Giovanni Papini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Giovanni Papini
Giovanni Papini ennen vuotta 1922
Giovanni Papini ennen vuotta 1922
Syntynyt 9. tammikuuta 1881
Firenze Italia
Kuollut 8. heinäkuuta 1956, 75 vuotta
Firenze, Italia
Ammatit kirjailija, kriitikko, toimittaja
Kansalaisuus Italia
Äidinkieli italia
Tuotannon kieli italia
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Giovanni Papini (9. tammikuuta 1881 Firenze Italia8. heinäkuuta 1956 Firenze, Italia) oli italialainen toimittaja, esseisti, kriitikko ja kirjailija.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Firenzessä syntyneestä Papinista, tuli aikakauslehti Leonardon ja sitten L'Anima ja La Voce -lehtien toimittaja 1910-luvun alussa. Hän perusti myös itse Laberce -nimisen lehden (1913-1915), joka oli futurismin kannattaja, ja 1919-1920 La vera Italia -lehden. Nuoruuden ateismista Papini kääntyi katoliseksi.[1] 1930-luvulla hän läheni fasismia ja kannatti antisemitismiä. Euroopan Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana hän toimi vuodesta 1942. Fasistisen hallinnon romahdettua (1943) Papini vetäytyi fransiskaaniluostariin La Vernaan.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papinin pääteoksena pidetään ironista itsetilitysromaania Un uomo finito (1912). Hänen teoksiaan ovat muun muassa seuraavat:[1]

  • Il Crepuscolo dei Filosofi, 1906
  • L'Altra meta, Saggio di filosofia mefistofelica, 1911
  • Le Memorie d'Iddio, 1911
  • Storia di Cristo, 1921 (suom. Kristuksen historia, suom. Valfrid Hedman, Karisto, 1924, 2. painos 1989)
  • Un uomo finito, 1912 (suom. Sanovat miehen sammuneen, J. Hollo, Otava, 1925)
  • Gog, 1931 (suom. A. Carling, WSOY, 1934)
  • Dante Vivo, 1933
  • Vita di Michelangiolo, 1949

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kirsi Kunnas: Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Giovanni Papini, toim. Eino Palola, s. 495-499. Porvoo: WSOY, 1957.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.