Gioúchtas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gioúchtas
Γιούχτας

Gioúchtasvuori lännestä nähtynä.

Sijainti
Korkeus merenpinnasta
811 m
Kartta
Koordinaatit

Gioúchtas (kreik. Γιούχτας; transl. myös Juktas, Jukhtas, Iuktas, Ioukhtas) on vuori Kreetan saarella Kreikassa. Sen korkeimman huipun Psilí Korfín korkeus on 811 metriä. Vuori sijaitsee Kreetan keskiosissa Iraklionin kaupungin eteläpuolella lähellä saaren pohjoisrannikkoa. Gioúchtas oli merkittävä kulttipaikka minolaisena aikana ja se on arkeologinen kohde.[1][2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gioúchtasvuorella sijaitsi merkittävin tunnettu minolainen vuorenhuippupyhäkkö. Se on ollut käytössä noin 2100–1100 eaa. Pyhäkkö palveli Knossoksen palatsikeskusta ja sillä oli mahdollisesti yhteys myös Archáneen palatsiin. Vuori sijaitsee noin 13 kilometriä Knossoksesta etelälounaaseen ja aivan Archáneen länsipuolella. Pyhäkkö rakennettiin MM IA -kaudella noin vuonna 2100 eaa. MM III -kaudella noin 1700–1600 eaa. huipulle rakennettiin monumentaalisempi pyhäkkö samaan aikaan kun Knossoksen palatsi rakennettiin uudelleen. Paikka on ollut todennäköisesti kulttikäytössä minolaisen ajan lopulle saakka.[2][4][3] Vuoren pohjoisrinteellä sijaitsi Anemóspilian pyhäkkö.

Gioúchtasvuoren huippu, minolaisen vuorenhuippupyhäkön paikka.

Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset vuorella suoritti Arthur Evans vuonna 1909 ja kaivauksia jatkettiin vuonna 1974 Aléxandra Karétsoun johdolla. Vuorelle vuonna 1952 tehdyn linkkimaston rakentaminen on tuhonnut osan huipulla olevista muinaisjäänteistä.[1][2]

Löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikalta on löydetty pohjois-eteläsuunnassa rakennetun kaksitasanteisen ulkoilmapyhäkön jäänteet. Sen sisäänkäynti on ollut etelästä. Rakennuksen länsipuolella on ollut alttari, joka on pystytetty vuorenhuipun reunassa olevan pystysuuntaisen halkeaman yläpäähän. Alttarista on säilynyt 4,7 meträ pitkä ja 0,5 metriä korkea osuus. Halkeamasta on tehty lukuisia votiiviesine- ja muita löytöjä.[2][4]

Varsinaisen pyhäkön itäpuolelta on löydetty viisihuoneisen rakennuksen jäänteet. Pyhäkön ympärillä on ollut 735 metriä pitkä, 3 metriä paksu ja 3,5 metriä korkea kyklooppimuurin kaltainen temenos-muuri.[2][3]

Kultti ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijoilla ei ole varmuutta siitä, mitä jumalaa pyhäkössä palvottiin. Eräs ehdotus on suuren minolaisen naispuolisen jumalattaren miespuolinen kumppani, joka tunnetaan muun muassa nimillä Velkhanos, Hyakinthos, Dias ja Zeus. Minolaisessa uskonnossa kyseessä oli kasvillisuuden kukoistuksen ja maan tarjoaman vaurauden jumala, joka yhdistettiin myöhemmin antiikin kreikkalaisen uskonnon ylijumalaan Zeukseen.[2]

Gioúchtasvuori Iraklionista päin nähtynä. Vuoren sanotaan muistuttavan makaavan Zeuksen kasvoja.

Kreetalaisissa taruissa Gioúchtas on Zeuksen hautapaikka. Iraklionista päin katsottuna vuori muistuttaa makaavan miehen kasvojen sivuprofiilia. Ajatus Zeuksen haudasta esiintyy usein antiikin ajan kreetalaisessa mytologiassa. Muut kreikkalaiset yleensä halveksivat ajatusta ylijumalan kuolemasta. Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, onko juuri Gioúchtasvuori esiintynyt Zeuksen hautana jo antiikin ajan kirjallisuudessa; varmuudella näkemys esiintyy vasta 1400-luvulla, mistä lähtien monet kävivät katsomassa paikkaa. Antiikin aikana hautapaikoiksi esitettiin ainakin Ídavuorta, Díktivuorta ja Knossosta.[1][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karetsou, Alexandra: ”The Peak Sanctuary of Mt. Juktas”. Teoksessa Hägg, Robin & Marinatos, Nanno (toim.): Sanctuaries and Cults in the Aegean Bronze Age. Proceedings of the First International Symposium at the Swedish Institute in Athens, 12–13 May, 1980. Stockholm: Svenska Intitutet i Athen, 1981. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e f Juktas Minoan Crete. Viitattu 19.10.2015.
  3. a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Juktas”, Antiikin käsikirja, s. 242. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  4. a b Rutter, Jeremy B. (toim.): Minoan Religion (Lesson 15) Aegean Prehistoric Archaeology. Dartmouth College. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 19.10.2015.
  5. Winiarczyk, Marek: The "Sacred History" of Euhemerus of Messene, s. 39–40. Walter de Gruyter, 2013. ISBN 3110294885. Teoksen verkkoversio.
  6. Kokolakis, Minos: Zeus' tomb. An object of pride and reproach. Kernos, 1995, 8. vsk. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]