Glückel Hamelnilainen

Glückel Hamelnilaisen mukaan nimetty katu Altonassa, nykyisessä Hampurissa

Glückel Hamelnilainen (saks. Glückel von Hameln, hepr. ‏גליקל בת יהודה לייב‎, G’likel bat J’huda Leib, ’Glikl, Judah Leibin tytär’; n. 1645, Hampuri – 17. syyskuuta 1724, Metz) oli saksanjuutalainen liikenainen ja Saksan ensimmäinen naispuolinen omaelämäkerran kirjoittaja.

Elämä

Glückelin tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa, hänen omassa tekstissään mainitaan useita eri vuosia. Hän syntyi Hampurissa varakkaaseen aškenasijuutalaiseen kauppiasperheeseen ja sai aikansa hurskaan juutalaisnaisen kasvatuksen. Glückel eli lapsuutensa mukavissa oloissa, joita tosin varjosti ympäristön jatkuva vihamielisyys juutalaisia kohtaan. Vuonna 1648, kolmikymmenvuotisen sodan loppuvaiheissa, Hampurin juutalaiset karkotettiin kaupungista, ja Glückelin vanhemmat asettuivat joksikin aikaa Altonaan, joka tuolloin kuului Tanskalle. Hädin tuskin viisitoistavuotiaana hänet naitettiin hamelnilaisen Chajimin kanssa. Avioliitto oli onnellinen, ja puolisot hoitivat yhdessä menestyksekkäästi miehen kulta- ja jalokiviliikettä. Heille syntyi vuosien mittaan yhteensä neljätoista lasta, ja Glückel kertoo muistelmissaan kärsineensä synnytyksistä kovasti.

Chajimin kuoltua tammikuussa 1689 Glückel suri ja kaipasi miestään suuresti. Lohdukseen ja ikävän karkottamiseksi hän alkoi yksinäisinä iltoinaan kirjoittaa muistelmiaan. Samalla hän jatkoi miehensä liikkeen hoitamista tehden myös lukuisia liikematkoja ympäri Saksaa ja Alankomaita. Hän onnistui säilyttämään perheen varallisuuden ja hyvinvoinnin ja järjestämään useimmat lapsensa hyvän elämän alkuun. Muistelmissaan Glückel kuvaa, miten tärkeää hänelle oli liiketoimissa rehellisyys ja luotettavuus ja miten hän uskoi oikeudenmukaisen Jumalan palkitsevan oikeasta toiminnasta ja rankaisevan vääryydestä.

Glückel eli yksitoista vuotta leskenä ja suunnitteli vanhoilla päivillään muuttavansa Pyhälle maalle odottamaan Messiaan tulemista, kuten tuohon aikaan monet hurskaat juutalaiset. Terveytensä heiketessä hän alkoi kuitenkin katua, että ei ollut vanhuutensa turvaksi solminut toista avioliittoa. Tässä tilanteessa hänelle ehdotettiin avioitumista leskeksi jääneen pankkiirin Hirz Levyn kanssa. Glückel lopetti yrityksensä ja muutti miehensä luokse Metziin. Tämä avioliitto oli kuitenkin pettymys, ja elämää Metzissä varjostivat lisäksi paikallisen juutalaisen seurakunnan sisäiset riidat. Jo kaksi vuotta häiden jälkeen mies meni vararikkoon ja menetti koko omaisuutensa. Glückel ei hänen kuolemansa yhteydessä kirjoita minkäänlaisesta surusta. Glückel kuoli tyttärensä luona täysin varattomana.

Jälkimaine

Bertha Pappenheim pukeutuneena Glückel Hamelnilaisen asuun.

Glückelin muistelmien alkuperäinen jiddišinkielinen käsikirjoitus ei ole säilynyt, mutta hänen poikansa Moses, Baiersdorfin rabbiini, teki siitä kopion, jonka budapestiläinen oppinut David Kaufmann julkaisi 1896. Siitä julkaisivat saksannoksia itävaltalainen naisasianainen Bertha Pappenheim (Glückelin kaukainen sukulainen) 1910 ja Alfred Feilchenfeld 1913, ja sittemmin muistelmat on käännetty useille muillekin kielille, ainakin hepreaksi, ranskaksi, englanniksi ja venäjäksi. Ne ovat tärkeä lähde juutalaisten 1600-luvun historian tutkimukselle, koska niissä kuvataan mm. messiaana esiintyneen Sabbatai Zwin (1626–1676) toiminnan herättämiä levottomuuksia. Sittemmin Glückel on nähty varhaisen naisemansipaation edustajana ja roolimallina.

Aiheesta muualla

Riikka Tuori: ”Glückel Hamelnilainen: Muistelmat.” Teoksessa: Virpi Mäkinen ja Elina Vuola (toim.): Naiset pyhyyden tulkkeina: Kirjoituksia uskonnosta, sukupuolesta ja elämästä antiikista uudelle ajalle, s. 356–368. Helsinki: Gaudeamus, 2023. ISBN 978-952-345-237-4.