Siirry sisältöön

Gianicolo

Wikipediasta
Gianicolo
Janiculum mons

Gianicolo-kukkulaa ja Giuseppe Garibaldin muistomerkki.

Tyyppi
kukkula
Sijainti
Korkeus merenpinnasta
82 mView and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Gianicolo, antiikin Janiculum (lat. Ianiculum/Janiculum mons, m.kreik. Ιανίκουλον, Ianikūlon), on nyky-Rooman toiseksi korkein kukkula Monte Marion jälkeen. Se sijaitsee Tiber-joelta länteen Trasteveren ja Vatikaanin välillä. Antiikin aikaan se oli kaupungin ulkopuolella eikä kuulunut kuuluisiin Rooman seitsemään kukkulaan.[1][2][3][4] Kukkulalta avautuu näkymä yli koko Rooman keskustan.[5]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gianicolo on pitkä harjanne Tiberin oikealla eli länsirannalla. Antiikin aikana Janiculumiin luettiin nykyistä suurempi osuus, joka sai alkunsa pisteestä, joka sijaitsee Aventinusta vastapäätä, ja ulottui siitä pohjoiseen Vaticanus agerissa sijainneelle nykyiselle Monte Mario -vuorelle, jota kutsuttiin joskus nimellä Vaticanus (Vaticanus mons).[1][6] Näin sen pituus oli noin viisi kilometriä. Harjanteen erottaa sen takana olevasta tasangosta pitkä syvänne. Harjanteen itsensä katkaisevat luonnolliset ja keinotekoiset laaksot Vatikaanin etelä-, länsi- ja luoteispuolilla.[1]

Nykyisin termiä Gianicolo käytetään harjanteen eteläisemmästä osasta, joka on kaupunkia vastapäätä. Se alkaa paikasta, jossa se tulee noin 100 metrin päähän Tiberistä, lähellä Santo Spirito in Sassia -kirkkoa, ja jatkuu siitä etelään noin kahden kilometrin verran.[1] Itäpuolella kukkula laskeutuu Trasteveren kaupunginosaan.[7]

Näkymä Gianicololta itään eli Rooman keskustan suuntaan.

Gianicolon harjanne on merellinen muodostuma, joka kuuluu vanhempaan plioseenikauteen, ja koostuu pääasiassa sinertävän harmaasta merkelistä, jota käytettiin paljon tiilien ja saviastioiden valmistukseen, sekä keltaisesta merihiekasta, joka oli erittäin arvokasta rakennusmateriaalina.[1] Harjanteen korkein kohta, sen laajassa merkityksessä, on Monte Mario, jonka korkeus on 146 metriä merenpinnasta. Korkein kohta Aurelianuksen muurin sisäpuolella on nykyisen San Pietro in Montorio -kirkon länsipuolella, ja sen korkeus on 69 metriä merenpinnasta. Porta San Pancrazio, jonka paikalla antiikin aikana oli Porta Aurelia, on noin 82 metriä merenpinnasta. Harjanteen keskimääräinen korkeus on 60–70 metriä.[1][a]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana nimen Janiculum selitettiin yleensä liittyvän Janukseen ja tarkoittavan ”Januksen kaupunkia”,[1][8] mutta toisinaan sen kerrottiin tarkoittavan ”porttia”.[1][9] Yhteys kukkulan ja Januksen välillä johtuu epäilemättä siitä, että siellä oli Janus-jumalan kultti, ja tämä selitettiin myöhemmin alueen varhaiseksi kuninkaaksi. Tästä kultista ei kuitenkaan ollut jälkiä enää historiallisina aikoina, mutta sen olemassaolo voidaan päätellä Fonsin tai Fontuksen kultista, joka oli Januksen väitetty poika. Plinius vanhemman mukaan kukkulalla varhain olleen asutuksen alkuperäinen nimi oli Antipolis,[1][10] Dionysios Halikarnassoslaisen mukaan taas Aineias.[2][11]

Janiculumin niin kutsutun Syyrialaisen pyhäkön rauniot.

Janiculum oli sijaintinsa puolesta strateginen paikka Rooman kaupungin edustalla. Monet antiikin aikaiset lähteet viittaavat siihen nimityksellä arx, ikään kuin se olisi ollut kaupungin toinen linnavuori Capitoliumin Arxin lisäksi.[2][12] Tästä tulee nykytutkijoiden käyttämä nimitys Arx Janiculensis, jolla se erotetaan varsinaisesta Arxista.[2] Tarinan mukaan jo Ancus Marcius olisi linnoittanut kukkulan, jotta vihollisjoukot eivät voisi miehittää sitä.[1][13]

Antiikin Porta Aurelian paikalla oleva Porta San Pancrazio.

Tasavallan aikana kukkulalla oli linnoitettu varuskunta, joka vartioi liikennettä Tiberillä.[2][14] Kukkulalla pidettiin myös vartijoita aina, kun comitia centuriata -kansankokous kokoontui Campus Martiukselle.[1][2][15] Ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että alueella olisi ollut pysyviä linnoituksia ennen kuin ensimmäinen pysyvä silta Tiberin yli, Pons Aemilius, valmistui vuonna 142 eaa. Mikä tahansa tuolloin rakennettu linnoitus olisi luultavasti sijainnut harjanteen huipulla lähellä myöhempää Porta Aureliaa. Portti kuului Aurelianuksen muuriin, joka tuotiin paikalle juuri siksi, että se on luonteva linnoituspaikka. Janiculum oli ensimmäinen kohde Mariuksen ja Cinnan hyökkäyksissä sisällissodissa.[1][16] Kukkulan linnoitus oli sotilaallisessa käytössä ainakin vuoteen 43 eaa. saakka.[2][17]

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renessanssiajalta lähtien kukkulalle rakennettiin useita hienoja villoja, kuten Villa Lante ja Villa Doria Pamphili. Paavi Urbanus VIII ympäröi 1600-luvulla kukkulan osaksi kaupunkia niin kutsutulla Gianicolon muurilla.[7] Kukkulalla käytiin merkittävä taistelu Giuseppe Garibaldin joukkojen ja paavi Pius IX:n käyttämien ranskalaisten joukkojen välillä vuonna 1849.[7] Nykyään kukkula on pääosin puistoaluetta.

Rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janiculumilla ollut linnoitus sijoitetaan yleensä Janiculumin harjanteelle kohtaan, jossa oli Aurelianuksen muurin läntisin kärki, ja jossa sijaitsi Via Aureliaa palvellut Porta Aurelia. Paikalta ei ole kuitenkaan tehty arkeologisia löytöjä tällaisista linnoitteista. Joskus linnoituksen on ehdotettu olleen vain pienikokoinen tai pelkkä vartiotorni, mutta antiikin lähteet antavat kuvan suuremmasta linnoitteesta.[2]

Kukkulalla sijaitsivat muun muassa Juppiter Heliopolitanuksen temppeli[18] sekä syyrialaisille jumalille omistettu niin kutsuttu Syyrialainen pyhäkkö.[19] Myös ennuspapit käyttivät kukkulaa usein sen näköalojen vuoksi.[7] Kukkulan yhdisti kaupunkiin Tiberin ylittänyt Pons sublicius ja myöhemmin Pons Aemilius.[1][2]

Nykyiset rakennukset ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gianicolon puistoa. Taustalla Villa Lante, etualalla Giuseppe Garibaldin joukoissa taistelleiden rintakuvia.

Gianicololla on useita vuoden 1849 tapahtumiin liittyviä muistomerkkejä. Niistä huomattavin on kukkulan keskuksessa Piazzale Giuseppe Garibaldilla sijaitseva Giuseppe Garibaldin muistomerkki. Kukkulalla on myös hänen vaimonsa Anita Garibaldin muistomerkki sekä useita sotilaiden rintakuvia.[7] Kukkulan nähtävyyksiin lukeutuvat myös muun muassa San Pietro in Montorio -kirkko, monumentaalinen suihkulähde Fontana dell'Acqua Paola sekä Faro di Roma -majakka, joka tunnetaan myös Manfredin majakkana.[5]

Paras näköala kaupunkiin avautuu Piazzale Garibaldilla, jonne roomalaisia kokoontuu paljon varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin. Piazzalen alapuolella laukaistaan tykki päivittäin klo 12.00 Tiberin suuntaan täsmällisen kellonajan merkiksi. Tapa periytyy joulukuulta 1847, jolloin Castel Sant'Angelon kanuuna antoi keskipäivällä ympäröivien kirkoille merkin soittaa kellojaan. Rituaali siirrettiin vuonna 1904 Gianicololle, jossa sitä jatkettiin vuoteen 1933. Uudestaan rituaali aloitettiin vuonna 1959.[7]

Aivan Piazzale Garibaldin lähellä sijaitsee myös Suomen Rooman-instituutti, joka toimii Villa Lanten huvilassa. Kukkulalla sijaitsee myös muutamia muita ulkomaisia tieteellisiä instituutteja, kuten American Academy in Rome ja Academia de España.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Ianiculum”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 “Arx Ianiculensis” Digital Augustan Rome. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Janiculum Pleiades. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Janiculum (Rome) 72 Gianicolo - Ιανίκουλον ToposText. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 Janiculum Hill Civitatis Rome. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Martialis: Epigrammit 4.64; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 9.14.8; Horatius: Carmina 1.20.7.
  7. 1 2 3 4 5 6 Janiculum (Il Gianicolo) Italy Guides. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Servius Honoratus, Maurus: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) 8.357; Varro Augustinuksen mukaan, Jumalan valtio (De civitate Dei) 7.4; Solinus, Gaius Julius: De mirabilibus mundi 2.5; Macrobius: Saturnalia 1.7.19; Ovidius: Fasti 1.245.
  9. ↑ Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 104.
  10. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.68.
  11. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 1.73.3.
  12. ↑ Ovidius: Fasti 1.245; Vergilius: Aeneis 8.355–358; Livius: Rooman synty 1.33.6, 2.51.4
  13. ↑ Livius: Rooman synty 1.33; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 3.45.
  14. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 3.45.1.
  15. ↑ Livius: Rooman synty 39.15; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 37.28.
  16. ↑ Livius: Epitome 80; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.67; Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 3.21, 3.23.
  17. ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 46.44.5, 46.45.2; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 3.91
  18. ↑ Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Iuppiter Heliopolitanus, Templum”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Santuario Siriaco del Gianicolo Roma – Sito turistico ufficiale. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vrt. Cicero: De lege agraria contra Rullum 1.16, 2.74.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gianicolo Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gianicolo&oldid=24036851”