Gloster-Whittle E. 28/39
| Gloster-Whittle E. 28/39 | |
|---|---|
 E.28/39:n prototyyppi W4041/G Farnborough'n lentokentällä vuonna 1941. |
|
| Tyyppi | prototyyppi[1] |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | Gloster Aircraft Company |
| Suunnittelija | George Carter[1] |
| Ensilento | 15. toukokuuta 1941 |
| Valmistusmäärä | 2 |
Gloster-Whittle E.28/39 on ensimmäinen brittiläinen suihkuhävittäjän prototyyppi.[1] Konetyyppi kykeni alkuun saavuttamaan vain 660 km/h nopeuden.[2] Koneen innovatiivisuus ei rajoittunut vain yksinomaan suihkumoottoriin. Laskutelineen järjestely oli myös sekin uutta. Siinä nokkapyörä korvasi perinteisen kannuspyörään pohjautuvan järjestelyn.[3] Siipirakenne oli perinteinen elliptinen eli sekä johto- että jättöreunalta kaareva siipi.
E.28/39:n suunnittelusta vastasivat Gloster Aircraft Company ja Royal Aircraft Establishment (RAE) -tutkimuslaitoksen aerodynamiikan osasto Farnborough’ssa.[4] Koneen pääsuunnittelija oli Glosterin George Carter, ja kehitystyö tapahtui läheisessä yhteistyössä voimalaitteiden suunnittelusta vastanneen Power Jets -yhtiön Frank Whittlen kanssa. Prototyyppi W4041:n tuotanto alkoi Glosterin Brockworthin tehtaalla, mutta siirrettiin koneen rakentamisen loppuvaiheella[5] Cheltenhamissa sijainneelle Regent Motorsin tehtaalle ilmapommituksissa tuhoutumisen riskin pienentämiseksi.[1]
Koneita valmistettiin kaksi kappaletta, jotka olivat W4041/G ja W4046. Ensimmäinen prototyyppi teki ensilentonsa 15. toukokuuta 1941 ja toinen 1. maaliskuuta 1943.[1][6] Ensimmäisen prototyypin rekisteritunnuksen viimeinen G-kirjain viittasi koneen salaiseen luonteeseen. Kone suojattiin katseilta pressupeitolla lentojensa välillä. Myöhemmin valmistunut W4046 tuhoutui 30. heinäkuuta 1943 sattuneessa onnettomuudessa, kun sen siivekkeet juuttuivat. Lentäjä pelastui laskuvarjolla.[7]
W4041/G on ollut vuodesta 1946 esillä Lontoon Science Museumissa.[1]
E. 28/39 -ohjelmalla oli merkittävä rooli ensimmäisen sarjatuotantoon edenneen brittiläisen suihkuhävittäjä, Gloster Meteorin, kehityksessä. E. 28/39:ää käytettiin pitkälti Meteorin voimalaitteen koealustana.[4]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: BAE Systems[1], Flight International 1949[5], Flight International 1979[4]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 7,70 m
- Kärkiväli: 8,84 m
- Korkeus: 2,82 m
- Suurin lentoonlähtöpaino: 1 769 kg (W.2B-voimalaite)
- Voimalaite: 1 × Rover W.2B/500 -suihkuturbiini; 7,8 kN
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 750 km/h 3 048 metrissä (W.2B-voimalaite)
- Lentoaika: 56 min
- Lakikorkeus: 12 850 m
Aseistus
- 4 × Browning .303 -konekivääriä (pelkät asennuspaikat, ei asennettu koskaan)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Gloster E.28/39 Britain's first jet aircraft that demonstrated the potential of Whittle's innovative jet engine design BAE Systems. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ MMM 1955; Mitä-Missä-Milloin - Kansalaisen Vuosikirja 1955: s. 203.
- ↑ Humble, R., 1976: Toisen maailmansodan lentokoneet, s.32
- ↑ a b c Grierson, John: Britain’s first jet aeroplane. Flight International, 13. toukokuuta 1971, s. 677–679. Reed Business Information Ltd. ISSN 0015-3710. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Blackburn, Robert J.: ”No Airscrew Necessary...”. Flight International, 27. lokakuuta 1949, s. 553–558. Reed Business Information Ltd. ISSN 0015-3710. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 30.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Gloster Meteor aviation-history.com. Viitattu 26.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Swopes, Bryan R.: Gloster-Whittle E.28/39 Archives This Day in Aviation. 15.5.2018. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dwyer, Larry: Gloster E.28/39 The Aviation History Online Museum. 19.7.2015. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- Gloster E.28/39 MilitaryFactory.com. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- Brinkworth, B J: The Gloster E.28/39 - Fin Arrangement and Spinning Characteristics (pdf) Journal of Aeronautical History. 2012/05. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).