob valitti ja suri, kun hän oli menettänyt Joosefin, Simeonin ja kohta varmaan Benjamininkin. Ruuben vakuutti pitävänsä Benjaminista huolta ja tuovansa hänet takaisin, mutta Jaakob kieltäytyi, koska hän pelkäsi joutuvansa tuonelaan. Kanaaninmaassa oli edelleen kova nälänhätä, ja Jaakob käski poikiaan lähtemään hakemaan heille syötävää. Hänen poikansa Juuda muistutti häntä, etteivät he saa mennä käskynhaltijan eteen ilman Benjaminia. Jaakob sanoi seuraavasti: »Tehkää sitten niin, mutta ottakaa säkkeihinne tämän maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasipähkinöitä ja manteleita. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä hopeaa, niin että voitte palauttaa sen hopean, joka oli pantu säkkienne suulle. Ehkä se oli joutunut sinne vahingossa. Ottakaa siis veljenne mukaan ja menkää takaisin. Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin.»

Veljekset palasivat Egyptiin ja menivät taas Joosefin pakeille. Joosef huomasi Benjaminin ja käski taloudenhoitajaansa valmistamaan aterian, sillä vieraat aterioisivat hänen kanssaan. Veljekset menivät taloon ja taloudenhoitaja toi heille Simeonin, vettä ja rehua aaseille. Joosef tuli hetken päästä kysymään, että elääkö poikien isä. He vastasivat myöntävästi. Joosef huomasi Benjaminin, nuorimman pojan ja siunasi hänet. Sitten he aterioivat yhdessä ja humaltuivat.

Benjaminin hopeamalja

Joosef käski taloudenhoitajaa laittamaan Benjaminin säkkiin hopeamaljan. Veljekset lähtivät seuraavana aamuna matkaan. Joosef tuli virkailijoineen kesken matkan poikien luokse, ja he löysivät hopean Benjaminin säkistä. Joosef käski kaikkien matkalaisten lähteä takaisin kaupunkiin, jotta varkaudesta voitaisiin keskustella. Hän sanoi talossaan, että Benjamin pitää laittaa orjaksi, mutta Juuda anoi pitkään hänelle armoa ja selitti, kuinka Jaakob tulisi kovin surulliseksi.

Israelilaisten muutto

Gosenin maakunta vuonna 2013.

Joosef oli pakottanut veljensä palaamaan kaupunkiin ja langettanut Benjaminin orjaksi, mutta Juudan harras armonanonta sai hänet niin liikuttuneeksi, ettei hän kyennyt hillitsemään itseään. Joosef huusi: »Pois täältä kaikki!» ja jäi veljiensä kanssa taloonsa. Hän purskahti niin kovaan itkuun, että se kuului faaraon hoviin asti ja kysyi veljiltään: »Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?» Hänen veljensä eivät vastanneet tyrmistykseltään mitään. Joosef käski heidät lähemmäksi ja sanoi, ettei heidän pitäisi syyttää itseään Joosefin myynnistä, koska tapahtumasarja oli Jumalan tahto. Joosef sanoi veljilleen, että heidän pitää mennä heti Jaakobin luo kertomaan, kuinka korkeassa virassa hän on. Hän sanoi, että Jaakob saa poikineen ja lastenlapsineen sekä nautakarjansa kanssa tulla asumaan Gosenin maakuntaan.

Kun veljekset olivat päässeet takaisin kotiin kertomaan Jaakobille tapahtuneista, hän ei uskonut heitä, koska hänen mielensä oli turtunut. Vasta hetken päästä hän päätti, että perhe muuttaa Egyptiin. Hän halusi nähdä Joosefin ennen kuolemaansa.

Jaakob lähti liikkeelle väkensä ja omaisuutensa kanssa. Retkue pysähtyi Beersebaan, jossa Jaakob uhrasi teurasuhreja patriarkka Iisakin jumalalle. Jumala ilmestyi hänelle yöllä unessa ja kertoi, kuinka hänen ei pidä pelätä Egyptiin menoa ja kuinka hän tekee heistä suuren kansan. Jaakobin sukulaisia tuli Gosenin maakuntaan kaikkiaan 70 henkeä.

Israelilaisten pako

Pääartikkeli: Israelilaisten pako Egyptistä

Israelilaisten mahdolliset pakoreitit.

Joosefin kuolema

Israelilaiset lisääntyivät nopeasti asuessaan Gosenin maakunnassa. Kun Joosef kuoli 110-vuotiaana, hänet balsamoitiin ja haudattiin Egyptissä. Hän kertoi ennen kuolemaansa veljilleen, että Jumala pitäisi heistä hyvää huolta ja johdattaisi heidät Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille luvattuun maahan. Joosef myös pyysi, että israelilaiset ottaisivat hänen luunsa mukaan lähtiessään luvattuun maahan.

Israelilaisten orjuutus

Egyptissä tuli myöhemmin valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista. Kuninkaan mielestä israelilaiset olivat tulleet liian vahvoiksi ja lukuisiksi. Hän pelkäsi, että sodan syttyessä he liittoutuisivat vihollisten kanssa egyptiläisiä vastaan. Hän kertoi kansalleen, että israelilaisia vastaan on toimittava ja asetti heidät orjiksi. Kuningas nimitti työnjohtajia, jotka yrittivät näännyttää israelilaiset raskaalla pakkotyöllä, kuten viljavarastojen rakentamisella.

Egyptin kuningas meni puhumaan heprealaisten kätilövaimoille, Sifralle ja Pualle, ja käski heitä tarkistamaan aina heprealaisnaisesta syntyneen lapsen sukupuolen. Jos lapsi olisi tyttö, se saisi jäädä eloon, mutta jos se olisi poika, se pitää tappaa. Kuningas julisti koko kansalle, että heprealaispoikavauvat tulee heittää Niiliin.

Mooseksen syntymä

Mooses syntyi, kun kaksi Leevin sukuun kuulunutta yhtyivät toisiinsa ja saivat poikalapsen. Lapsen äiti ei halunnut heittää lasta Niiliin, joten hän piilotteli häntä kolme kuukautta. Sen jälkeen hän tiivisti kaislakorin, laittoi lapsen siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Faaraon tytär oli joen varrella ja käski orjattariaan hakemaan korin huomattuaan sen. Hän tunsi sääliä lasta kohtaan ja sanoi: »Tämä on varmaan heprealaisten poikia.»

Faaraon tytär tapasi pojan äidin ja antoi lapsen hänelle imetettäväksi palkkaa vastaan. Kun poika oli kasvanut vanhemmaksi, äiti toimitti hänet takaisin faaraon tyttärelle. Hän antoi lapselle nimeksi ”Mooses”.

Jumala antaa käskyn Moosekselle

Eräänä päivänä Mooses oli paimentamassa appensa Jetron lampaita autiomaassa. Hän nousi Horebin eli Siinain juurelle, jolloin liekehtivä enkeli ilmestyi orjantappurapensaasta. Herra käski Moosesta riisumaan kenkänsä, sillä paikka oli pyhä. Mooses peitti silmänsä, koska hän pelkäsi katsoa Herraa. Jumala sanoi hänelle seuraavasti:

»Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.»

Mooses kysyi, miten hän voisi viedä israelilaiset pois Egyptistä. Herra vastasi, että hän tulee olemaan aina Mooseksen kanssa häntä auttamassa. Herra käski Mooseksen mennä neuvottelemaan faaraon kanssa ja kertomaan israelilaisille, mitä tulee tapahtumaan. Tässä kohti Herra mainitsi nimensä olevan Jahve. Jumala näytti Moosekselle tempun, jolla hän voisi todistaa voimansa ja suostutella faaraon päästämään israelilaiset pois. Heittämällä sauvan maahan se muuttuu käärmeeksi, ja tarttumalla käärmeen häntään se muuttuu takaisin sauvaksi. Mooses oli huono puhumaan, joten Jumala laittoi Aaronin hänen kaverikseen.

Egyptin vitsaukset

Pääartikkeli: Egyptin vitsaukset

Jumala julisti kymmenen vakavaa onnettomuutta, jotka kohdistuisivat Egyptiä vastaan ja aiheuttaisivat mittavaa vahinkoa. Näin hän halusi pakottaa faaraon vapauttamaan israelilaiset orjuudesta ja todistaa olevansa Egyptin jumalia parempi. Vitsaukset olivat seuraavat:

1. veden muuttuminen vereksi
2. sammakot
3. sääsket
4. paarmat
5. karjarutto
6. paiseet
7. raesade
8. heinäsirkat
9. pimeys
10. ihmisten ja karjan esikoisten äkillinen kuolema.

Jokaisen vitsauksen jälkeen faarao lupasi päästää israelilaiset vapaaksi, mutta sitten Jumala paadutti hänen sydämensä. Israelilaiset säästyivät viimeiseltä vitsaukselta siksi, että he teurastivat uhrilampaita ja sivelivät ovensa kamanan sekä pihtipielet lampaan verellä. Näin Jumala tunnisti, missä taloissa israelilaiset asuivat, kun hän kierteli keskiyöllä.

Israelilaisten karkotus

Esikoisten kuoleman jälkeen faarao kutsutti Mooseksen ja Aaronin luokseen. Hän käski heitä ja israelilaisia poistumaan kansansa keskuudesta, ottamaan omaisuutensa mukaan ja toivottavan siunausta faaraollekin. Israelilaiset veivät paljon hopeaa, kultaa ja vaatteita mukanaan, koska Herra oli tehnyt egyptiläiset suosiollisiksi ja anteliaiksi israelilaisille.

Israelilaiset muodostivat 600 000 marssikelpoisen miehen joukon ja ottivat mukaan myös naiset ja lapset. He lähtivät Ramseksesta kohti Sukkotia. Herra ohjeisti joukkoa vielä lyhyesti pääsiäislampaan syömiseen liittyen, kunnes vei heidät kerralla pois Egyptistä. Jumala ei johdattanut israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevan reitin läpi, vaan meni pidempää kautta Kaislamerelle eli Punaisellemerelle päin. Hän pelkäsi, että kansa palaisi takaisin Egyptiin joutuessaan taistelemaan. Mooses otti jossain vaiheessa mukaan Joosefin luut, niin kuin hän oli pyytänytkin.

Faarao muutti mieltään ja alkoi kaipaamaan orjiansa takaisin. Hän lähti sotajoukkojensa kanssa ajamaan israelilaisia takaa. Joukot saavuttivat heidät Pi-Hirotissa, jolloin israelilaiset jäivät meren ja sotilaiden väliin. Mooses kohotti kätensä merta kohti ja Herra jakoi sen kahtia niin, että israelilaiset saivat kävellä sen läpi kuivaa maata pitkin. Kun faaraon joukot tulivat samaa reittiä, Herra antoi veden palata alkusijoilleen. Silloin israelilaiset saivat nähdä egyptiläiset kuolleena merenrannalla, joka vahvisti heidän uskoaan Jumalaan.

Israelilaisten matka jatkui vielä pitkän matkaa. Osa heistä lannistuivat ja halusivat palata takaisin faaraon orjuuteen, mutta Herra piti heidät matkassa antamalla heille ruokaa ja juomaa. Lopulta israelilaiset saapuivat Siinainvuorelle, jossa he muodostivat oman valtakuntansa kuninkaineen ja perustuslakeineen. Israelilaiset pysyivät Siinailla pitkään: he asuivat siellä Toisen Mooseksen kirjan seuraavan 22 luvun ajan, koko Kolmannen Mooseksen kirjan ajan ja Neljännen Mooseksen kirjan kymmenen ensimmäisen luvun ajan.