Gonzalo Guerrero

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gonzalo Guerrero (k. 13. elokuuta 1536) oli espanjalainen sotilas, joka vietti valtaosan elämästään mayojen parissa.

Gonzalo Guerreron varhaisista vaiheista ei tiedetä varmuudella juuri mitään. Arvellaan, että hän olisi matkustanut Uuteen maailmaan vuonna 1509 Kristoffer Kolumbuksen pojan Diegon aluksella. Määränpää oli Espanjan Karibian pääkaupunki Santo Domingo Hispaniolan saarella (nyk. Dominikaaninen tasavalta). Sieltä matka jatkui seuraavana vuonna nykyisen Panaman alueella sijaitsevaan Santa María de la Antigua del Darién siirtokuntaan. Siirtokunta oli Espanjan ensimmäinen Amerikan mantereella. Vuonna 1511 oli vuorossa paluu Haitille (Hispaniola). Matka kuitenkin katkesi Jamaikan eteläpuolella, kun alus haaksirikkoutui myrskyssä. Kaksikymmentä henkeä onnistui pelastautumaan pelastusveneeseen, mukana Gonzalon lisäksi muun muassa laivan kapteeni Valdivia. Parin viikon kuluttua pelastusvene rantautui Jukatanin niemimaan pohjoiskärkeen (nyk. Cabo Catoche Meksikossa). Hengissä oli enää puolet haaksirikosta selvinneistä.[1]

Gonzalon koettelemukset eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Heidän rantauduttuaan heidät piiritti joukko paikallisia alkuasukkaita. Selviytyneet vangittiin ja vietiin läheiseen Ekabin asutuskeskukseen. Espanjalaisen historioitsijan Francisco Salazarin mukaan viisi miehistä uhrattiin saman tien jumalille. Gonzalon ja andalusialainen munkki Jerónimo de Aguilar laitettiin häkkiin odottamaan seuraavaa uhraustilaisuutta. Miehet onnistuivat kuitenkin pakenemaan seuraavan yön turvin. Muutaman päivän kuluttua karkurit jäivät mayapäällikkö Aquincuzin vangeiksi ja heistä tehtiin hänen orjiaan Xamanzanan kaupunkiin.[1]

Gonzalo Guerreron muistomerkki Yucatanin Meridassa Meksikossa.

Molemmat oppivat pian uuden kielen. He saivat sotilaskoulutuksen sekä näkyvät muistutukset soturiyhteisön jäsenyydestä; kasvolävistykset ja -tatuoinnin. Toisin kuin Jerónimo Gonzalon sopeutui kuitenkin nopeasti uuteen tilanteeseensa. Hänen sotilaalliset taitonsa herättivät mayojen keskuudessa kunnioitusta. Aquincuzin kuoltua hänen poikansa Taxmar lahjoitti Gonzalon mayapäällikkö Nachancanille Chetumalin kaupunkiin.[1]

Kullanhimostaan ja raakuudestaan tunnettu konkistadori Hernán Cortés saapui Jukatanin niemimaalle helmikuussa 1519. Paikallisilta hän sai kuulla intiaanien parissa asuvista espanjalaisista. Jerónimo iloitsi suuresti vapauduttuaan, mutta Gonzalo ilmoitti Jerónimon välityksellä olevansa tyytyväinen nykyiseen tilaansa:

Veli Aguilar, olen naimisissa ja minulla on kolme lasta, ja minua kunnioitetaan päällikkönä ja soturina. Jumala olkoon kanssasi. Itse en pysty enää koskaan näyttäytymään maanmiesteni edessä. Kasvoni ovat maalatut ja korvani lävistetyt. Katso nyt, miten suloisia lapseni ovat.

– Gonzalo Guerrero

Lapsillaan Gonzalo viittasi mayavaimonsa kanssa saamiinsa lapsiin, joita pidetään Meksikon ensimmäisinä mestitseinä. Nyky-Meksikossa Gonzalo tunnetaankin myös nimellä el padre del mestizaje, mestitsien isä.[1]

Cortésin entinen upseeri Pedro de Alvarado hyökkäsi elokuussa 1536 tolupanintiaaneja vastaan tarkoituksenaan murskata heidät. Gonzalo ymmärsi, mihin alueen hallinnan menettäminen espanjalaisille pian johtaisi. Hän halusi puolustaa uutta kansaansa ja oli mayasoturijoukon mukana auttamassa puolustautuvia tolupaneja. Gonzalo sai surmansa entisten maanmiestensä musketin laukauksesta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tieteen kuvalehti Historia 18/2013, s. 44-49