Giovanni Papini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giovanni Papini
Giovanni Papini ennen vuotta 1922.
Giovanni Papini ennen vuotta 1922.
Henkilötiedot
Syntynyt9. tammikuuta 1881
Firenze Italia
Kuollut8. heinäkuuta 1956, 75 vuotta
Firenze, Italia
Kansalaisuus Italia
Ammatti kirjailija, kriitikko, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieliitalia
Tuotannon kieliitalia
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Giovanni Papini (9. tammikuuta 1881 Firenze Italia8. heinäkuuta 1956 Firenze, Italia) oli italialainen toimittaja, esseisti, kriitikko ja kirjailija.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Firenzessä syntyneestä Papinista tuli 1910-luvun alussa toimittaja aikakauslehtiin Il Leonardo ((1903–1907) ja La Voce (per. 1908), jotka hän perusti yhdessä Giuseppe Prezzolinin kanssa.[1][2] Hän oli myös L'Animan toimittaja. Hän perusti myös itse Laberce-nimisen lehden (1913–1915), joka oli futurismin kannattaja, ja La vera Italia -lehden (1919-1920). Nuoruuden ateismista Papini kääntyi katoliseksi.[3]

1930-luvulla hän läheni fasismia ja kannatti antisemitismiä. Euroopan Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana hän toimi vuodesta 1942. Fasistisen hallinnon romahdettua (1943) Papini vetäytyi fransiskaaniluostariin La Vernaan.lähde?

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papinin pääteoksena pidetään ironista itsetilitysromaania Un uomo finito (1912). Hänen teoksiaan ovat muun muassa seuraavat:[3]

  • Il Crepuscolo dei Filosofi, 1906
  • L'Altra meta, Saggio di filosofia mefistofelica, 1911
  • Le Memorie d'Iddio, 1911
  • Storia di Cristo, 1921 (suom. Kristuksen historia, suom. Valfrid Hedman, Karisto, 1924, 2. painos 1989)
  • Un uomo finito, 1912 (suom. Sanovat miehen sammuneen, J. Hollo, Otava, 1925)
  • Gog, 1931 (suom. A. Carling, WSOY, 1934)
  • Dante Vivo, 1933
  • Vita di Michelangiolo, 1949
Novelli
  • Isyys, suom. Valfrid Hedman, antologiassa Isä ja poika, Karisto 1964

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Prezzolini, Giuseppe”, Otavan kirjallisuustieto, s. 599. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Yrjö Koskelainen, Italialaisista aikakauslehdistä, Aika 1912:2, s. 55
  3. a b Kirsi Kunnas: Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Giovanni Papini, toim. Eino Palola, s. 495-499. Helsinki: WSOY, 1957.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.