Geryon

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Geryonin karja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herakles taistelee Geryonia vastaan, n. 540eaa.

Geryon (m.kreik. Γηρυών) oli kreikkalaisessa mytologiassa titaani, Khrysaorin ja Kallirrhoen poika, joka asui myyttisten hesperidien Erytheian saarella kaukana läntisellä Välimerellä - myöhemmät sukupolvet mielsivät alueen Tartessokseksi Etelä-Iberiassa. Geryonilla oli kolme päätä, kolme kehoa ja yhteensä kuusi kättä. Jalkoja hänellä on lähteestä riippuen joko myös kolme paria, tai sitten kaikki kolme torsoa yhtyvät ainoastaan kahteen jalkaan. Lisäksi Stesikhoroksen eepoksessa Geryonin laulu hänellä kuvataan olevan siivet. Näitä omituisuuksia lukuun ottamatta hänen ulkomuotonsa oli kuin kenen tahansa soturin. Hän omisti kaksipäisen Orthos vahtikoiran, joka oli Kerberoksen veli, ja lisäksi komeaa punakarjaa, jota Orthoksen lisäksi vartioi myös hänen paimenensa Eurytion, Erytheian poika.

Geryonin karja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleen kymmenes urotyö oli noutaa Geryonin karja. Tämä Eurystheuksen tehtävä lähetti hänet Euroopasta aluksi Libyaan, jossa erämaan kuumuuteen kyllästyneenä ampui nuolellaan kohti Heliosta, aurinkoa. Tunnustuksena tästä rohkeudenosoituksesta Helios antoi hänelle kultaisen kulhon, jota hän itse oli käyttänyt joka yö purjehtiakseen lännestä itään. Herakles käytti sitä päästäkseen Erytheiaan.

Kun Herakles pääsi perille saareen, heti saavuttuaan hän kohtasi kaksipäisen koiran, Orthoksen. Yhdellä valtavalla nuijansa heilautuksella Herakles tappoi vahtikoiran. Eurytion saapui auttamaan Orthrosta, mutta koki saman kohtalon.

Kaiken tapahtuneen jälkeen Geryon syöksyi paikalle kantaen kolmea kilpeä ja kolmea keihästä, ja pitäen päissänsä kolmea kypärää. Hän liittyi taisteluun Anthemos-joen rannalla, mutta sai osuman myrkytetystä nuolesta suoraan otsaansa. Äänekkäästi voihkien Geryon kaatui siitä enää nousematta. Herakles nousi karjan kanssa kulhoonsa ja purjehti meren yli Tartessokseen, jossa hän luovutti kulhon takaisin auringolle.

Karjan vienti perille osoittautui hankalaksi tehtäväksi. Liguriassa Poseidonin pojat Ialebion ja Derkynos yrittivät varastaa karjan, mutta Herakles tappoi heidät. Matkan aikana laumasta karkasi härkä, joka ui meren yli Sisiliaan; samalla sen mukaan nimettiin viereinen maa, jonka läpi se oli kulkenut, Italiaksi - Tyrrhenialaiset kutsuivat härkää sanalla italos. Kuningas Eryks, joka oli myös Poseidonin poika, kätki härän omaan laumaansa. Herakleen saapuessa vaatimaan omaansa tämä kieltäytyi luovuttamasta sitä, ellei Herakles painisi hänen kanssaan. Näin kävikin - tosin kuningas sai ottelussa surmansa - ja Herakles palautti härkänsä takaisin muiden joukkoon.

Lauman saapuessa merenlahdelle, Hera lähetti paarman kiusaamaan karjaa, ja se hajaantui pitkin Traakian vuoristoa. Tämän jälkeen Hera lähetti paikalle tulvan, jolloin Herakles ei saanut laumaansa kuljetettua joen yli, mutta tämän hän ratkaisi kasaamalle kiviä veteen tehdäkseen sen matalammaksi. Lopulta Herakles palasi jäljelle jääneiden nautojen kanssa takaisin Eurystheuksen luo, joka uhrasi eläimet Heralle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.5.10 (engl. käännös).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]