Golitsyn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Golitsyn-ruhtinassuvun vaakuna.
Prinssi George Golitsynin muistokirjasto sijaitsee Carlowin palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.
Maryinon palatsi päätyi Golitsyn-suvun omistukseen Stroganov-suvun kautta.
Venäjän ministerineuvoston puheenjohtaja, pää- ja ulkoministeri, ruhtinas Vasili Golitsyn.
Jalkaväenkenraali, ruhtinas Dmitry Vladimirovich Golitsyn.

Golitsyn (ven. Голи́цын) (Galitzine, Golitzin, Golitsin)[1] on venäläinen ruhtinassuku, joka on yksi tunnetuimmista ja suurimmista aristokraattisuvuista Venäjän historiassa. Suku on tuottanut merkittäviä valtiomiehiä, suurlähettiläitä, kuvernöörejä, marsalkkoja, tiedemiehiä, muusikoita, kirjailijoita, hyväntekijöitä ja taiteenkeräilijöitä.[2][1][3]

Ruhtinas Sergey Fedorovich Golitsyn.

Suku polveutuu Liettuan hallitsijasta Gediminasista.[4][5] Suvun esi-isät Narimantas ja Patrikas pitivät hallussaan karjalaisia läänityksiä.[6] Ruhtinas Mihail Bulgakov sai Golitza-kutsumanimen, joka tarkoittaa rautaista käsinettä.[1] Golitsynin sukunimi juontaa kyseisen tarinaan.[1]

Suvun motto on latinan kielellä "Vir est Vis", joka tarkoittaa "Ihminen on voima" suomen kielellä.[1]

Golitsynin suvussa on neljä sukuhaaraa: Vasiljevitši, Ivanovitši, Aleksejevitši, ja Mihailovitši.[1]

Aleksejevitši-sukuhaarassa on eniten jäseniä.[1] Sukuhaaran kantaisä on ruhtinas Aleksei Andrejevitš Golitsyn (1632-1694).[1]

Golitsynit ovat sukua Rurik- ja Romanov-suvuille.[1] Golitsynit ovat sukua venäläisille ja eurooppalaisille aatelissuvuille.[1]

Ruhtinas Vasili Golitsyn, joka toimi Venäjän suurlähettiläänä Puolassa, oli ehdokas uudeksi tsaariksi Venäjän sekasorron vuosien 1598-1613 aikana.[7] Puolalaiset vangitsivät Golitsynin, joka menehtyi vankeudessa.[7]

Ruhtinatar Feodora Golitsyn (k. 1651) avioitui ruhtinas Dmitri Požarskin (1578-1642) kanssa, jonka kunniaksi on pystytetty Mininin ja Požarskin muistomerkki.[7] Ruhtinas Požarskia kutsutaan isänmaanpelastajaksi, koska hänen johtamat joukot vapauttivat Moskovan sekasorron aikana.[7][8]

Neljä suvun jäsentä vaikutti merkittävissä tehtävissä keisari Pietari Suuren aikana.[5] Boris Golitsyn (1654-1714) toimi Pietari Suuren kamariherrana ja opettajana.[5] Vasili Golitsyn (1643-1714) oli Venäjän sijaishallitsijan Sofia Aleksejevnan neuvonantaja ja ulkoministeri.[5][9] Dmitri Mihailovitš Golitsyn (1665-1737) oli valtaneuvoston presidentti, kauppakollegion presidentti ja senaattori.[10] Mihail Golitsyn oli ylisotamarsalkka, senaattori ja Venäjän joukkojen ylipäällikkö Suomessa suuren Pohjan sodan aikana.[11]

Prinssi Pavel Vasiljevitš Golitsyn peri Marjinon palatsin äidiltään kreivitär Aglaida Pavlovna Stroganovalta (1799-1882), joka oli Stroganov-suvun jäsen .[1]

Prinssi Georgi Golitsynin (1916-1992) muistokirjasto sijaitsee Carlow’n palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.[12] Palatsin suojissa edistettiin musiikkikulttuuria.[12] Prinssi Georgen isoäiti kreivitär Natalia Georgina Carlow omisti palatsin.[12]

Golitsynon kaupunki on nimetty suvun mukaan.

Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golitsyn-sukunimi otettiin käyttöön 1500-luvun puolivälissä.

  • Narimantas (~1298–1348), Liettuan suuriruhtinaan Gediminasin poika
  • Patrikas (~1340–1408), ruhtinas, Narimantasin poika
  • Vasili Jurjevitš (k. 1450) ruhtinas
  • Iivana Vasleinpoika (n. 1440-1498) ruhtinas, Pihkovan ja Novgorodin käskynhaltija, Moskovan pajarihallituksen jäsen
  • Mihail Bulgakov (1466−1556), ruhtinas, komentaja, Moskovan pajarihallituksen jäsen, Iivana Vasleinpoika
  • Vassian Kossoi (1470−1545), venäläinen poliitikko ja kirkonmies
  • Juri Bulgakov-Golitsyn (k. 1561) ruhtinas, suurlähettiläs Pihkovan käskynhaltija, Suuren Novgorodin maaherra[7]
  • Ivan Jurjevitš Golitsyn (k. 1583) ruhtinas, Helena-tytär avioitui Aminoff-suvun pajari Gregori Aminevin kanssa[7]
  • Ivan Golitsyn (k. 1607) ruhtinas, Kazanin kuvernööri[7]
  • Vasili Golitsyn (k. 1619) ruhtinas, Venäjän suurlähettiläs Puolassa[7]
  • Andrei Golitsyn (k. 1638) ruhtinas, Siperian kuvernööri[7]
  • Ivan (k. 1654), ruhtinas, Kazanin, Tulan ja Astrakhanin kuvernööri[7]
  • Ivan Golitsyn (k. 1686) ruhtinas, Kazanin kuvernööri[7]
  • Mihail Golitsyn (k. 1687) ruhtinas, Smolesnkin ja Kiovan kuvernööri[7]
  • Andrei Golitsyn (k. 1701) ruhtinas, Kiovan ja Kazanin kuvernööri[7]
  • Vasili Golitsyn (1643–1714) ruhtinas, Venäjän ministerineuvoston puheenjohtaja, pää- ja ulkoministeri[13][7]
  • Boris Golitsyn (1654-1714) ruhtinas, kamariherra, Pietari Suuren opettaja[7]
  • Dmitri Golitsyn (1654–1738) poliitikko
  • Pjotr Golitsyn (1662-1721) ruhtinas, Venäjän suurlähettiäs Itävallassa, senaattori, Arkangelin, Kiovan ja Riikan kuvernööri
  • Dmitri Mihailovitš Golitsyn (1665-1737) ruhtinas, valtaneuvoston presidentti, kauppakollegion presidentti, senaattori
  • Mihail Mihailovitš Golitsyn (1684-1764) Venäjän laivaston komentaja, kenraaliamiraali, diplomaatti[14]
  • Mihail Golitsyn (1675–1730), ylisotamarsalkka, senaattori, Venäjän joukkojen ylipäällikkö Suomessa
  • Dmitri Vladimirovitš Golitsyn (1771–1844), kenraali, Moskovan kenraalikuvernööri
  • Vasili Sergejevitš Golitsyn (1794-1836), keisari Aleksanteri I:n adjutantti[1]
  • Lev Sergejevitš Golitsyn (1845-1915), ruhtinas, Venäjän keisari Aleksanteri III:n viinimestari, venäläisen samppanjan kehittäjä, Abrau-Durso-samppanjan luoja[15]
  • Dmitri Borisovitš Golitsyn (1850-1920), ruhtinas, jalkaväenkenraali, ylihovijahtimestari[16]
  • Nikolai Golitsyn (1850–1925) poliitikko, Venäjän keisarikunnan viimeinen pääministeri
  • Boris Golitsyn (1862–1916) fyysikko, seismografin keksijä
  • Georgi Golitsyn (1916-1992) ruhtinas, Britannian puolustusvoimien majuri, yritysjohtaja, kirjailija[17]

Yksi suvun sukuhaaroista selvisi Josif Stalinin vainoista Neuvostoliiton aikana.[18] Toinen sukuhaara muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen takia.[18] Suvun jäseniä elää Yhdysvalloissa, Britanniassa, Kanadassa, Saksassa ja Venäjällä.[1][18][19]

Suvun rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruhtinas Boris Golitsynin omistama Bolšije Vjazjomy Moskovassa.
    Ruhtinas Boris Golitsynin omistama Bolšije Vjazjomy Moskovassa.
  • Dubrovitsyn palatsi Moskovassa.
    Dubrovitsyn palatsi Moskovassa.
  • Arhangelskojen palatsi Moskovassa.
    Arhangelskojen palatsi Moskovassa.
  • Golitsynin sairaala Moskovassa.
    Golitsynin sairaala Moskovassa.
  • Ruhtinas Golitsynin palatsi Pietarissa osoitteessa Fontanka 20.
    Ruhtinas Golitsynin palatsi Pietarissa osoitteessa Fontanka 20.
  • Rumjantsevin palatsi Pietarissa.
    Rumjantsevin palatsi Pietarissa.
  • Golitsynin residenssi Moskovan keskustassa.
    Golitsynin residenssi Moskovan keskustassa.
  • Gaspran palatsi Krimillä.
    Gaspran palatsi Krimillä.
  • Gaspran palatsi Krimillä.
    Gaspran palatsi Krimillä.
  • Novy Svet Krimillä.
    Novy Svet Krimillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 9.10.2023.
  2. ↑ Howard Amos: The Noble Survivors The Moscow Times. 27.5.2017. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Jessica Pullar: ‘Red, White & Blue’ Star Nicholas Galitzine Only Started Acting Because Of A Crush ELLE. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ ”Golitsyn”, Nordisk familjebok, s. 1444. , 1908. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2010). (ruotsiksi)
  5. ↑ a b c d Golitsyn family | Russian Aristocracy, Tsarist Era & Imperial Court | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ A.J. Europaeus: Karjalan ajan-tiedot Täysinän rauhaan asti, vuonna 1595. Kuopio: P. Aschanin ja kumpp, 1859. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.6.2010).
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Galitzine 1 www.genealogy.euweb.cz. Viitattu 10.10.2023.
  8. ↑ Kansallinen yhtenäisyys Venäjällä - miten sitä rakennetaan? The Ulkopolitist. 2.11.2015. Viitattu 10.10.2023.
  9. ↑ Abby Smith: The Brilliant Career of Prince Golitsyn. Harvard Ukrainian Studies, 1995, 19. vsk, s. 639–654. ISSN 0363-5570. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Dmitry Mikhaylovich, Prince Golitsyn | Reformer, Diplomat, Educator | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Syrjö, Veli-Matti: Golitsyn, Mihail Mihailovitsh (1675 - 1730) kansallisbiografia.fi. 4.5.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.10.2023.
  12. ↑ a b c galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 10.10.2023.
  13. ↑ Vasily Vasilyevich, Prince Golitsyn | Facts, Biography, & Significance | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Glorious Pleiad of Russian admirals rusnavy.com. Viitattu 9.10.2023.
  15. ↑ Sofia Polyakova: How Russia made BETTER champagne than the French Russia Beyond. 31.12.2022. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Голицыно www.golitsyno.info. Viitattu 25.3.2024.
  17. ↑ galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 10.10.2023.
  18. ↑ a b c Michael Bourdeaux: Memoirs of a survivor. The Golitsyn family in Stalin's Russia. By Sergei Golitsyn (trans. Nicholas Witter, intro. Dominic Lieven). Pp. 556+8 plates. London: Reportage Press, 2008. £14.99 (paper). 978 1 9067020 1 4. The Journal of Ecclesiastical History, 2010-10, 61. vsk, nro 4, s. 881–881. doi:10.1017/S0022046910000400. ISSN 1469-7637. Artikkelin verkkoversio. en
  19. ↑ Anne Lee Phillips: Houston's Own Royal Princess Gets Married in a Dreamy Mexico City Wedding: Engaged After Just Six Weeks, Couple Enjoys a Fairytale Day PaperCity Magazine. 12.2.2018. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Galitzine
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Golitsyn&oldid=22307455”