Golestanin palatsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Golestanin palatsi
Maailmanperintökohde
Sijainti Teheran, Iran
35°40′49.32″N, 51°25′13.84″E
Tyyppi kulttuuri
Kriteerit II, III, IV
Tunnusnumero 1422
Valintahistoria
Valintavuosi 2013

Teheran

Golestanin palatsi on muurien ympäröimä rakennusryhmä Teheranissa. Se on Qajar-dynastian ajan arkkitehtuurin mestariteos, jossa yhdistyvät persialaiset perinteet ja länsimaiset vaikutteet. Pääosa palatsin nykyisistä piirteistä on 1800-luvulta. Nykymuodossaan se koostuu kahdeksasta rakennuksesta, jotka ovat pääosin museoina, ja niiden keskellä olevasta puutarhasta. Palatsi on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2013.[1]

Nimi Gol-e-stan tarkoittaa "kukkien maata", palatsin nimi ei liity Golestanin kaupunkiin tai provinssiin.[2]

Palatsin paikalla oli Safavidien aikainen linnoitus, mutta pääosan nykyisistä rakennuksista rakennutti Nasser al-Din Shah (hallitsijana 1848–1896). Rakennusryhmä oli aikoinaan laajempi, siihen kuului toimistoja, ministeriöitä ja asuintiloja, mutta monia osia purettiin Pahlavien hallituskaudella.[3]

Shams-Al Emarat eli Auringon talo sijaitsee alueen itäreunassa. Nasser al-Din Shah rakennutti sen 1865–1867 voidakseen nauttia esteettömästä näkymästä Teheraniin.[3] Rakennuksessa on kaksi samanlaista tornia, jotka ovat kopioita Esfahanissa sijaitsevasta Safavidien linnasta. Rakennuksessa on monia holvikaaria, koristeellisia ikkunoita ja keraamisia laattoja.[4]

Ivan-e Takht-e Marmar on sali, jota hallitsee Yazdin alabasterista tehty valtava valtaistuin. Tässä salissa on järjestetty monia seremonioita, kuten Reza Pahlavin kruunajaiset vuonna 1925.[3]

Khalvat-e Karim Khani on jäljellä oleva osa Karim Khan Zandin (hallitsi 1750–1779) Teheranin asuinpalatsista. Nasser al-Din Shah viihtyi täällä, ja hänen marmorinen hautakivensä on terassilla.[3]

Negar Khanen taidemuseossa on maalauksia Qajarien valtakaudelta, esimerkiksi kuvat shaaheista käyttämässä kruununjalokiviä.[3]

Talar-e Ayaheh peilisalin keskiössä oli riikinkukkovaltaistuin ennen kuin se siirrettiin kruununjalokivien museoon. Siellä on järjestetty monia kuninkaallisia häitä ja Mohammad Reza Pahlavin kruunajaiset. Salissa ja sitä ympäröivissä tiloissa säilytetään ulkomailta saatuja näyttäviä lahjoja.[3]

Howze Khaneh on suihkulähteen koristama rakennus, jossa on esillä eurooppalaisten kuninkaallisten muotokuvia.[3]

Talar-e Almas eli Timanttisali on punaseinäinen rakennus, jossa on esillä eurooppalaisia koriste-esineitä kuten ranskalaista posliinia.[3]

Emarat-e Badgir poikkeaa muista ilmanvaihtoon liittyvien torniensa takia. Sen alakerrassa on valokuvagalleria.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Golestan Palace Unesco World Heritage. Viitattu 19.11.2016.
  2. John Flint: Golestan Palace in Tehran: Land of Flowers Searching for Iran. Arkistoitu 19.11.2016. Viitattu 19.11.2016.
  3. a b c d e f g h i Golestan Palace Lonely Planet. Viitattu 19.11.2016.
  4. Edifice of the Sun (Shams-Al Emarat) Iran Culture Magazine. Arkistoitu 19.11.2016. Viitattu 19.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]