Gleichschaltung

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gleichschaltung (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?; saks. yhtenäistäminen, yhdenmukaistaminen) tarkoittaa yleensä natsi-Saksan harjoittamaa kansalaisten totalitaristista kontrollointia. Gleichschaltungin tavoitteena oli pakottaa kansalaiset tiettyyn ajattelutapaan ja tukahduttaa individualistiset, hallinnolle vaaralliset mielipiteet. Termi itse on tyypillinen kansallissosialistien käyttämä kiertoilmaus.

Yhtenäistämisajatuksen seurauksena korkeista tai muuten tärkeistä viroista erotettiin tai painostettiin eroamaan muun muassa kommunistit, sosiaalidemokraatit, pasifistit ja juutalaiset keskitysleirivankeuden uhalla. Pitkien puukkojen yönä toteutettiin SA:n (Sturmabteilung) puhdistus ei-toivotuista aineksista, jotka korostivat kansallissosialistisen hallinnon vallankumouksellista, vasemmistolaista luonnetta.

Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen tarve valvoa kansalaisia laajasti edellytti vastustavien tahojen voimattomiksi tekemistä tai lakkauttamista. Vuosien 1933 ja 1937 välillä Saksassa lakkautettiin käytännöllisesti katsoen kaikki kansallissosialistiseen liikkeeseen kuulumattomat yhteiskunnalliset järjestöt, kuten ammattiliitot, ja poliittiset puolueet kansallissosialistista puoluetta lukuun ottamatta.

Kansallissosialistit pyrkivät rajoittamaan myös kirkon valtaa. Koulut ja muut välttämättömät laitokset otettiin puolueen valvontaan: opettajakunnasta ja vanhempainyhdistyksistä karsittiin väärien aatteiden kannattajat, ja opetussuunnitelmia muokattiin kansallissosialistisen ideologian mukaisiksi. Opettajat velvoitettiin allekirjoittamaan puolueuskollisuuden takaava sitoumus, ja heidän kattojärjestökseen perustettiin Nationalsozialistische Lehrerbund (saks. kansallissosialistinen opettajaliitto).[1]

Gleichschaltungin nimissä perustettiin myös lukuisia muita uusia järjestöjä, joiden jäsenyys oli pakollista. Näitä olivat esimerkiksi Hitler-Jugend 10–18-vuotiaille pojille, Bund Deutscher Mädel tytöille, Kraft durch Freude työläisille ja niin edelleen. Näin varmistettiin se, että jokainen Saksan kansalainen kuului johonkin kansallissosialistiseen liikkeeseen, ja taattiin valtaa pitävän puolueen johtava asema valtiossa.

Gleicschaltung-lait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gleichschaltungin toteuttamiseksi säädettiin jo vuonna 1933 joukko lakeja, joiden tarkoituksena oli keskittää kaikki valta natsipuolueelle. Sellaisia olivat:

  • ensimmäinen Gleichschaltung-laki (saks. Erstes Gleichschaltungsgesetz) 31. maaliskuuta 1933. Lailla hajotettiin osavaltioiden maapäivät lukuun ottamatta Preussin parlamenttia, joka oli jo natsien valvonnassa. Niiden tilalle osavaltioihin perustettiin uudet maapäivät, joissa paikat jakautuivat eri puolueiden kesken samassa suhteessa kuin Saksan valtio­päivillä, kuitenkin siten, että kommunistien paikkoja ei otettu huomioon. Lisäksi osavaltioiden hallitukset saivat vastaavat valtuudet, jotka valtakunnan hallitus oli saanut viikkoa aikaisemmin säädetyn valtalain nojalla.[2]
  • toinen Gleichschaltung-laki (saks. Zweites Gleichschaltungsgesetz) 7. huhtikuuta 1933. Lailla perustettiin jokaiseen osavaltioon, Preussia lukuun ottamatta, valtakunnankuvernöörin (saks. Reicsstatthalter) virka. Näiden virkojen haltijat olivat vastuunalaisia sisäasiainministeri Wilhelm Frickille ja heillä oli lähes täydellinen valvontavalta osavaltioiden hallituksiin nähden.[3]
  • 7. huhtikuuta 1933 säädettiin myös ammattimaisen siviilihallinnon palautuslaki (saks. Gesetz zur Wiederherstellung des Berufsbeamtentums), josta käytettiin myös lyhempää nimeä Berufsbeamtentumsgesetz. Laki mahdollisti siviili­hallinnon "koordinoinnin" ja koski hallinto­virka­miesten ohella myös koulujen opettajia ja professoreja, tuomareita, yleisiä syyttäjiä ja muita virkamiehiä sekä valtakunnan että osavaltioiden tasolla. Lain nojalla juutalaiset ja kommunistit voitiin erottaa kaikista viroista, joissa he toimivat.[4]
  • uusien puolueiden perustamisen kieltänyt laki 14. päivältä heinäkuuta 1933. Lain mukaan NSDAP oli Saksassa ainoa laillinen puolue.[5] Käytännössä Saksa oli kuitenkin ollut yksi­puolue­valtio jo valtalain säätämisestä 23. maaliskuuta 1933 lähtien.

Seuraavana vuonna, 30. tammikuuta 1934 säädettiin valtakunnan uudelleen­muodostus­laki (saks. Gesetz über den Neuaufbau des Reiches). Sen mukaan Saksa virallisesti lakkasi olemasta liittotasavalta ja muuttui tiukasti keskitetysti valtioksi.[6] Osavaltiot muuttuivat pelkiksi maakunniksi, ja lähes kaikki niiden omat hallinto­elimet lakkautettiin. Kaikki niiden valtaoikeudet siirtyivät keskus­hallitukselle. Vähän myöhemmin, 14. helmikuuta 1934 säädetyllä lailla lakkautettiin myös osa­valtioiden edustajien muodostama Valta­kunnan­neuvosto (Reichsrat).[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saila Anttonen: Todistusaineisto I: Saksalainen kansallissosialistinen kasvatusideologia totuuden politiikkana 1998. Oulun yliopisto. Viitattu 19.6.2008.
  2. Wolfgang Benz: A Concise History of the Third Reich, s. 28–30. University of California Press, 2007. ISBN 978-0-52025-383-4..
  3. Wolfgang Benz: A Concise History of the Third Reich, s. 30. University of California Press, 2007. ISBN 978-0-52025-383-4..
  4. Richard J. Evans: The Coming of the Third Reich, s. 382, 437. Penguin Books, 2005. ISBN 0-14-303790-0.
  5. Wolfgang Benz: A Concise History of the Third Reich, s. 34. University of California Press, 2007. ISBN 978-0-52025-383-4..
  6. William Shirer: The Rise and Fall of the Third Reich, s. 200–201. MJF Books, 1990. ISBN 978-1-56731-163-1.
  7. Klaus Hildebrand: The Third Reich, s. 7. Routledge, 1984. ISBN 0-0494-3033-5. Teoksen verkkoversio.